Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2017 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 02.09.2013

ALKOIKO TAKINKÄÄNTÖ?

Sain potilaalta lehtileikkeen, joka oli Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecim -lehdestä. En lue itse lehteä, sillä se on aina julkaissut vain poliittisesti korrekteja juttuja.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kol00214

Tällä kertaa artikkeli oli mielenkiintoinen jo otsikkonsa takia. Sokeri - puhdasta valkoista ja vaarallista. Suuri uutinen tässä oli se, että ensimmäistä kertaa kerrottiin sokerin vaaroista, kun se tähän mennessä on ollut osa virallista terveellistä ruokavaliota. Sokerin terveellisyyttä on perusteltu sillä, että se on luonnon tuote. Niinhän se uraanikin on osa luontoa, kuten moni muukin erikoinen aine, mutta niillä ei myydäkään roskaruokaa kuten sokerilla, joten niiden haitat on helppo myöntää.

Artikkelin oli kirjoittanut Jussi Huttunen, Pekka Puskan edeltäjä, joka on ollut Puskan lailla tiukan rasvapolitiikan miehiä. Molempia yhdistää myös politiikka. Huttusen menestymisen salaisuus on ollut demaripuolueen jäsenyys ja Puskahan on tunnetusti kepulainen. Molempia yhdistää myös kokemattomuus kliinisestä lääkärintyöstä. Huttusen rakettimainen nousu alkoi Helsingin Yliopiston perusopetuksen laitokselta, ja Puska pääsi melko pian valmistumisensa jälkeen kokemattomana lääkärinä todella suuriin saappaisiin tutkimaan Pohjois-Karjalan väestöä, mistä sitten syntyi hänen luomansa enemmänkin fiktioon perustuva myytti, jonka kurimuksessa Suomen terveydenhoito on saanut elää viimeiset 40 vuotta.

Muistan Huttusen opiskeluajoiltani, mutta varsinaisesti tutustuin häneen paljon myöhemmin alettuani kirjoittaa ravintoon liittyviä kirjoja. Joitakin vuosia sitten YLE:n Teema -kanava pyysi minua mukaan ohjelmaan, joka tehtäisiin yhteystyössä Lääkäriseura Duodecimin kanssa. Tarkoituksena oli puhua rasvoista. Lapsellisuuttani suostuin. Studiossa Jussi Huttusen mukana oli avustajina pari dosenttia ja yksi apulaisprofessori. Tajusin, että koko asetelman tarkoituksena oli osoittaa asiani mitättömyys verrattuna siihen suureen tietoon, mitä he edustivat. Olin kuin kerettiläinen pappi suuren inkvisition edessä. Pääasiassa vain Huttunen puhui, mitä sitten oppineet hyväksyvästi mumisten tukivat. Kun sitten kerroin, että viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että koko käsitys eläinrasvojen vaarallisuudesta on väärin, vastasi Huttunen voitonriemuisesti, ettei muutama tutkimus todista mitään, vaan on olemassa yli tuhat tutkimusta, jotka osoittavat eläinrasvojen vaarallisuuden.

Tyrmistyin lähinnä siksi, että tälläkö tasolla Suomen lääketiede on todellisuudessa, sillä pitäisihän hiemankin tiedettä ymmärtävän käsittää, että yksikin havainto, joka on ristiriidassa entisten kanssa vaikka niitä olisi satatuhatta, romuttaa koko vallassa olevan teorian. Tähän tullaan, kun tämän maan lääketiedettä johtavat poliittiset pyrkyrit. Toivon, että tuon ohjelman nauhoitus olisi vielä tallessa, niin että jokainen voisi nähdä sen.

Huttusen artikkelin otsikko on suora kopio professori John Yudkinin kirjasta Pure, White and Deadly, jonka hän julkaisi vuonna 1972. Siis samana vuonna kun Puska matkusti Pohjois-Karjalaan. Lääketieteellinen eliitti hylkäsi Yudkinin ja samalla ruokateollisuus kävi hänen kimppuunsa. Ilman sokeria koko roskaruokateollisuus kaatuisi. Sen sijaan teollisuus tarvitsi halpoja rasvoja, jotka eivät pilaantuisi ja sitä varten tarvittiin Puskan kaltaisia, jotka kiltisti toteuttavat sen, mitä maksaja haluaa.

Duodecimin artikkelista voi myös havaita, ettei Huttunen ymmärrä mistä oikein on kysymys. Asian tiivistää australialainen tutkimus vuodelta 2012, missä todetaan:

1.) On olemassa selvää näyttöä sokerin kulutuksen ja sydäntaudin riskitekijöiden välisestä yhteydestä ja itse sydäntaudista.

2.) On myös näyttöä, että sokeririippuvuus on todellisuutta.

3.) On myös näyttöä, että jotkut tutkijat käyttävät kyseenalaisia menetelmiä todistaakseen, että tyydytetyt rasvat aiheuttaisivat sepelvaltimotautia siitä huolimatta, ettei tutkimustulokset sitä tue.

Luonnollisestikaan Huttunen ei viittaa artikkelissaan tähän tutkimukseen, sillä kohta 3 on liian osoitteleva hänen ja Puskan suuntaan.

Tiesin tuulen kääntyvän jo parisen vuotta sitten, jolloin Yudkinkin kirjasta otettiin uusintapainos. Tämän vuoden tammikuussa brittien johtava lääketieteellinen julkaisu BMJ kirjoitti aiheesta. Joten aihe on nostettu pöydälle. Sen moni kokee epämiellyttäväksi omalle glorialleen.

Tämän maan lääketieteen ja terveydenhoidon suurin ongelma on, että asioista päättävät politiikkaa omaksi hyödykseen käyttävät, vailla mitään kliinistä kokemusta omaavat kiipijät. He myös hakevat tukea maan ulkopuolelta niiltä, joiden pääasiallinen motivaatio on taloudellinen etu. Tässä sopassa on maan hallituskin osallisena. SOTE-uudistus on vailla mitään todellisuutta, sitä mikä kohtaisi tavallisen ihmisen ja potilaan. Muutossoppa on johdonmukainen seuraus puolueiden tavasta hallita yhteiskuntaa, missä pääsiallinen kriteeri on kunkin valittavan henkilön sopivuus, ei pätevyys. Tämä näkyy myös siinä, että koko uudistuksen takana häärivät amerikkalaiset konsulttitoimistot. Epäisänmaallisuus on suora seuraus terveydenhoitoalan johdon opportunismista, missä oma etu ohittaa maan edun. Tässä omien etujen ajamisessa erikoishoito vedättää härskisti ohi perusterveydenhoidon. Me tarvitsemme suomalaista ratkaisua, joka istuu maan traditioon ja kulttuuriin sekä samalla kykenee kohtaaman ihmiset tasa-arvoisesti maan kaikissa osissa. Kaiken lisäksi suomalainen ratkaisu olisi taloudellisesti kaikkein järkevin ratkaisu.

Näin Anno Puska 2013 Taloussanomat julkaisi yhteenvedon siitä, mihin olemme tulleet. Kliinisenä lääkärinä olen täysin samaa mieltä. Nykytilanne on Huttusen ja Puskan toiminnan johdonmukainen seuraus. Puska jää eläkkeelle tulevana jouluna. Tuskin mikään muuttuu, sillä systeemi valitsee hänen tilalleen itselleen sopivan, jotta konsultit voisivat hääriä vapaasti, ainoana tavoitteenaan ohjata yhteiskunnan varat kansainvälisille suuryrityksille.

Kuihtuva Hesari julkaisi artikkelin suolivaivoista, joka tietämättömyydessään ja asenteellisuudessaan oli karmaiseva. Jutun kirjoittaja pitää suoliongelmia täysin luonnollisina ja jutusta saa käsityksen, että avanne on ihan ok nuorelle vessapassin omaavalle. Mutta valokuvaajalla tuntuu olevan ymmärrystä ja komiikan tajua kuvatessaan suolipotilaan karkkipussiseinän edessä.

Voin todeta kokemuksesta, että hurjatkin suoliongelmat on helposti hoidettavissa ilman lääkkeitä. Siihen ei tarvita kuin hieman tietoa ja ruokavaliomuutos.


Blogin aihesanat:
Anno Puska, BMJ, dosentti, Duodecim, eläinrasva, eläke, epäisänmaallisuus, fiktio, inkvisitio, John Yudkin, Jussi Huttunen, karkki, kerettiläinen pappi, kiipijä, kliininen lääkärintyö, konsultti, luomu, luonon tuote, lääke, lääkäri, motivaatio, myytti, oppurtunismi, Pekka Puska, Pohjois-Karjala, professori, rasva, ravinto, riippuvuus, ruokavalio, sepelvaltimotauti, sokeri, sokeririippuvuus, SOTE, suoliongelma, suolivaiva, Suomen terveydenhoito, sydäntauti, takinkääntö, taloudellinen etu, Taloussanomat, terveydenhoitoala, tutkimus, uraani, Yle Teema

Edellinen Seuraava