Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2017 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 09.06.2012

EERON KEITTIÖ, HELSINGIN PARAS RAVINTOLA

Valitettavasti Suomessa ravintoloiden ruuan laatu on romahtanut. Ravintolat toimivat samalla periaatteella kuin muukin teollisuus. Tuote kootaan osista, jotka alihankkijat ovat valmistaneet mahdollisimman halvalla. Hinta määräytyy sitten sen mukaan, millä tavalla tuote on brändätty ja kuinka usein talon kokki esiintyy julkisuudessa. On tultu siihen, että ihmiset syövät tyhjää illuusiota aidon ruuan sijaan. Ruuan laatu ei ratkaise, vaan sillä on merkitystä, missä paikassa ja minkälaisten ihmisten seassa tuota mahantäytteeksi tarkoitettua tekelettä syödään. Ranskalainen rengasfirma (Michelin) on höynäyttänyt suomalaisia pahemman kerran. Firman jakamista tähdistä on tullut tämän maan ainoa kriteeri ravintolan tasosta, mitä voi pitää todellisena silmänkääntötemppuna, sillä annoksen visuaalinen ilme ja lautasten ympärillä temppuilu on ohittanut ruuan todellisen sisällön. Ruokalautanen muistuttaa minimalistista nonfiguratiivista maalausta, missä väriä on roiskittu tyhjälle kankaalle muutaman kokkareen kera. Syödessä joutuu käyttämään silmälaseja, jotta osuisi haarukalla johonkin palaan.On surkuhupaisaa seurata suomalaista ranskalaisuutta apinoivaa ravintolaelvistelyä. Ranskalaista luontaista eleganssia kun on lähes mahdoton jäljitellä, joten eikö olisi parempi edes tässä suhteessa relata ja olla sitä mitä on. Jokunen vuosi sitten Rasalas kustansi tunnetun ranskalaisen filosofin Emanuel Toddin kirjan Imperiumin jälkeen. Saimme filosofin käymään Suomessa ja veimme hänet yhteen näistä rengasfirman tähdittämistä ravintoloista. Tarjoilijoiden jäykkäliikkeiset rituaalit ja ulkoa opitut fraasit loivat lähinnä kiusallisen tunnelman, niin että suomalaisena jouduin häpeämään moista ilveilyä. Ruoka oli kavalkadi mauttomia pikkupaloja ja koko syömistä häiritsi tarjoilijoiden jatkuva sählääminen. Tietysti touhun hinta oli tähtitieteellinen. Kun sitten tuo ravintolan luoma riitti oli ohi, ulos mennessä Todd tokaisi silmää iskien, ettei koskaan ole ollut niin hienossa ranskalaisessa ravintolassa, vaikka on koko ikänsä asunut Pariisissa.Näistä Michelinin tähdittämistä ravintoloista voisi kirjoittaa paljonkin, sillä sen verran nerokas juttu on, että minimaalisilla kustannuksilla voi repiä maksimaalisen hinnan. Parin kuutiosenttimetrin lihanokare yhdistettynä tärkkelysmössöön ei paria euroa enempää maksa. Kasviksia eivät tunne, sillä niiden valmistus on hankalaa heidän konseptissaan. Myös korruptio on saanut jalansijaa alalla. Jokainen michelinkokki mainostaa rypsiöljyä julkisuudessa ja ties mitä sitten käyttävät ravintoloissaan. Ja tietysti pilkkaavat VHH:ta, se kun häiritsee heidän bisneksiään. Tämä Michelin -konsepti on ajat sitten vieraantunut luonnollisesta ruuanlaitosta – ja ennen kaikkea ihmisistä. Vain hölmöt snobit istuvat noissa paikoissa firman maksaessa laskut.Nykyisin yleensä vältän menemästä ravintoloihin, mutta on poikkeuksia. Ehdottomasti paras ravintola Helsingissä on Vuorimiehenkatu 18:ssa sijaitseva Eero Niemelän omistama Eeron keittiö. www.eeronkeittio.fi Ruoka siellä on todella huippua ja annoksien suhteen voi esittää toivomuksia. Tunnelma on aidon pariisilainen suomalaisittain, välitön ja ystävällinen, onhan Eero kokannut kaiken muun lisäksi aikoinaan vuosia Helsingin Ranskan suurlähettiläälle. Eeron keittiöstä saa mm. Suomen parasta maksaa. Paahdetun maksan teko on taitolaji. Maksan tulee olla punertavaa ellei hieman veristäkin, sillä siten säilyvät maksan kaikki mikroravinteet. Maksa on mm. ehdottomasti paras B-vitamiinien lähde. Eeron vihannekset ja salaatit ovat huippuluokkaa samoin kuin jälkiruuat.Tulee mielen eräs maksakokemus Helsingistä. Eräs noista michelinkokeista perusti uuden ravintolan keskustaan joka sai nimeksi Cochon. En tiedä ymmärsikö tuo kokki nimen merkityksen tai sitten hän tietoisesti halusi loukata suomalaisia. Sana tarkoittaa sikaa, mutta ei sinisilmäistä pikku possua vaan todella röhnöttävää paskaista porsasta, sillä sanan adjektiivi tarkoittaa suomeksi likainen, saastainen ja vastenmielinen. Tuli sekin ravintola kokeiltua, sillä kiinnostuin kun listassa oli maksaa. Mutta, mitä maksaa ja miten tehtynä. Ensinnäkin maksa oli paksu kuin Nokian saappaan pohja ja läpikypsennetty ja maistui ällöttävältä niin kuin vain ylikypsä maksa voi maistua, homeiselta pahvilta. Kokemuksen jälkeen otimme vaimon kanssa taksin ja kuinka ollakaan kuski oli Pariisista ja tullut naisen perässä Suomeen. Hän oli täysin järkyttynyt kuultuaan, miten maksa oli valmistettu ja lopulta tuohtui oikein kunnolla, kun kuuli ravintolan nimen. Tuota ravintolaa ei enää ole, joten se siitä. Tuli vain mieleen noista renkaista, että kyllä itse ajan mieluummin nokialaisilla kuin michelineillä. Miksi ei Nokian renkaat voisi jakaa vastaavanlaisia pisteitä, kun kerran tekevät parempia renkaita. Voisimme korostaa omaa osaamistamme apinoimatta muita. Nokian renkaiden pohjantähtipisteitä täydet viisi kappaletta antaisin Eeron keittiölle. Jatkossa jaan vinkkejä siitä, missä kannattaa syödä tässä maassa. Edistetään hyvää ja vaietaan pahasta.

Edellinen Seuraava