Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2019 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 05.11.2018

ELÄMÄÄ EUROOPASSA, osa 1

Jokaisella on varmaan ainakin joskus ollut ajatus muuttaa maasta jonnekin kauas sitten, kun on eläkkeellä. Kun eläkeikä vihdoin koittaa, suurin osa jää kuitenkin siihen, missä on aina ollut. Mutta on niitäkin, jotka todella lähtevät, useimmiten etelään. Meillä Maaritin kanssa muuttamisen idea kyti pitkään. Ranska tuntui houkuttelevalta, ja ihan sen takia aloimme opiskella ranskaa. Matkustelimme eri puolilla maata, ja tietysti myös Pariisi oli usein matkakohteena. Kävimme myös vuosittain Frankfurtissa kirjamessuilla ja siinä yhteydessä tutustuimme Saksan eri alueisiin, joten niin Ranskan kuin Saksan arkipäivä alkoi avautua meille. Rakentamisen laadullinen ero maiden välillä oli huomattava - Saksan eduksi. Pariisissa hotellissa yöllä kävin tarkastamassa, josko ikkuna jäi auki, kun katumelu kuului kuin olisi ollut avoin reikä seinässä. Saksassa, kun ikkunan tai oven sulkee, meteli jää ulkopuolelle. Ranskassa ulko-ovikin on kuin pahvia. Saksassa ovi on "umpiluuta", mistä poliisikaan ei rynni noin vain sisään elokuvissa esitettyyn tapaan. Tämä laadullinen ero maiden välillä on nähtävissä kaikilla elämän aloilla. Tietysti voi yöpyä vaikka puiston penkillä yön tai pari, mutta jos kyse on vuosista, niin tässä iässä laatu ratkaisee. Maarit on ollut joitain vuosia töissä Hampurissa. Minä taas olen lukenut koulussa pitkän saksan. Olen hyvin kiinnostunut Saksasta ihan ammatillisessa mielessä, sillä maassa harrastetaan edelleenkin perinteistä lääkärinammattia pillerikaupan sijaan. Olen myös saksalaisen kulttuurin ja etenkin klassisen musiikin fani.

Berliini on ollut viime vuodet tapetilla, joten ehdotin myös matkaa Berliiniin, joka on etenkin nuorten ja taitelijoiden suosiossa. Vuokrasimme sieltä huoneiston pariksi viikoksi. Jalkauduimme, käytimme busseja, maanalaista ja kävelimme paljon. Berliinissä on jos jonkinlaisia tyyppejä, narkkareita, uusnatseja, vihreitä, anarkisteja ja kaikkea siltä väliltä. Monen talon seinät on sotkettu. Välillä jouduimme paikkoihin, joissa oli sen sortin sakkia, että porukan olisi voinut viedä suoraan häkkiin. Olin kokenut samaa 1960-luvun lopussa seikkaillessani hippiaikojen New Yorkissa. Olen kasvanut irti tuosta ja halusin muuta. Siis ei Berliinille, jossa on kiva käydä mutta ei asua.

Seuraavaksi teimme pidennetyn viikonloppumatkan Hampuriin. Laukkua hihnalta odottaessamme koin keskellä avaraa tulohallia voimakkaan fiiliksen kodista. Sanoin Maaritille, että tämä on se mesta, mihin muutamme. Hän katsoi minua ja sanoi, että vihdoin olet tullut järkiisi. Hän oli ollut salaisesti Hampurin kannalla aina.

Kokemus paikasta oli voimakas ja on vahvistunut sitä mukaa, kun olemme perehtyneet Hampuriin, sen elämään ja ihmisiin. Alkoi siiskodin etsintä Hampurista. Olimme Posiolla kesää viettämässä, kun löysin netistä tulevan kotimme. Se oli restauroinnin kohteena oleva vanha koulu keskellä pyökkimetsää. Paikka oli niin piilossa, ettei edes google tuntenut sitä. Rakennusprojektista löytyi netistä piirrokset. Tutkimme ilmansuuntia, sillä valo on meille tärkeä elementti. Ikkunat etelään ovat huono ratkaisu. Tuleva kotimme tulisi olemaan ylimmän kerroksen maisonette, jonka ikkunat olivat itään, pohjoiseen ja länteen. Jälleen syntyi voimakas tunne kodista. Näkemättä paikkaa varasimme asunnon ja maksoimme Posiolta käsin käsirahan. Voi tuntua hullulta, mutta meidän molempien elämässä muutokset ovat tulleet ilman pitempiä pohdintoja ikään kuin taivaasta pudonneina, mutta aina olemme osuneet oikeaan. Järki ei tuo oikeaa muutosta, sillä se pyörii entisen ympärillä. Uusi on aina askel tuntemattomaan.

Lähdimme Hampuriin tutkimaan varaustamme.. Kun saavuimme rakennusprojektille, osoittautui koko ympäröivä alue unelmieni täyttymykseksi. Taloa ympäröi jättiläismäisten pyökkien ja tammien muodostama laaja suojeltu metsäalue. Unelmiini oli usein noussut näky, missä istun suuren tammen äärellä lukemassa kirjaa. Rakennustöitä valvova insinööri Dr. Joachim Dempzin piti toimistoaan työmaakopissa. Hän oli suunnattoman hämmästynyt siitä, miten me suomalaiset olimme päätyneet juuri tähän taloon. Kaiken lisäksi olimme ensimmäiset, jotka olivat varanneet asunnon talosta. Välillemme syntyi välittömästi hyvä suhde, joka on jatkunut siitä lähtien.

Maaritin kanssa olimme elämämme aikana muuttaneet monta kertaa, mutta nyt tuntui, että vihdoin se meidän koti oli löytynyt. Tämä tunne on vain vahvistunut koko sen yli kolmen vuoden aikana, minkä olemme täällä asuneet.

Nakyma

Edellinen Seuraava