Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2017 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 14.10.2007

Hoitajat, tiedättekö, että lääketehtaat saivat rahanne?

Toimin 20-vuotta sairaalakirurgina tehden tuon ajan keskimäärin 85 tunnin työviikkoja kunnes sain tarpeekseni ja lopetin, sillä mielestäni olin täyttänyt runsaan 40 vuoden yhteiskunnallisen työpalveluni jos työtunnit lasketaan yhteen.

Sairaalassa syntyi solidaarisuus koko hoitohenkilöstöä kohtaan. Hoitoala on naisvaltainen monen muunkin alan kanssa. Voin puhua vain hoitajista sillä minulla on vain kokemusta sairaalatyöstä. Mutta uskoisin, että kaikki mikä koskee hoitajia koskee samalla kaikkia työssäkäyviä alipalkattuja naisia.

Yöllä leikattiin vaikka puolella henkilöstöllä. Koskaan ei kukaan valittanut ja työn laatu oli siitä huolimatta erinomaista. Naisilla on kerta kaikkiaan uskomaton työmoraali. Tuolta ajalta on jäänyt mieleen tapaus kun paperimiehet lakkoilivat siitä ettei kanttiinien kahvikuppien väri tai roskakorien tyhjennys ei miellyttänyt. Vastaavaa ei kenellekään hoitohenkilökunnasta olisi tullut mieleen sillä työt oli vain tehtävä.

Ymmärtääkseni naisiin kohdistuva riisto perustuu heidän luontaiseen ominaisuuteen hoitaa. Naiset jatkavat hoitamista vaikka oman terveytensä uhalla. Niinpä naiset ovat olleet se viimeinen vara johon yhteiskunnan perustoiminnat ovat tukeutuneet. Naisten motivaation perään ei kukaan ole kysellyt sillä äitihän on aina hoitanut hommat. Miehille taas on luonteenominaista kaikkinainen tarve saada ylimääräistä motivointia jotta työ maistuisi.

Sairaalassa ollessani totesin, että naiset asettivat aina yleisen edun omansa edelle. Naisten on kerta kaikkiaan vaikea sanoa ei varsinkin jos muut joutuvat kärsimään. Kieltäytyminen aiheuttaa naisille voimakkaita syyllisyydentunteita. On myös syytä pitää mielessä, että naiset hoitavat työn lisäksi lapset, miehensä, kotinsa ja dementoituvat omat ja miehensä vanhemmat. Tämä vain siksi että äijät voisivat lakkoilla ja puhua suuria. Näin naisille kertyy ylimääräisiä työtunteja kymmeniä viikossa. Miten tällainen työtaakka on yleensä mahdollista ja sallittua tässä maassa ? Mitä tasa-arvokeskustelulla pohjimmiltaan tarkoitetaan?

Kun mietitään rahaa niin taannoin eduskunta, siis todellakin koko laitos eikä vain hallitus, teki entisen vasemmistoliiton ja ministerin ja nykyisen lääketeollisuusyhdistyksen toimitusjohtajan Suvi-Anne Siimeksen opastuksella päätöksen jolla pyörrettiin entinen lääkkeiden korvauksia koskeva säännös, joka säästi satoja miljoonia yhteiskunnan varoja. Uusi päätös vuorostaan tietää noiden satojen miljoonien tulonsiirtoa Suomen kansalta globaaleille lääketehtaille vuosiksi eteenpäin. Eduskunta on nähnyt tärkeämmäksi jakaa rahaa lääketehtaille kuin palkkakuopassa eläville naisille.

Talous on omituista toimintaa. Asiantuntijat varoittelevat inflaatiosta jos naisten palkkoja nostetaan mutta rahan syytäminen suuryrityksille ei vahingoita taloutta. On hyytävää nähdä maan eduskuntalaitoksen joutuvan globaalin teollisuuden kumileimasimeksi. Lääkkeet ovat vielä alkusoittoa sille mitä on odotettavissa. Geenimanipuloitu ruoka on tulossa rymisten perässä. Sekin on patenttisuojattua tuotetta, mistä joudumme maksamaan provisioita koko loppuelämän ajan.

Suomen valtiolla ja sen omistamilla yhtiöillä on ollut tapana jakaa avokätisesti kansallista pääomaa ulkomaille. Metsäteollisuuden prässihousuiset kuhnurit ovat omalta osaltaan osoittaneet eduskunnan tavoin taloudellista neroutta ostamalla tehtaita viidellä ja myymällä kahdella miljardilla. Valitettavasti koko joukolta on mennyt vanha viipurilaisen kauppiaan Lallukan oppi hukkaan. Hän kun osti markalla ja möi kahdella ja sai sentään prosentin voiton. Sonerastakin keskustellaan poliisien avulla vain siitä kuka vuosi, mutta ei siitä kuka mogasi fyrkat.

Nyt kannattaisi kaikkien vastuussa olevien miettiä muutaman yön yli mikä tässä elämässä on tärkeää ja mikä ei. Vaikka hetkellisesti voi tuntua mukavalta istua isojen poikien seurassa tekemässä päätöksiä niin on hyvä pitää mielessä että nykyinen valtaapitävä suuri ikäluokka on lähestymässä omaa toista ja viimeistä vaippaikäänsä. Jos eduskunnan tulevaisuuskomitea todella haluaa tietää tulevasta jotain todellista niin menkää ihmeessä johonkin laitokseen ja katsokaa siellä makaavia vanhuksia. Valokuvat sairaan pöydällä kertovat siitä mitä hän on ollut kuten me jotka emme vielä tarvitse taluttajaa. Itse potilas on taas elävä muistutus sitä mihin olemme menossa. Dementiaosastolta löytyy arkipäivän todellisuus, joka koske yhä laajempaa väestöryhmää, ellei nyt joku saata Lipitorista huolimatta kuukahtaa kesken kaiken ja säästyä moiselta. Tarkanmarkan venyttäjien on sitten vuorollaan mellevää köllötellä sängyssä kun halpismaiden hoitajat pyyhkivät selänjatketta, jos sitten muistavat tai viitsivät kynsien viilaukseltaan vaivautua.

Kun hoitajien, lastenhoitajien, kirjastovirkailijoiden, opettajien ja kaikkien muiden alojen naisten moraali on kerran murrettu niin sitä ei saa enää takaisin rahallakaan. Sen jälkeen voi toivottaa Suomelle hyvää yötä.


Blogin aihesanat:
allergia, antibiootti, dementia, geeni, geenimanipuloitu, geenimanipuloitu, hoitaja, hoitoala, immuunijärjestelmä, inflaatio, karjatalous, kirurgi, kortisoni, Libitor, lääke, maatalousministeri, makkara, margariini, motivointi, nainen, Näin me keitämme, Pohjois-Karjala, rehu, sika, sikatalous, Sirkka-Liisa Anttila, soija, suolisto, Suvi-Anne Siimes, syyllisyys, talous, tasa-arvo, tulevaisuus, tutkimus, työmoraali, vanhus, äiti

Edellinen Seuraava