Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2017 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 27.09.2013

ITÄ-SUOMEN OPISTO JYRÄÄ MARGARIININ PUOLESTA

Media räväytti jälleen margariinin puolesta. Itä-Suomen opisto julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan voi aiheuttaa sydäninfarktia. Ei uskoisi, että moisia "tutkimuksia" julkaistaan vielä vuonna 2013, sillä ne eivät vastaa nykyajan vaatimuksia siitä, miten asioita pitäisi oikeasti tutkia. Tutkimuksessa on seurattu miehiä 16 vuotta, jona aikana he ovat pitäneet ruokapäiväkirjaa. Jo tässä vaiheessa voi sanoa että, huh huh. Kuka luottaa moiseen tietoon. Tutkittavia ei ole satunnaistettu (randomisoitu) mikä on nykyaikaisen tutkimuksen perusedellytys.

http://www.laakarilehti.fi/files/nostot/nosto38_1.pdf

Lopuksi tutkijat ovat vakioineet tuloksen erilaisten laskutoimitusten avulla ja päätyneet sitten esitettyyn tulokseen. Lisäksi, oleellisin asia eli kokonaiskuolleisuus puuttuu tästä tutkimuksesta kokonaan. Eli, kuolivatko voin syöjät aikaisemmin vai samaan aikaan kuin muut, jotka kuolivat vaikka syöpään? Luulisi, että tämä tieto olisi ollut tärkeä, mutta ilmeisesti se häiritsi haluttua lopputulosta

Aivan toisenlaiseen tulokseen ovat tulleet australialaiset tukijat, jotka runsaan 14 vuoden seuranta-ajan jälkeen totesivat runsaasti maitorasvoja käyttävillä 69 % vähemmän kuolemaan johtavia sydänkohtauksia kuin niillä, jotka käyttivät vähärasvaisia tuotteita. Maitotuotteiden käyttö ei sinänsä vaikuttanut kuolleisuuteen.

Tänä vuonna 2013 on myös julkaistu todella pätevä juttu, joka toteaa, ettei voi vaikuta kokonaiskuolleisuuteen. Joten voi kysyä, että miten Kuopiossa ovat kaiken laskeneet. Ilmeisesti ovat käyttäneet Puskan taulukoita. Kun juttua lukee pieteetillä, niin tuntuu, etteivät tutkijatkaan ole oikein varmoja, mistä puhuvat.

Voi vain ihmetellä, mikä vaivaa tämän maan mediaa. Ikään kuin väkisin yritettäisiin todistaa jotain, mikä ei ole totta. Toisaalta ei ihmetytä, sillä lehtien myynnit ovat laskussa ja jollakin tavalla täytyy houkutella ruokateollisuutta maksamaan lehden laskuja. Lukijoiden roposet eivät ole tärkeitä, vaan ne mainoseurot.

Ursula Schwabista on ilmeisesti tullut median rakastaman Puskan jatke. Helsingin Pravdassa Schwab pelottelee kookosrasvalla. Tässä, jos missään, hän paljastaa oman tietämättömyytensä. Schwab liputtaa tietysti rypsiöljyn puolesta. Hän ei ole ilmeisesti perehtynyt viimeaikaisiin tutkimuksiin kasvirasvojen haitoista. Aikaisemmassa blogissani kerroin toisesta australialaisesta tutkimuksesta, jossa todettiin, että kun eläinrasvat korvattiin kasviöljyllä, kuolleisuus nousi kaksinkertaiseksi. Tässä tutkimuksessa ei puhuttu riskistä kuten tässä uudessa voihypessä, vaan todellisista tapahtumista. Riski ei ole todellisuutta, vaan enemmänkin tutkijan oma mielipide. Näitä riskitekijöitä voi niputtaa miten tahansa ja se mikä valitaan nimenomaiseksi riskiksi, on tutkijan oma valinta ja se taas ei ole tiedettä. Esikerkiksi sydäntautien riksitekijöitä on yli 300. Miksi siis Schwab pitää möykkää tyydytetyistä rasvoista, jotka nykytutkimuksen mukaan eivät aiheuta mitään terveysongelmia? Schwab valehtelee, pelottelee ja kiukuttelee jalkaa polkien kuin pieni lapsi.

Tutkimuksesta sen verran, että tämä Itä-Suomen opiston juttu on klassinen seurantatutkimus, jossa matemaattisia malleja apuna käyttäen yritetään selvittää, liittyykö jokin tietty piirre tai käyttäytyminen tiettyyn tulokseen. Esimerkiksi A (ryyppääminen) on yhteydessä B:hen (masennus), mutta ei voida todistaa, että A aiheuttaisi B:n. Seurantatutkimus on kätevä tapa saada haluttuja tuloksia ja siksi se on Suomessa niin suosittu tutkimustapa. Seurantatutkimukset sopivat mainiosti tukemaan virallista dogmaa

Kliiniset tutkimukset ovat aivan jotain muuta. Siinä tutkitaan kahta satunnaistettua ryhmää keskenään, jotka saavat eri hoidot. Kolmanneksi ryhmäksi otettaan vertailuryhmä, jolle ei tehdä toimenpiteitä. Vain tämänlainen tutkimus voi todistaa että A aiheutti B:n. Onkin hyvin yleistä, että virallinen dogmi syntyy pelkästään seurantatutkimuksen pohjalta ja sitten, jos ja kun tehdään kliininen tutkimus, niin kaikki kääntyy päälaelleen. Nyt on käymässä niin rasvateorian suhteen ja todelliseksi pahikseksi on nousemassa sokeri, mistä aiheesta olen aina puhunut. Nyt vain Ursula Schwab pitää entisestä kynsin ja hampain kiinni. Moni kääntää jo kiireellä takkia, kuten Puskan edeltäjä Jussi Huttunen.

Schwab voisi näyttää yhdenkin tutkimuksen, joka puhuisi kookosrasvan epäterveellisyydestä. Miksi Helsingin Sanomat ei tätä kysy? Toimittajat ilmeisesti toimittavat ruokateollisuuden piikkiin, ja journalismi on ajat sitten hävinnyt koko Sanoman talosta, jonka kaikkien aviisien pääasiallinen tarkoitus on pitää yllä kritiikittömästi vähärasvaisuuden ideaa ja myydä siihen liittyvää tavaraa. Luonnon ruokaa ei tarvitse mainostaa, mutta prosessoitua kylläkin - vähärasvaisuus kun ei ole luonnon oma idea.

Kookosrasvan historia kertoo teollisuusmaiden riistosta. Kookosrasva oli ennen hyvin yleinen rasva ruuan valmistuksessa. Kookos toi sadoille tuhansille kehitysmaiden asukkaille pysyvän toimeentulon. Kaikki jatkui hyvin, kunnes Yhdysvaltojen soijan tuottajat päättivät vallata markkinat kookosrasvalta. Juuri Yhdysvaltojen soijayhdistys alkoi suurella rahalla kookosrasvan parjauskampanjan, jota nyt Schwab jatkaa Helsingin Sanomien myötätuntoisella avustuksella. Tavallaan tämä valtakunnan Pravda sortaa kehitysmaiden ihmisiä.

On tiedetty pitkään että ne kansat joiden pääasiallinen rasva on tullut kookoksesta, ovat vailla länsimaisia sairauksia kuten diabetesta, syöpää ja sydäntauteja, vaikka rasvan kulutus olisi hyvinkin huomattavaa. Monilla Tyynen Valtameren saarilla kookos on pääasiallinen energian lähde.

Kookosrasva on pääasiallisesti tyydytettyä rasvaa, mikä poikkeaa eläinrasvoista siinä, että se on ns. keskipitkäketjuista tyydyttämätöntä rasvaa. Siitä käytetään lyhennettä MCFA. Tuosta rasvasta on puolet lauriinihappoa, jota on paljon äidinmaidossa. Lauriinihappo on luonnon oma antibiootti, joka tuhoaa niin viruksia, bakteereita kuin sieniä ilman, että syntyisi herkkyyksiä, allergioita tai resistenssejä. Lauriinihappo tehoaa hyvin mm. hankaliin stafylokokkeihin, joihin eivät antibiootit pure. Lauriinihappo suojelee lasta infektioilta. Schwabin logiikan mukana äidinmaito on vaarallista ja pitäisi kieltää, ja tuttipulloihin pitäisi lisätä rypsiöljyä.

Kookosrasvan on todettu nostavan HDL:ää ja laskevan LDL- kolesterolia. Kookos laskee triglyseridejä, estää LDL:n hapettumista, parantaa hyytymistekijöitä ja elimistön antioksidantteja. Kookosrasva auttaa myös metabolisessa syndroomassa. Kookos vähentää vaarallista vyötärörasvaa niin naisilla kuin miehillä. Kookos myös laihduttaa. Kookos nimittäin lisää perusaineenvaihduntaa jopa 5 %, mikä vastaa noin 120 kcal/ vrk:ssa. Kookos lisää myös täyteyden tunnetta, jolloin kookosta vakituisesti käyttävä syövät vähemmän kaloreita. Kookos on ihmelääke, mutta ei Schwabin mielestä.

Näiden edullisten sydän- ja metabolisten vaikutusten lisäksi kookoksella on hyviä neurologisia vaikutuksia. Kookos parantaa Alzheimeirin taudin oireita ja myös estää lapsilla epileptisia kohtauksia.

Joskus medialtakin lipsahtaa. Lehdet kirjoittivat ruotsalaisesta tutkimuksesta, että tehokkain tapa laihduttaa on vähähiilihydraattinen ruokavalio. Tutkimus ei ollut mikä tahansa Itä-Suomen opiston kyhäelmä, vaan todellista painavaa tietoa. Analyysin oli tehnyt Ruotsin valtion virasto SBU (Statens beredning för medisinisk utvärdering), jonka tarkoitus on arvioida kaikkien käytettävissä olevien hoitojen todelliset vaikutukset, niin haitat kuin hyödyt. Asiantuntijat käyvät läpi kaiken aiheesta julkaistun materiaalin, minkä jälkeen julkaisevat aiheesta yhteenvedon. Nyt oli kysymys laihduttamisesta. Mielestäni SBU:n kanta on tärkein aiheesta julkaistu.

Tämä ei tietenkään estänyt kaikkien alojen erikoisasiantuntija Ursula Schawabia mitätöimästä koko tutkimusta. Taustalla sitten kimitti ravitsemusterapeutti Eliina Aro Diabetesliitosta, tuosta samaisesta liitosta, joka edelleen on sitä mieltä, että rasva on vaarallista ja sokeri terveysruokaa. Liitto on vetänyt meikäläisestä parjauskampanjaa siitä lähtien, kun julkaisin kirjani Diabeteksen hoito ruokavaliolla. Kirjasta tulee todella sykähdyttävä uusi versio toivottavasti vielä tämän vuoden puolella.

Sanoin tuossa alussa, että lipsahti, sillä todellakin juttu häivytettiin nopeasti näkyvistä netistä

SBU julkaisi huhtikuussa 2000 kaksiosaisen kirjasarjan nimeltään Ont i ryggen, ont in nacken. Raportti arvioi tukirankaperäisen kivun hoitoa ja totesi, että tuolloin Ruotsi käytti vuosittain yli 4 miljardia kruunua selkä- ja niskakipujen hoitoon. Suomessahan ei moisesta tutkimuksesta ole edes välitetty, vaan Kela jatkaa edelleen näitä turhia kuntoutushoitoja ja fysikaalisia terapioita meidän yhteisillä varoilla.

Tuntuu hurjalta, sillä Ruotsiin ei ole kovin pitkä matka. Lentokoneella vajaat 55 minuutta ja Arlandan kentältä snabbtågilla 20 minuuttia, ja olet Tukholman keskustassa. Mutta henkisesti ja kulttuurisesti olemme kuussa verrattuna Ruotsiin. Suomessa vallitsee erilainen fysiikan laki ja ymmärrys totuudesta.

Lopuksi lapsista. Tässä maassa on tehty äärimmäisen vaikeaksi puuttua koulu- ja päivähoitoruokailuun. On paljon lapsia, joille virallinen systeemiruoka ei sovi. Ennen äiti saattoi sopia asiasta terveydenhoitajan kanssa, ja erikoisruoka järjestyi. Nyt poliitikot ovat muuttanet systeemin. Todistus täytyy hakea lääkäriltä. Valta- osa lääkäreistä ei ymmärrä ravintoasioista mitään, eivätkä siten kirjoita mitään todistuksia. Näin sitten valtaosa ruoka-intoleransseista kärsivistä lapsista jää ilman heille sopivaa ravintoa. Kun virallinen ruokavalio ei perustu mihinkään todelliseen tietoon, vaan noudattaa Schwabin, Fogelholmin ja Puskan uskonnonomaisia näkemyksiä, niin järkipuhe ei auta. Olen nähnyt monien lasten parantuvan vain yksinkertaisten ruokavalio-muutosten avulla. Esimerkiksi infektiokierteet häviävät oikean ravinnon avulla. Mutta, tätähän systeemi ei halua, vaan pakottaa lapset lääke- ja rokotuskierteeseen. Kun opiskelin lääketiedettä, niin Lastenklinikalla vallitsi Ylpön ja Hallmanin henki, joka tähdensi aina, että jos haluat hoitaa lasta, niin hoida äitiä. Nyt äidin mielipiteellä ei ole merkitystä. Järjestelmä on tehnyt näistä orastavista ihmisyksilöistä broilerinkaltaisia olioita, joille kaikille annetaan sama ruokakuppi lääkkeineen. Ja sama jatkuu läpi koko elämän. Ainostaan lääkkeet vaihtuvat.

Ehdotukseni äideille. Ruvetkaa kapinaan ja tehkää eväät lapsille ja suhtautukaa halveksien moiseen fasismiin. Vain juntti syö moskaa.


Blogin aihesanat:
allergia, Alzheimerin tauti, antibiootti, antioksidantti, bakteeri, blogi, diabeteksen hoito ruokavaliolla, diabetes, Diabetesliitto, dogmi, Eliina Aro, eläinrasva, epileptinen kohtaus, fysikaalinen terapia, hapettuminen, Helsingin sanomat, herkkyys, hype, hyytyminen, ihmelääke, infektio, journalismi, Jussi Huttunen, kasvisrasva, Kela, kipu, kohtaus, kokonaiskuolleisuus, kookos, kookosrasva, kuntoutushoito, kuolleisuus, laihtuminen, lauriinihappo, luomu, luomuruoka, mainoseuro, maito, maitorasva, maitotuote, margariini, MCFA, media, metabolinen syndrooma, neurologinen, parjauskampanja, Pekka Puska, perusaineenvaihdunta, pieteetti, Pravda, prosessoitu ruoka, randomisoida, rasva, resistenssi, ruokapäiväkirja, ruokateollisuus, Ruotsin valtion virasto, rypsiöljy, satunnaistaminen, SBU, selkä- ja niskakipu, seuranta-aika, seurantatutkimus, sieni, soija, soijayhdistys, sokeri, stafylokokki, sydän, sydäninfarkti, sydänkohtaus, sydäntauti, syöpä, syöpä, takinkääntö, taulukko, terveysruoka, toimittaja, tukirankaperäinen, tutkija, tutkimus, tutkimustapa, tuttipullo, täyteyden tunne, Ursula Schwab, virus, voi, voihype, vyötärörasva, vähähiilihydraattinen, vähärasvainen, äidinmaito

Edellinen Seuraava