Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2017 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 07.12.2008

ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ

Linnan juhlat herättivät mietteitä. Moni kantoi rinnuksillaan vasta saamaansa prenikkaa. On erikoista, että tasavallassa toimii eri ritarikuntia, jotka jakavat kunniamerkkejä milloin mistäkin palveluksesta. Usein ei ole tarvinnut muuta kuin jököttää virassa riittävän kauan tai sitten istua presidentin kanssa torikahvilla.

Ritarinkutien synty liittyy itsenäistymisen kipeään alkutaipaleeseen. Yläluokka olisi halunnut maahan kuningaskunnan mutta tasavalta voitti. Kompromisseja piti tehdä, joten arvonimiaddiktien ja krääsän perään kinuavien tyydytykseksi perustettiin nykyiset ritarikunnat. Palkkioksi kompromissista vasemmisto sai vapautettua punaisia Tammisaaren vankileiriltä. Ritarikunnilla on siten vastenmielinen historia. Ritarikunnan merkkejä ei tule sekoittaa ansiomitaleihin. Ne on saatu tositoimista. Marskin ritarimerkki on yksi niistä. Sanoja sotketaan, jotta demokratian mielessä tupeksellekin voidaan myöntää ritarimerkki. Tietääkseni Erkki Tuomioja on ainoa julkisen hallinnon ja politiikan puolelta, joka on kieltäytynyt kaikesta tuosta.

Toinen tasavallan outo piirre on arvonimien jakelu. Neuvokset yms. vastaavat ovat kuuluneet Ruotsin kuninkaan aikaan. Neuvoksia on myös paljon Saksassa, missä salaneuvoksen arvo on haluttua kamaa. Neuvokset ovat kautta historian liittyneet kaikkeen hämärään. Aitoon tasavaltaan arvonimet eivät kuulu, esimerkkinä vaikka Ranska ja Yhdysvallat. Suomalainen neuvos on lähinnä huvittava ilmestys suuressa maailmassa.

Arvonimillä myös halutaan sekoittaa ihmisten mieliä. Sana professori on kokenut inflaation. Minulle professori on yliopiston oppituolin haltija. Muu on sitten roskaa ja hämäystä. Mistä tämä arvonimiprofessori-idea on tullut, en tiedä mutta aitoon tasavaltaan ei kuulu hämäys. Suomalainen arvonimiprofessori herättää maailmalla samaa kummastelevaa hilpeyttä kuin vuorineuvoskin. Qu’ est que ce, kysyisi ranskalainen.

Suomi esiintyi hetken politiikan suurvaltana. Maassa järjestettiin ETYJ- kokous. EYYJ:n perusideana ovat juuri ihmisoikeudet. Hetkessä maa siirtyi poliisivaltaan. Ihmisten vapaata liikkumista rajoitettiin ja heidän pääsyä työpaikoilleen estettiin. Katuja suljettiin. Helikopteri lenteli talojen piippujen tasalla herättäen ihmisissä pelon sekaisia tunteita. Vain hornetit puuttuivat. Todennäköisesti pullikoivat olisi pantu häkkiin, jos aihetta olisi ilmaantunut. Sormia näpsäyttämällä ainakin Helsingin alueen ihmisiltä riistettiin ihmisoikeudet ihmisoikeuskokouksen takia. Huvittavaa, että koko kokous oli kaiken lisäksi floppi. Todellinen fifty-sixty, kuten ulkoministeri asian ilmaisi.

Yksi TV:n uutiskanavista antoi kansalaisille uudenlaisen historian-selityksen. Kekkosen nimenomaisesta vaatimuksesta ETYJ:n asiakirjaan lisättiin aikoinaan ihmisoikeuspykälä, mikä uutislähetyksen mukaan johti sitten johdonmukaisesti koko Neuvostoliiton romahtamiseen. Asiaa höystettiin 70-luvun tyyliin ruudussa näkyvällä punavärisellä Neuvostoliiton kartalla, joka sitten selostuksen jatkuessa vaaleni harmaaksi kuin varpunen jouluna. Kauan eläköön Pohjois-Korea ja sen nero johtaja!


Blogin aihesanat:
arvonimi, ETYJ, ihmisoikeus, itsenäisyys, kunniamerkki, linna, poliisi, YLE

Edellinen Seuraava