Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2021 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 19.12.2020

JOULUEVANKELIUMI

JOULUENKELIT

Noin 2000 vuotta sitten tapahtui jotain poikkeuksellista. Jeesus syntyi, mitä tapahtumaa juhlimme jouluna. Emme tiedä tarkalleen, koska hän syntyi. Paljon hänen elämäänsä liittyvää perustuu enemmänkin legendaan kuin faktoihin. Hänen rinnallaan ei kulkenut kirjuri Julius Caesarin tapaan dokumentoimassa kaikkea, mitä hän teki ja sanoi kullakin hetkellä. Toisaalta tiedämme, että suullinen perimätieto voi olla kirjallista tarkempi, sillä tekstejä on väännelty ajan kuluessa aina tarpeen mukaiseen muotoon.

Maailma oli henkisesti tuolloin nykyisen kaltainen. Pieni Rooman valtakunnan eliitti hallitsi sen aikaista maailmaa. Rooman etuoikeutettu väestö pidettiin tyytyväisenä sirkusta ja leipää -periaatteella. Valtakunnan muu väestö oli sieluton orjalauma vailla ihmisarvoa. Nykymaailma on suurelta osin samanlainen. Entistä pienempi eliitti hallitsee maailmaa. Orjista käytetään neutraalimpaa kuluttaja -sanaa. Nämä nykyajan "orjat" raatavat, jotta voisivat ostaa turhuuksia mediakoneiston ohjaamina. Kaiken tarkoituksena on vieraannuttaa ihmiset todellisesta minästään ja tarpeista. Niin he pysyvät tyytyväisinä, raatavat uskoen menestyksen ilosanomaan. Ihmiset ovat menettäneet sielunsa kuten Rooman ajan valtaväestö.

Aikoinaan minuun teki lähtemättömän vaikutuksen Jeesuksen viesti, että taivasten valtakunta on sisäisesti teissä ja että sinne vievä tie on kapea polku. Kyse ei ole kuoleman jälkeisestä elämästä, millä ajatuksella ihmisiä on kyykytetty vuosisatoja, vaan jostakin, mikä on todellisuutta tässä ja nyt. Valtakuntaan pääsemiseksi on kuljettava kapeaa polkua - ja yksin. Sen eteen on tehtävä töitä ja valitoja. Minun mielestäni tämä on Jeesuksen tärkein sanoma, vaikka se on vaivihkaa siirretty sivummalle. Tämä ei ole ainoastaan hänen viisauttaan. Noin 500 vuotta ennen Jeesusta Siddhartha Gautama, joka tunnettaan paremmin Gautama Buddhana, sanoi sureville seuraajilleen kuolinvuoteellaan, että älkää surko minua vaan etsikää sitä valaisevaa lamppua, joka on teissä kaikissa. Carl Gustav Jung käyttää tuosta valosta termiä "self". Itse pidän sitä todellisena minuutena, sieluna, joka pitää vain löytää. Tuo polulla kulkeminen on minun hengellisyyttäni. En hae palkintoja sitten joskus, vaan ymmärrystä, mistä tässä kaikessa on kysymys - tässä ja nyt.

Jeesuksen kuoltua tuo sanoma levisi kulovalkean tavoin sen aikaisessa maailmassa niiden pariin, joilla ei ollut ihmisarvoa. Ihmisiä vainottiin ja tapettiin tuon heräämisen takia. Kunnes vähitellen eliitin toimesta syntyi organisoitu kirkko. Asiat muuttuivat. Valtakuntaan pääsi vasta kuoleman jälkeen ja vain kirkon kautta. Ne, jotka eivät noudattaneet sääntöjä, joutuivat ikuiseen kadotukseen. Synti ideologia, joka lienee ihmiskunnan historian julmin järjestelmä. Se tuhosi surutta kaiken toisenlaisuuden, johti jatkuviin sotiin, muun maailman riistoon, synnytti kapitalismin, fasismin ja kommunismin, mitkä kaikki ovat jatkaneet samaa toisenlaisten tuhoamista ja muun maailman riistoa, milloin minkäkin pyhän nimissä.

Kaiken voi jakaa kahteen elementtiin. Ne ovat "valta" ja "voima". Näennäisesti ne vaikuttavat samalta, mutta ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Kirkko edusti valtaa, kun taas voima, on lähtöisin valtakunnasta.

Pyhä Antonius eli 200-luvulla Egyptissä. Hänen tarinansa tiivistää, mistä on kysymys. Antonius oli rikkaasta perheestä, mutta luopui kaikesta löytääkseen valtakunnan. Tuolloin oli tapana mennä erämaan yksinäisyyteen, jotta löytäisi polun. Hänen tarinansa kertonee prosessista, mikä kuuluu tuohon muutokseen. Ensiksi syntyy idea valtakunnasta, jolloin samalla löytää polun, mitä edetä. Kun lähtee polulle, pyrkii ympäristö estämään muutoksen tarjoamalla kaikkea hyvää. Sekä Jeesukselle että Buddhalle saatana tarjosi valtaa. Samaa koki myös Antonius. Kun hyvä ei kelpaa ja matka jatkuu, käyvät kaikki tavalla tai toisella kimppuun tehden elämän todella vaikeaksi. Jos sen kestää, koittaa vapaus. Tiedän, että tuo on totta, sillä olen itse kokenut sen. Kärsimyksen jälkeen syntyy todellakin vapaus. Maailman hulluus ei enää kosketa.

Vuorisaarna kertoo, miten kulkea polulla. Sen teksti voi tuntua nykyihmisestä hurjalta. Mutta yksin-kertaistettuna: jos haluat kulkea omaa polkuasi, sinun tulee valita joko joku tai jokin, joka tukee sinua matkallasi tai ei. On jätettävä kaikki, mikä estää sinua jatkamasta matkaa. Useimmat ovat kadottaneet yhteyden itseensä, joten muodosta yhteys itseesi. Opi sanomaan ei. Ole myötätuntoinen itseäsi kohtaan. Löydä valo itsestäsi. Kuuntele sydämesi ääntä, sillä tuo ääni tulee valtakunnasta. Kärsimys ei ole itsetarkoitus, mutta se on mahdollisuus oppimiseen. Nykyisin ei tarvitse mennä erämaahan. Riittää, kun sulkee median tyystin ja lukee vain kirjoja, jotka tukevat omaa matkaa. Kirjojakaan ei tarvitse lukea. Kun on sulkenut median, alkaa oma sielu puhua. Sitä ääntä kannattaa kuunnella.

Olemme vaimoni Maaritin kanssa keskustelleet polusta ja todenneet, että olemme kumpikin tahoillamme pyrkineet kulkemaan tuota polkua lapsuudestamme lähtien tajuamatta syvällisimmin, mistä on kysymys. Liikkeelle panevana voimana on ollut, että jossakin on asiat ovat paremmin. Tavattuamme taivallus on ollut helppoa. Positiivisina asioina on ollut ymmärryksen laajeneminen ja syventyminen. Ajattelutapa on laajentunut, jolloin näkee monia asioita saman-aikaisesti ja ymmärtää niiden välisen yhteyden, mistä on ratkaisevaa apua lääkärintyössäni. Toinen lähes mystinen piirre on asioiden järjestyminen kuin itsestään. Monimutkaisetkin ongelmat selkeytyvät aamuun mennessä. Myös ulkomaailma reagoi. Joku soittaa, toinen järjestää jotain, ja niin asiat edistyvät. Ei todellakaan tarvitse huolestua mistään. Saat sen, mikä sinulle kuuluu. Usein sen ymmärtää vasta myöhemmin. Joku viisas on sanonut: älä toivo mitään. Toiveet voivat toteutua ja sitten alkaa ongelmat. Ulkomaailma ohjaa helposti toiveita, siksi se kannatta sulkea pois

Valta haluaa puristaa meidän yhdenmukaisuuden muottiin. Sen ulkopuolella kaikki on kiellettyä ja toisenlaisuutta pidetään hulluutena. Kirkon syntymisen jälkeen ajatus sisäisetä valtakunnasta hävisi. Kirkko ei neuvonut eikä edelleenkään neuvo, kuinka löytää tuo valtakunta vaan pakottaa uskomaan johonkin sokeasti, mistä kenelläkään ei ole oikeastaan mitään kokemusta. Kuolemanpelko saa ihmeitä aikaan. Sitä alkaa uskoa vaikka hiilihankoon, jotta pääsisi pelosta. Jos sitten etenet annettujen askelkuvioiden mukaisesti, pääset taivaaseen. En pidä rakkautena sellaista, jos saa palkinnon noudattamalla kuvioita. Todellinen rakkaus luo vapautta, sellaista, joka sallii oman sisäisen kokemuksen, oli se sitten mitä tahansa ja vaikka se sotisi noita askelkuvioita vastaan. Valehtelu ja pelon luominen ovat tyypillistä pahuudelle.

Sama koskee koulutusta. Sinut palkitaan, jos noudatat opettajan kuvioita. Koulussakaan ei hyväksytä ajattelua vaan oppimista, jolla ei ole mitään tekemistä itse ajattelun kanssa. Koulunkaan tehtävä ei ole neuvoa, miten löytää oma itsensä. Koulun alkuperäisenä tehtävänä oli valmistaa ihmisiä kuninkaan palvelukseen järjestelmän kaikille eri portaille ja varmistaa, että ihmiset omaksuvat valmiin tiedon. Ajattelua ei opeteta, eikä se ole edes suotavaa. Jos ajattelet, joudut vaikeuksiin. Erityisesti tämä näkyy nykyisin lääkärin työssä. On palveltava kuningasta (lääketeollisuus), muulla ei ole merkitystä. Terveydenhoito on korvannut uskonnon. Sillä luodaan illuusio järjestyksestä ja hyvyydestä, kun se todellisuudessa on yksi väkivaltakoneiston muoto, jolla hallitaan ihmisiä tieteen nimissä. Tässäkin toistuu kirkon historia. Potilas on pelkkä objekti, jonka tarpeilla ei ole merkitystä. Itse tiede muistuttaa Raamattua, mistä löytyy joka lähtöön selityksiä vallankäyttäjän toimenpiteille.

Hyvä tekee ihmiset vapaiksi, pahuus vangitsee. Siinä mielessä lääketiede edustaa pahuutta. Spesialisoitumisen tragedia on siinä, että menettää täysin perspektiivin, jolloin samalla ymmärrys häviää. Pään täyttää vain ulkoa opittu kaava. Metsä katoaa, kun tuijottaa pientä myyrän koloa etäältä kaukoputkella.

Elämme poikkeuksellista aikaa, jolloin kaikki ne instituutiot, jotka pitäisi tukea meitä, ovat kääntyneet meitä vastaan. Politiikka ja demokratia on kuollut, vain julma valta hallitsee. Ne, joita äänestimme, ovat nyt vihollisiamme. Valehtelu ja pelko hallitsee, mikä kertoo, että pahuus on kaiken takana.

Näin pahan valta toimii niitä kohtaan, jotka kieltäytyvät kantamasta orjan merkkiä.

https://www.youtube.com/watch?v=OmMaoyf1QHs

Samalla nuo pahoinpitelijät kuvittelevat suojelevansa ihmistä.

Mutta toisaalta valta on tehnyt virheen puuttumalla tavallisten ihmisten elämään. Ihmiset ovat heränneet. Voima kasvaa joka päivä. Alkusyksystä toista miljoonaa ihmistä kokoontui Berliiniin vastustamaan valtaa. Tästähän ei media ole kertonut, koska sekin on siirtynyt pahan palvelijaksi. Vastaavia kokouksia alkaa olla ympäri maailmaa.

https://www.youtube.com/watch?v=t7JgVXFY_Vo

Tätä liikettä ei kukaan enää voi pysäyttää, vaikka kuinka vaaleja väärennettäisiin. Läntinen maailma on kohtalonsa kynnyksellä. Joko valta tai voima voittaa. Vallan voitto tarkoittaa koko läntisen maailman tuhoa. Itse uskon voimaan.

Toivotan hyvää joulua kaikille lukijoilleni. Ehkä parhaiten kuvaa tätä hetkeä laulu "En etsi valtaa loistoa vaan rauhaa päälle maan". Sanat Zacharias Topelius ja sävel Jean Sibelius. Rauhan voisi korvata sanalla voima.

https://www.youtube.com/watch?v=bi8Imt6P5iM

Edellinen Seuraava