Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2017 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 26.01.2009

KAKSI TAKSIMATKAA

Olin muutaman viikon opintomatkalla Yhdysvalloissa. Tarkoitukseni oli kirjoittaa blogeja matkan aikana, mutta yhteyksien luominen ei ollut niin yksinkertaista kuin olin luullut. Julkaisen jälkikäteen joitakin juttuja matkalta.

Minulla on eräänlainen viha-rakkaussuhde Amerikkaan. En ole käynyt Yhdysvalloissa pariin vuoteen. Ennen tein säännöllisesti pari matkaa vuodessa. Ero on tehnyt hyvää. Maailman tämän hetken kaaoksesta huolimatta Amerikasta löytää edelleen sitä suurta henkeä, joka on aina vetänyt puoleensa ihmisiä kaikkialta maailmasta.

Sanotaan, että taksikuskit tietävät kaiken tietämisen arvoisen. Matkalla Helsinki-Vantaan lentokentälle kuski kertoi avoimesti elämästään. Hän oli tavannut elämänsä naisen 26 vuotta sitten silloisessa Neuvostoliitossa työskennellessään. Nuoren parin alkutaival oli hankalaa niin Neuvostoliitossa kuin Suomessakin. Molemmissa maissa aitoon rakkauteen ei uskottu, vaan pariskuntaa kuulusteltiin pitkiä aikoja molemmissa maissa. Viranomaisten mielestä kyseessä ei voinut olla muu kuin vakoilu.

Sitten valta vaihtui Venäjällä, ja pariskunta alkoi tehdä bisnestä Venäjällä. He toivat kalliita muotivaatteita Italiasta. Kauppa kävi hyvin, sillä ihmiset ostivat kaikkea kimaltavaa vuosikymmenien kaalisoppa- ja toppatakkikauden jälkeen. Sitten eräänä päivänä ostajat kieltäytyivät ostamasta pariskunnalta enää mitään. Kauppa pysähtyi kuin seinään. Alalle oli tullut uusi toimija, joka määräsi kuka sai ostaa keneltäkin.

Ystäväpariskunnalle kävi huonommin. Heillä oli kukoistava kiinteistöbisnes Pietarissa. Pian he saivat uhkailuja, joihin he eivät alkuun uskoneet. Perhe uhattiin tappaa yksi kerrallaan, lapsista alkaen. Eräänä päivänä perheen tytär tapasi koulusta palattuaan murhaajansa hississä. Yksi laukaus päähän sammutti nuoren elämän. Perhe pakein Saksaan. Ulkomaille muuttavat kaikki kynnelle kykenevät aktiiviset venäläiset.

Newarkin kentältä ottamamme Jesus-niminen taksinkuljettaja oli kotoisin Guatemalasta. Hän oli tullut Yhdysvaltoihin ansaitsemaan rahaa voidakseen perustaa perheen ja hankkia talon. Morsian oli jo olemassa mutta tulevaisuutta varten Jesus tarvitsi rahaa. Hän halusi palata kotimaahansa, mutta sitä ennen hän tekisi hullun lailla töitä, sillä Amerikassa tienaisi moninkertaisesti kotimaahan verrattuna. Jesus ei ollut tullut maahan elämään avustusten takia, vaan siksi että voisi muuttaa elämänsä laatua kotimaassaan. Amerikka tarjoaa edelleenkin mahdollisuuden uuteen elämään.

En ole koskaan ollut niin sujuvassa kyydissä. Jesus ajoi lujaa, mutta joustavasti. Hän sukkuloi hitaampien autojen ohitse sulavasti kuin paraskin alppinisti. Koko matkan aikana Jesus ei tehnyt mitään epätoivoista tai äkkinäistä. Ei äkkijarrutuksia, torvensoittoa eikä loukkaavia käsimerkkejä. Vaikka liikuimme vauhdilla, emme pelänneet. Ajo oli kuin musiikkia.


Blogin aihesanat:
avustus, bisnes, rakkaus, taksikuski, uhkailu, vakoilu

Edellinen Seuraava