Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2017 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 18.01.2013

LAIHDUTTAMISEN MIELETTÖMYYS

Virallinen lääketieteellinen dogmi on yksinkertaistanut terveyden: kunhan olet laiha ja liikut, niin elämä sujuu ja pysyt aina terveenä. Haudasta tosin ei puhuta mitään. Koko dogmi muistuttaakin enemmän jotakin pelastusoppia kuin todellista tiedettä. Mikä parasta, vaikka ilosanomaa on jaettu kaikille, jopa pakolla, niin maailman väki vain lihoo, ja lihavuus on ohittanut nälän maailman- luokan ongelmana. Tästä huolimatta viralliset selittäjät pitävät tiukasti kiinni vähärasvaisesta ja runsashiilihydraattisesta ruokavalioteoriastaan, vaikka todellisuus on jotain aivan muuta. Tutkijat ovat omasta mielestään oikeassa ja ihmiset väärässä. Se on kuin kirkko ennen. Olet syntinen, vaikka olisit vastasyntynyt.

Oikeastaan lihavuusongelma on oiva esimerkki siitä, kuinka tutkijajohtoinen lääketiede on ajautunut täysin harhateille, kun alan ihmisiltä puuttuu täysin kokemus kliinisestä lääkärintyöstä. Lääketiede on enemmänkin taidetta, kokemusta ja vasta sitten tiedettä. On arvioitu, että nykyisin käytössä olevat hoitomenetelmät ovat runsas 80 % taitoa ja kokemusta ja vajaa 20 % ns. tutkittua tietoa. Siten minua aina suuresti huvittaa nähdä pääjohtaja Pekka Puska tai joku hänen kaverinsa esittävän mediassa, että maailman johtavat alan asiantuntijat ovat täysin yksimielisiä, että valittu linja on oikea. Voisivat kerrankin sanoa, kuinka paljon heidän tutkimuksensa kattavat todellisuudesta ja onkohan jokin kivi jätetty kääntämättä, ettei pyhä yhtenäisyys rikkoontuisi. Lahkolaisuuteen kuuluu yksimielisyys, kun taas aito tiedemies painiskelee jatkuvien epäilyjen paineessa.

Miksi sitten miljoonat ihmiset epäonnistuvat painonpudotuksessaan ja elävät jatkuvassa laihduttamisen ja lihomisen kierteessä, on miljoonaluokan kysymys. Tämäkään ei ole herättänyt mitään ajatuksia virallisen puolen edustajissa. Kun kynsin ja hampain pidetään kiinni virallisesta ruokauskonnosta, niin ongelman ratkaisemiseksi on lääketeollisuus haistanut tässä hyvän markkinaraon. Tapaan kuuluu, että mitä teollisuus ehdottaa, niin se aina hyväksytään kritiikittömästi, vaikka kokemus on osoittanut, että kaikkiin näihin keinotekoisiin ratkaisuihin liittyy suunnattomia riskejä.

Kemian puolella ei ole kovinkaan kauaa siitä, kun amfetamiini oli tavallisin laihdutuslääke. Kun sitten näillä ihmisillä alkoi mennä liian lujaa, niin markkinoille tuli amfetamiinijohdannaislääkkeitä, joista oli samat ongelmat.

Laihdutuslääke Meridia (subitramiini) hyväksyttiin laihdutuslääkkeeksi vuonna 1997, vaikka asiantuntijat varoittelivat sen vaaroista. Lääkkeen todettiin lisäävän selvästi sydänkohtauksia ja aivohalvauksia jo heti markkinoille tultuaan. Mutta kesti aina vuoteen 2010 ennen kuin FDA ja EU kielsi lääkkeen. Kuinka paljon ihmisiä kuoli lääkkeen seurauksena, ei ole tarkkaan tiedossa. Näyttää siltä, että Meridiaa saa edelleenkin netistä, joskin aine voi olla mitä tahansa muuta ainetta.

Alli ja Xenical (orlistat) ovat uusimmat laihdutuslääkkeet, jotka tuotiin ryminällä markkinoille täysin turvallisina lääkkeinä vailla sivuvaikutuksia. Lääkkeen ideana on estää rasvan imeytyminen suolistosta. Ennen mitään kliinistä kokemusta lääkkeestä moinen mekanismi herätti epäilyksiä. Imeytymätön rasva poistuu ulosteiden mukana, mikä voi aiheuttaa rasvaripulin tapaisen tilan. Näin todellakin kävi, ja hyvin monelle lääke aiheutti kiusallisia ripulikohtauksia. On myös loogista, että lääke suurella varmuudella estää enemmän tai vähemmän rasvaliukoisten ravinteiden ja vitamiinien imeytymistä. Valmistaja väittää, ettei näin tapahtuisi, mutta en ole löytänyt aiheesta yhtään luotettavaa pitkäaikaista seurantatutkimusta. Tämä on tyypillistä nykyajan lääketeollisuudelle, jolloin väestö tavallaan toimii koekaniinina.

Nyt näistä rasvasieppareista on ilmaantunut tosi hankalia sivuvaikutuksia pitkäaikaisseurannassa. Lääke on aiheuttanut lukuisia myrkytystapauksia. Lääke aiheuttaa maksa-, haima- ja munuaisvaurioita estämällä keskeisen myrkkyjä hajottavan karboksyyliesteraasi-2-entsyymin toiminnan, mikä vuorostaan altistaa sisäelimet myrkkyvaikutuksille. Alli häiritsee myös monien lääkkeiden toimintaa. Joidenkin syöpälääkkeiden teho vähenee oleellisesti ja asperiinin teho korostuu altistaen verenvuodoille.

Asian tekee vakavaksi se seikka, että nämä lääkkeet ovat vapaasti kaupan, eikä suurelle yleisölle ole ilmoitettu näistä haitoista, joista tuskin monikaan lääkäri on tietoinen.

Toinen "tieteellinen" tie laihtumiseen on leikkaus, jotka ovat suuressa suosiossa nykyisin. Näitä suolen ohitusleikkauksia tehdään lisääntyvässä määrin, vaikka niiden pitkäaikaisvaikutuksista ei ole ollut kokemusta, mutta nyt alkaa olla ja ilmenneet sivuvaikutukset herättävät ajatuksia koko touhun mielekkyydestä. Vaikka alkuun leikkaukset näyttivät toimivan hyvin painon pudotuksessa ja moni pääsi jopa diabeteksetaan jopa siinä määrin, että on alettu harkita leikkausten ottamista diabeteksen hoitoarsenaaliin lääkkeiden sijaan. Kukaan vain ei edelleenkään puhu ruokavaliohoidosta, ehkä siksi, ettei se maksa mitään.

Sitten NY Times kirjoitti ensimmäisenä, että leikkausten pitkäaikaistulokset ovat huonompia kuin on luultu. Vaikka painonpudotus alussa voi olla huomattavaa, niin painonpudotus onnistuu pitkällä aikavälillä vain, jos potilas muuttaa dieettiään. Siis leikkaus ilman elämän muutosta ei johda mihinkään. Jo tämänkin perusteella: miksi siis leikata. Leikkaukseen liittyy myös riskejä. Joka viideskymmenes potilas kuolee ensimmäisen kuukauden aikana. Suoliston ohitusleikkauksiin on aina liittynyt moninaisia ongelmia. Suoliston toiminta voi häiriintyä, mutta hankalimmat ongelmat syntyvät eri mikroravinteiden imeytymishäiriöistä. A-vitamiinin puute on yleinen. Se kehittyy huomaamatta aiheuttaen silmän rappeumaa ja näköongelmia. B12-vitamiininen puute on yleinen näillä potilailla, ja he joutuvat korvaushoitoon loppuelämäkseen.

Ohitusleikatuilla luuston heikkeneminen on yleistä. Myös diabeteksen hoitona ohitusleikkaus on huono hoito. Alkutulokset voivat olla hyvinkin lupaavia, niin että diabetes häviää, mutta näilläkin potilailla diabetes yleensä palaa myöhemmin.

Arkipäivää eniten haittaavia vaivoja ovat äkilliset sekavuustilat ja hypoglykemiakohtaukset, joista etenkin liikenteessä voi olla kohtalokkaat seuraukset niin potilaalle itselle kuin muille.

Rasvaimu on ollut hyvin suosittu menetelmä poistaa liika rasva halutuista paikoista. Nyt on havaittu, että rasva kasaantuu muualle. Esimerkiksi reisien alueen rasvaimun jälkeen rasva alkaa kertyä vatsan alueelle.

Miksi sitten emme pitäytyisi yksinkertaisesti pelkässä ruokavaliossa. Kun virallinen puoli roikkuu kynsin ja hampain naulattuna vähärasvaisessa ja runsashiilihydraattisessa ruokavaliossa, niin valitettavasti muutosta ei ole odotettavissa ja ylläkerrottu hulluus jatkuu, ellei jokainen kohdallaan ota itse vastuuta ja muuta ruokavaliotaan. Virallinen ruokavalio ei kerta kaikkiaan toimi pitkällä aikavälillä.

Koko painokeskustelussa on menty liiallisuuksiin, josta ääriesimerkkiä ovat huimasti lisääntyneet syömishäiriöt, ja jopa anoreksia. Liian tiukka asenne ei aiheuta kuin stressiä. Nyt on todettu, että ikääntyvillä lievä ylipaino ei ole haitaksi. Huomattava ylipaino sen sijaan on merkittävä terveysriski. Jos on jonkin verran pyöreyttä ja on muuten terve, niin kannattaa unohtaa painosta puhuminen ja jatkaa entiseen tapaan rauhallisin mielin.

Paastot ja nälkäkuurit eivät pidennä elämää, vaikka ennen on niin luultu. Ääri-ilmiöt ovat aina haitaksi. Ruokavalion suhteen olisi pyrittävä tasapainoon. Oman kokemukseni mukaan vain hiilihydraattien rajoittamisella voi saavuttaa pysyviä tuloksia, mikä on myös todettu tutkimuksissakin. Hiilihydraattirajoituksen on myös todettu pidentävän elämää. Valitettavasti Suomen viranomaiset eivät lue näitä tutkimuksia tai sitten lukevat, mutta eivät kykene päivittämään omaa uskomusjärjestelmäänsä.

Lopuksi tutkimus, joka hyvin kertoo eri dieettien väliset erot. Tässä tutkimuksessa klassinen Atkins laihdutti eniten ja normalisoi rasva-arvoja muita ruokavaliota paremmin. Ilmeisesti pääjohtaja ei ole tutustunut tähänkään tutkimukseen, kun pelotteli kansaa moisesta, joka on huomattavasti hänen tutkimuksiaan nuorempaa tuotantoa. Seuraavaksi parhaiten toimi Välimerendieetti. Se toimi tehokkaimmin diabeteksessa, ja huonoin ruokavalio on THL:n virallinen.

Oma ruokavalioni Pellinkidieetti® sijoittuu Atkinsin ja Välimerenruokavalion välimaastoon. Hiilihydraattirajoitus on olennaisen tärkeä asia, mutta niin on myös ruuan laatu, sen ravinnesisältö ja lisäaineettomuus. Näitä asioita ei tuossa tutkimuksessa huomioitu ja ihmettelenkin, ettei näitä seikkoja ole lainkaan huomioitu. Yleensä jopa ravinteita ja etenkin lisäaineita väheksytään, mutta oman kokemuksen perusteella niillä on todella suuri merkitys, jos ruokavaliolla pyritään todellisiin pitkäaikaistuloksiin. "Kovasta" rasvasta, mitä se sitten tarkoittaakin, on muodostunut eräille todellinen pakkomielle ja se on sumentanut ajattelun. Toinen virallinen väite koskee vähähiilihydraattisuutta. Hetki sitten virallinen taho kielsi koko ruokavalion. Nyt ruokavaliolla parantuneiden ihmisten joukko on kasvanut niin suureksi, että heidänkin on ollut pakko muuttaa kantaansa. Virallinen taho perässähiihtäjineen myöntää nyt, että vähähiilihydraattisuus kyllä laihduttaa, mutta pitkäaikaisvaikutuksista ei ole tietoa. Väite on väärä, ellei suoranainen vale, sillä hiilihydraattirajoitteinen ruokavalio on olut käytössä diabeteksen hoidossa 1700 -luvun lopusta lähtien, kunnes tämä samainen porukka otti vallan lääketehtaiden avulla. Siitä sitten seuraavassa bolgissa.

Edellinen Seuraava