Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2017 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 14.12.2015

LASTEN LIHAVUUDESTA SAKSASSA JA MUUSTAKIN

6. joulukuuta 2015 Welt am Sonntag julkaisi artikkelin otsikolla Dicksein verboten, missä käsiteltiin lasten lihavuutta. Saksa on siinä mielessä mielenkiintoinen, että sokerin kulutus per henkilö on suunnilleen sama kuin Suomessa eli noin 30 kg/vuosi. Myös lasten lihavuus on suunnilleen samaa tasoa molemmissa maissa. Molemmissa maissa on arvioitu, että noin viidennes lapsista on lihavia. Mutta siihen sitten yhtäläisyydet loppuvatkin. Saksassa asennoidutaan ongelmaan aivan eri tavalla kuin Suomessa, missä hoetaan yleisluontoisia terveysväittämiä sen sijaan, että keskityttäisiin itse ongelmaan. Suomen viranomaiset selittelevät ongelmaa käyttäen suuria lukuja ja tilastoja, jotka eivät todellakaan ratkaise mitään. Esimerkiksi, jos puolet otannasta on mustia ja toinen puoli valkoisia, niin keskiverto on harmaa, mikä ei ratkaise yhtään mitään. Esimerkiksi, jos puolet tupakoi ja puolet ei, niin ratkaisu ei löydy, jos toinen puoli polttaa vähemmän ja toinen taas alkaa polttaa sen verran, mitä toinen vähensi. Tällä tahvomaisella ajattelulla viinaakin suositellaan. On uskoteltu, että 2 annosta alkoholia päivästä on terveellistä. Luku on saatu laskemalla yhteen koko joukko, niin juomattomat kuin juovat ja siitä sitten on tilastokikkailulla saatu aikaan tuo maaginen 2 paukkua päivässä. Luku on luonnoton. Itse en ainakaan tunne ketään, joka ottaisi vain kaksi paukkua päivässä ympäri vuoden, ei yhtään vähempää eikä enempää. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka kuluttajien valintoja ohjataan. Todellisuudessa viina ei ole kenellekään terveellistä. Jo paukku viinaa päivässä aiheuttaa huomattavasti suuremman syöpäriskin kuin pahinkin makkara. Ja sitten on niitä, joiden ei tulisi juoda lainkaan, mutta moisesta ikävästä asiasta ei lukijoiden mieltä pidä pahoittaa. Eli terveysviranomaisten kehotuksesta: juokaa kaksi paukkua päivässä, niin alkoholistit kuin ei-alkoholistit. Se edistää terveyttä.

Sama koskee myös sokeria. On ihmisiä jotka eivät käytä sokeria lainkaan ja sitten niitä, jotka syövät muidenkin puolesta. Kun asiaa ei ole viitsitty edes tutkia, niin emme tiedä äärikulutuksen määrää. Onko se 60 kg tai jopa 100 kg vuodessa. Jos terveysviranomaiset ajattelisivat ihmistä ruokateollisuuden sijaan, niin ensisijaisesti olisi selvitettävä, mitä ylipainoiset lapset todella syövät, eikä lapsia koko joukkona. Se, ettei ylipainoinen lapsi jaksa lyllertää muiden mukana, ei tarkoita, että liikkumattomuus olisi ylipainon syy, vaan että ylipaino estää häntä liikkumasta muiden tavoin. Kun on vuosia seurannut virallista ajattelua, niin vaikutelma on, että sillä puolella aivot ovat kaapissa ja ymmärrys kausaliteeteista täysin pihalla. Kaikki on seurausta ryhmäajattelusta, mikä on nykyajan tapa, jotteivät rahoittajat suutu.

Saksassa ajatellaan, että lasten lihavuus johtuu vastuuttomista vanhemmista ja heidän lapsilleen tarjoamasta roskaruuasta. Kotiin tullessa penska saa perunalastupussiin toiseen ja kolapullon toiseen käteen ja sitten TV:n ääreen häiritsemästä vanhempien rauhaa. Saksalaisten mukaan lasten lihavuuden keskeiset tekijät ovat Nutella, pitsa, pasta, sokeriset virvoitusjuomat, popcorn sekä jätski ja kaikkia niitä vielä jättiannokset. Halpa roskaruoka on siis lasten lihavuuden ja sairauksien syy. Liikkumattomuudella ei ole merkitystä, mistä aiheesta oli BMJ:ssa taannoin kirjoitus, jossa myös todettiin ongelmaksi huono ruoka. Liikunta ei auta ongelman ratkaisuksi. Kaloreilla sinänsä ei ole merkitystä. Roskaruoka sekoittaa aineenvaihdunnan, mistä lihavuuskierre sitten alkaa. Saksan maatalousministeri Christian Schmidt on ilmeisesti istunut iltaa Pekka Puskan kanssa, kun tyhmyyksissään esitti terveellisen ruokavalion lisäämistä koulujen oppiaineeksi. Ehdotus tyrmättiin muiden ministereiden taholta, sillä koko muu hallitus katsoi, että kyse on vanhempien vastuusta. Roskaruoka kuuluu samaan kategoriaan kuin viina ja tupakka. Mutta, miksi sitten Suomessa ei ajatella näin, johtunee ilmeisesti sellaisten asiantuntijoiden kuin Matti Uusitupa (Dansicon sokerimies), Mikael Fogelholm (Coca-Colan mies), Pekka Puska ja Ursula Schwab ( kasvirasvateollisuuden mies ja -nainen) tavasta muokata todellisuutta. Hehän puuhastelevat roskaruokateollisuuden perusraaka-aineiden parissa ja sitä kauppaa ei saa häiritä. Muuten rahoitus tyssää. Samaiset tyypit esittävät papukaija-kuorona, että liikettä lisää penskoille, niin laihtuvat. Moisella väittämällä he vain pelaavat roskaruokateollisuuden pussiin, sillä ei ole mitään tutkimuksellista näyttöä, että väite pitäisi paikkaansa. Se ero Saksan ja Suomen välillä myös on, että moinen joukko lentäisi viroistaan kuin leppäkeihäät. Ei Suomessa, missä kaikki ovat kavereita keskenään. Suomen täytyy vajota todelliseen Ö-luokkaan taloudellisesti ennen kuin järki saa maassa tilaa. Mutta kuinka paljon ihmiselämää tuhoutuu sitä ennen, on jo toinen kysymys.

Torstaina 10. päivänä joulukuuta Die Zeit julkaisi useamman sivun perusteellisen selvityksen glyfosaatin (Roundup®) vaaroista. Was ist da drin? Mitä siinä on? Tarina alkaa maitotilallisen Sven Kreyn lehmien sairastuessa vähitellen. Kreyn 150-päinen karjatila sijaitsee Hampurin lähellä Elbdeichin alueella lähellä Pohjanmerta. Se on ideaalista aluetta lehmien laiduntaa. Eläinten paino tippui ja lopulta jotkut eläimet halvaantuivat. Eläinlääkäri Achim Gerlach alkoi tutkia asiaa. Ongelma vaikutti ratkaisemattomalta, sillä mitään tavanomaisesta poikkeava ei löytynyt normaalitutkimuksissa.

Gerlachin mukaan kaikki merkit kuitenkin viittasivat krooniseen myrkytykseen. Eläimillä esiintyi ihokuolioita korvissa, utareissa ja hännän alueella. Lisäksi niillä oli suu- ja ruuansulatusongelmia. Vastaus löytyi eläinten virtsasta, joka sisälsi runsaita määriä glyfosaattia, joka on rikkaruohomyrkky. Sen on todettu tappavan pieneliöitä ja sairastuttavan isompia eläimiä. Aineen patentin haltija Monsanto väittää taas, ettei aineesta ole lainkaan haittaa. Monasanto on myös suurin toimija GMO-alalla. Glyfosaatti on noussut suureksi periaatteelliseksi kysymykseksi maataloudessa etenkin kun vapaakauppasopimus Yhdysvaltojen kanssa häämöttää näköpiirissä. Aiheesta on tuloillaan suuri mielenosoitus Saksassa. Jos sopimus syntyy, voi sanoa hyvästi puhtaalle ruualle. Yhtiöt tulevat nappaaman loputkin Euroopan itsemääräämisoikeudesta.

Glyfosaatin käyttö on lisääntynyt huimasti, sillä se on eräänlainen kulmakivi GMO-teollisuudelle. Kasveja kehitetään sietämään paremmin glyfosaattia, jolloin viljelyalue voidaan ruiskuttaa suuremmalla määrällä rikkaruohomyrkkyä. Eli Gylfosfaatti ja GMO kulkevat käsi kädessä. Jos glyfosaatti kiellettäisiin, niin GMO- kauppa romahtaisi. Tästä syystä Monsanto käy kynsin ja hampain taistelua glyfosaatin puolesta, vaikka aineen patentti on umpeutunut. Se, mitä suurelle yleisölle ei ole kerrottu on, ettei GMO takaa suurempia satoja, vaan parempaa myrkyn kestävyyttä, mistä seuraa ympäristön saastuminen. Lisääntynyt glyfosaatin käyttö tuhoaa muuta luontoa, mistä Sven Kreyn karja on yksi esimerkki. Argentiina on yksi GMO-soijan suurtuottajista. Siellä glyfosaatin käyttö on aivan eri mittasuhteissa kuin Euroopassa. Nyt syksyllä argentiinalainen lastenlääkäri Avila Vasquez vieraili Saksassa kertomassa glyfosaatin haitoista. Vasquez kertoi, että glyfosaattialueilla syntyneillä lapsilla on huomattavasti enemmän synnynnäisiä kehityshäiriöitä verrattuna muihin alueisiin. Toinen Vasquezin havainto oli syövän huomattava lisääntymien noilla viljelyalueilla. Syöpää esiintyi kolme kertaa enemmän kuin muualla maassa. Ongelma on siinä, ettei tutkimuksiin ole ohjattu mitään varoja, joten kaikki mainitut havainnot voidaan mitätöidä olankohautuksella. Ehkä muutosta on tulossa. Amerikkalainen syöpätutkija Kathryn Guyton on eläinkokeissa osoittanut glyfosaatin aiheuttavan koe-eläimille munuaissyöpää. Guyotonin mukaan glyfosaatti aiheuttaa melkoisella varmuudella Non-Hodking-lymfoomaa, erityisesti ikääntyvät ja lapset ovat riskiryhmä. Huolimatta kasvavasta näytöstä konsulit vain pyörtävät päätöksiään.

Kemisti Christian Schmidt innostui laajentamaan tutkimuksiaan. Hän otti virtsanäytteitä työtovereistaan, ja lähes kaikilla oli eri määriä glyfosaattia virtsassa. Aine on levinnyt kaikkialle. Sitä on ilmassa ruuassa, vedessä, seinämaaleissa, haavasiteissä ja jopa tamponeissa. Monsaton väite, että aine hajoaa luonnossa on täyttä roskaa ja jo sen perusteella yhtiön johto voitaisiin asettaa syytteeseen. Kukaan ei tiedä, mille määrälle glyfosaattia me kaikki altistumme. Tässä vaiheessa herää kysymys, miten asianlaita on Suomessa. Tietääkseni rehuteollisuudessa käytetään runsaita määriä glyfosaattia, josta sitä sitten ravintoketjujen mukana siirtyy vähän kaikkialle. Tämä johtuu että GMO on rehuteollisuuden peruspullaa, mikä on sekin käsittämätöntä, kun senkin asian voisi hoitaa toisella tavalla. Suomessa voitaisiin viljellä härkäpapua sen sijaan, että tuodaan ulkomailta GM-soijaa. Siten maataloudessa avautuisi runsaasti työpaikkoja. Miten olisi olisiko maatalousministerillä kanttia ottaa huikat Roundup pullosta kun se kuulemma on terveellistä tavaraa.

Monsanto manipuloi mediaa väitteellä, että ilman GMO:ta ja Roundupia maailman väestö kuolee nälkään, mikä on täysin idioottimainen väite. Tuo Argentiinan soija viedään rikkaiden maiden karjan rehuksi, joista sitten tehdään McDonald´s purilaisia. Argentiinalaisille olisi parempi viljellä kasviksia ilman myrkkyjä ja antaa karjan laiduntaa vapaasti Pampaksella. Ruokaa tulisi ihan riittävästi ilman myrkkyjäkin.


Blogin aihesanat:
aineenvaihdunta, alkoholi, glyfosaatti, GMO-teollisuus, ihokuolio, lasten lihavuus, makkara, Matti Uusitupa, Mikael Fogelholm, Monsanto, munuaissyöpä, myrkytys, Non-Hodking-lymfooma, Pekka Puska, rehuteollisuus, rikkaruohomyrkky, roskaruoka, ruokateollisuus, soija, sokeri, suu- ja ruuansulatusongelma, syöpä, terveellinen ruokavalio oppiaine, tupakka, Ursula Schwab, viina, ylipaino

Edellinen Seuraava