Kirjoitettu 10.04.2009

LASTEN DIABETES

Saan paljon postia huolestuneilta vanhemmilta. Lasten diabetes on kasvava ongelma Suomessa. Oikeampaa olisi sanoa tilanteen karanneen käsistä. Lääketieteellinen eliitti ja diabetesliitto kieltäytyvät näkemästä ongelmaan liittyviä selkeitä tosiasioita sillä muutenhan maassa harjoitettu terveyspolitiikka joutuisi outoon valoon. Olisi syytä pelätä, että hiilihydraatti- ja kasvirasvateoria romahtaa. Kun lukee diabetekseen liittyviä tutkimuksia, tulee vihaiseksi ja samalla hyvin surulliseksi siitä, että pienet lapset joutuvat kärsimään vallanhaluisten, paikalleen jämähtäneiden aikuisten itsepäisyydestä.

Ehkä oheinen tilastokäppyrä puhuu puolestaan. 1965 D-vitamiinin suositusta alennettiin 4500IU:sta 2000:een IU:iin. Sen jälkeen diabetes alkoi lisääntyä. 1975 suositus laskettiin tuhanteen yksikköön, jolloin sairastavuus vain jatkoi nousuaan, ja radikaali huononnus tuli kun suositus tiputettiin 400 yksikköön. Kaiken lisäksi lapsille on syötetty D2-vitamiinia (ergokalsiferoli) D3:n (kolekalsiferola) sijaan. Edellinen on kasvimaailmasta ja jälkimmäinen eläinmaailmasta, ja ihmiselle luonnollinen. Pakkomielle kasviperäisiin tuotteisiin on tässä maassa saanut mielipuoliset mitat.

Suomalainen lääkäri Elina Hyppönen on kirjoittanut asiasta, mutta ilmeisesti silläkään ei ole ollut merkitystä.

www.thelancet.com

Norjalaisessa tutkimuksessa on todettu selkeästi kalanmaksaöljyjen terveyttä edistävä vaikutus ja niiden kyky ehkäistä diabetesta

www.ajcn.org

Mikä sitten olisi sopiva vitamiiniannos? Ihmisiä pelotellaan kuten tavallista turhaan, sillä ihmisten oma-aloitteisuus tuntuu olevan ahdistava asia medikalisoituneelle yhteiskunnalle. Terve itsensä hoitava ihminen kun ei tarvitse kaikenlaisia asiantuntijoita elämäänsä. Itse käytän 2000 (50mcg) – 5000 (125mcg) D-vitamiinia vuorokaudessa. 2000 yksikköä voisi pitää perusannoksena kaikille. Esimerkiksi tunnin auringonotto tuottaa 10.000IU:ta (250mcg). Voi kysyä, onko joku kuollut auringon tuottamaan D-vitamiiniin? Jos, niin ei olisi ihmiskuntaakaan, sillä ilmastoidut autot ja asunnot ovat keksitty vasta eilen.

Raskaana olevien olisi huolehdittava ennen muuta riittävästä D-vitamiinin saannista. Pitoisuuden voi mitata (S-D-25 testi). Arvojen tulisi olla yli 70 nmol/ l. Tuo taso estää esimerkiksi rinta- prostata- ja paksusuolisyöpää jopa 70 %. Kuukaan ei tunnu tietävän vitamiinipitoisuuden turvallista ylärajaa. Yli 250 nmol:n/l -arvoja jotkut pitävät haitallisina, mutta koe-eläimillä haittoja ilmaantuu vasta 400 nmol/l ylittävillä annoksilla.

Oheisena erittäin hyvä D-vitamiinisivusto, josta olen valinnut viimeisimmät tiedot tänä vuonna pidetystä alan konferenssista.

www.grassrootshealth.net

Vielä linkki D-vitamiinista ja skitsofreniasta. Riittävä määrä lapsuudessa saatua D-vitamiinia estää jopa skitsofreniaa. Tässäkin tutkimuksessa suomalaiset ovat olleet vahvasti mukana.

www.journals.elsevierhealth.com

Eikö olisi viimeinkin hetki potkaista kaikki poliittisin perustein valitut “asiantuntijat” palleiltaan, sillä kyllä tästä maasta löytyy myös todellista osaamista. Olen kuitenkin pessimisti. Juuri on luettu politiikkojen Fortum -sähläyksestä. Sekin sotku on yksinomaan heidän syytään.

Blogin aihesanat:
aurinko, D-vitamiini, diabetes, Diabetesliitto, Elina Hyppönen, hiilihydraatti, kalanmaksaöljy, lapset, paksusuolisyöpä, prostatasyöpä, raskaus, rintasyöpä, skitsofrenia, syöpä, tilasto, tutkimus, vitamiini