Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2017 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 09.11.2014

LEHDISTÄ SAKSITTUA

Ravintouutiset alkavat saada yhä surkuhupaisempia piirteitä. Helsingin yliopiston professori Marina Heinonen kyselee Helsingin Sanomissa, miksi ihmiset haluavat ruuasta sellaista kuin mummo teki. Arvoisa professori kyykyttää kansaa ja liputtaa ruokateollisuuden puolesta. Kuulemma E-koodien välttely haittaa ruokateollisuuden kehityspyrkimyksiä.

Heinonen ei ehkä tiedä tai tietää, että ruokateollisuudessa käytetään 10 000 eri lisäainetta, joista 3000 on jokapäiväisessä käytössä. Mitään näistä lisäaineista ei ole tutkittu. Ei tiedetä haittoja, eikä aineiden yhteisvaikutuksia.

Meillä on siis pääkaupungin yliopistossa professori, joka huseeraa kemikaalien kanssa tajuamatta niiden vaikutuksia. Kertonee jotain laitoksen tieteellisestä tasosta. Erikoista on, että Heinonen saa tilaa valtamediassa säännöllisin väliajoin, mikä myös kertoo median tasosta. Voi hyvällä syyllä sanoa, että prosessoidun ruuan käyttö on kuin pelaisi venäläistä rulettia. Ei voi olla varma, koska kuti lähtee.

Helsingin Sanomat jatkaa taisteluaan prosessoidun ruuan puolesta "Aito ruoka ja karppaus kolhi kevyttuotteiden mainetta - asiantuntijat suosittelevat sekakäyttöä". Lehti on huolissaan siitä, että luonnon ruoka on alkanut kiinnostaa ihmisiä. Juttu todistanee osaltaan, kenen puolella lehti on. Ja taas ruokateollisuuden lausuntoautomaatti Fogelholm valistaa kansaa.

Kun nyt elämme laman aikaa, niin ensimmäinen, minkä voisi lakkauttaa tyystin, on Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Se on yksi ruokateollisuuden manipulaatiokoneisto tässä maassa veronmaksajien kustannuksella. Täysin turha koneisto, joka lisää vain sairauksia. Ehkä hyvänä esimerkkinä on Alzheimerin tauti. Suomi johtaa kirkkaasti maailman tilastoja tässä suhteessa. Suomi on myös ehdoton ykkönen myös tyypin 1 diabetestilastoissa. Oheinen kaavio on mielenkiintoinen. Suomessa Alzheimerin taudin esiintyvyys on 34.9 /100 000, kun taas esimerkiksi Saksan luku on 5.9/100 000. Emme eroa juuri lainkaan geneettisesti saksalaisista, vaan tuon huiman eron voi selittää ainoastaan sillä, että teemme jotain perusteellisesti väärin. Saksalaiset eivät juuri piittaa amerikkalaisten lanseeraamasta terveellisestä ruokavaliosta vaan elelevät oman perinteensä mukaisesti. Joten, miten on konsulit? Nämä meidän terveyden ohjeet tulevat romuttamaan tämän maan kansantalouden jo pelkästään epidemian tavoin lisääntyvän dementian takia. Tilastoissa Suomea seuraavat juuri ne maat, jotka uskovat tuohon jenkkihypeen. Saksasta vielä sen verran, että siellä ollaan oltu jo keskiajalta lähtien tietoisia ruuan laadusta ja sen merkityksestä, mitä ilmeisesti professori Heinonen ei tiedä. Lisäaineetonta makkaraa ja olutta saa Saksasta ja siellä pidetään huoli, että perinteet säilyvät. Saksalaiset eivät ole huolissaan ruokateollisuutensa tulevaisuudesta.

Arktisen yliopiston professori Margit Brustad pelottelee kansaa D-vitamiinin vaaroista. Hän ei sano, mitä nuo vaarat ovat ja mihin hänen tietonsa perustuu, mutta pelottelee kumminkin, kun kerran saa olla äänessä mediassa. Täytyy sanoa, että jutun tehnyt toimittaja Heljä Salonen on selvillä asioista niin, että voisi neuvoa arvon professoria. Hatunnoston arvoinen suoritus.

D-vitamiini suhteen on todellinen Catch-22 -tilanne. Nimi tulee Joseph Hellerin kirjasta Me sotasankarit, joka kertoo toisen maailmansodan pommituslentolaivueesta. Ilmavoimien pykälä 22 lupaa vapautuksen rintamapalveluksesta mielenterveydellisistä syistä. Mutta, jos täyttää anomuksen, se on merkki, että hakija on järjissään, saa terveen paperit ja joutuu takaisin rintamapalvelukseen.

Riittävä D-vitamiinipitoisuus voidaan mitata. Siten voidaan optimoida annos. Nyt kuitenkin Suomen terveyskeskusjärjestelmä kategorisesti kieltäytyy (THL:n määräys) tekemästä noita mittauksia, joten ihmiset joutuvat ottamaan D3-vitamiinia näppituntumalla. Joten, mistä tietää, kuinka paljon ottaa vitamiinia. Tätä sitten sanotaan lääketieteeksi. Systeemi kyykyttää kaikkia oma-aloitteisia ihmisiä. Herätys poliitikot, vaalit ovat tulossa. Tehkää jotain.

Yhdysvaltojen Endokrinologisen seuran suositusten mukaan suositeltava taso on 30 ng-100 ng:n välillä. Mittayksikkö on käytössä Yhdysvalloissa ja kun sen kertoo 2,5:llä, niin saadaan meikäläiset arvot eli suositus on 75 nmol/l-250 nmol/l. Toksisuuden raja on tällä hetkellä 375 nmol/l, mihin arvoon päästäkseen pitää syödä pitkään ja hartaasti kourakaupalla vitamiinia.

Lopuksi suositus. Olen vuosia etsinyt ihmistä, joka ymmärtäisi jotain todellista selkäkivuista siten kuin itse ne näen ja joka saa myös tuloksia aikaan. Nyt sellainen henkilö on löytynyt. Hänen nimensä on Jukka Lampila. Tässä yhteystiedot:

JUKKA LAMPILA, Kouvola, puh: 0445511619.

Suosittelen lämpimästi Jukkaa. Sivuston etusivulta löytyy Jukan tarkat yhteystiedot.


Blogin aihesanat:
aito ruoka, Alzheimerin tauti, Arktinen yliopisto, D-vitamiini, D3-vitamiini, diabetes, E-koodi, geneettinen, Heljä Salonen, Helsingin Sanomat, Jukka Lampila, karppaus, lisäaine, lisäaineeton, makkara, manipulaatio, Margit Brunstad, Marina Heinonen, media, Mikael Fogelholm, olut, professori, puutos, ruokateollisuus, Saksa, saksalainen, selkä, selkäkipu, terveyskeskus, tilasto, toinen maailmansota, vaalit, Valtion ravitsemusneuvottelukunta, venäläinen ruletti, veronmaksaja, Yhdysvaltojen Endokrinologinen seura

Edellinen Seuraava