Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2017 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 15.03.2013

NYKYISET DIABETEKSEN HOITOSUOSITUKSET KAKSINKERTAISTAVAT DIABETESKUOLEMAT JA TAUDIN KOMPLIKAATIOT

Jotta lukija pääsisi perille, mistä diabeteksen hoidossa oikein on kysymys, on syytä kerrata hieman historiaa. Noin 2000 vuotta sitten lääkäri nimeltään Arateus Kappadokialainen kuvasi sairauden, jonka oireet sopivat hyvin I-tyypin diabetekseen. Potilasta janotti ja hän virtsasi jatkuvasti. Yleensä potilaat kuolivat melko nopeasti oireiden ilmaannuttua. Arateus antoi sairaudelle nimen diabetes (läpivirtaus).

Barokin aikana puhdistettu sokeri valtasi tilan ruokapöydissä. Alkoi lihavuusepidemia. Tuolloin vaaleanpunainen läski oli menestyksen ja rikkauden merkki. 1600-luvun kuuluisimmista

lääkäreistä Thomas Willis totesi näiden ylipainoisten, jatkuvasti virtsaavien potilaiden virtsan maistuvan makealle. Hän lisäsi diabetes-sanaan ’mellitus’, hunajalta maistuva. Taudin diagnoosi on edelleen sama kuin tuo 400 vuotta sitten keksitty sana. Näin tieteellinen on siis edelleenkin koko diabetes, ja käsitys koko taudista.

1700-luvulla ruokavaliohoidot olivat suosiossa. Britannian kuninkaallisen tykistörykmentin lääkäri John Rollo päätti kokeilla ruokavaliohoitoa selvästi II-tyypin diabeteksesta kärsiviin upseereihin, jotka olivat niin lihavia, etteivät jaksaneet nousta ratsun selkään. Jo tuolloin kyettiin analysoimaan, että virtsan makeus johtui sokerista, ja lisäksi sokerin määrä kyettiin mittaamaan tarkasti. Rollo sai erinomaisia tuloksia vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, jolloin sokeri hävisi potilaiden virtsasta tyystin ja potilaiden paino laski. Rollo julkaisi tutkimuksensa 1797. Hiilihydraattirajoitus on ollut siitä lähtien diabeetikkojen perushoitona. Olen itse hoitanut siten kaikki diabetespotilaat. Aloitin kliinisen lääkärintyön 60-luvun lopussa. Olen toiminut hyvin erilaisissa lääkärintehtävissä, kunnes erikoistuin lopulta ortopediaan 80-luvun alussa. Tuona kliinisen työn aikana oli itsestään selvää, että II-tyypin diabeetikon perushoito oli ensisijaisesti vähähiilihydraattinen ruokavalio ja vasta toissijaisesti lääkkeet. Insuliinia ei käytetty II-tyypin hoidossa kuin äärimmäisen harvoin tilanteissa, joissa potilaan aineenvaihdunta oli täysin kaoottisessa tilassa. Syynä oli tavallisesti pitkäaikainen juopottelu ja syömättömyys. Näissäkin tapauksissa hoito kesti vain kriisivaiheen, jonka jälkeen insuliinihoito lopetettiin. Milloinkaan insuliinihoitoa ei jatkettu II-tyypin diabeetikoilla.

Sittemmin erikoistuin ortopediaan ja näiden potilaiden hoito jäi muiden töiden alle. Vastaanotolla aloin kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että kaikki diabetespotilaat hoidettiin pelkästään lääkkein ja usein II-tyypin diabeetikoilla käytettiin lääkkeiden lisäksi insuliinia. Potilaiden sallittiin syödä kaikkea, kunhan ottivat lääkkeet, kuten asian ilmaisi alan professori Matti Uusitupa eräässä alan julkaisussa. Järkyttävintä asiassa on se, ettei edelleenkään tiedetä diabeteksesta yhtään enempää kuin John Rollon aikaan. Nykyhoito eroaa entisestä siinä, että luonnollisen ravintohoidon sijaan käytetään pelkkiä lääkkeitä, mutta mitään todellista uutta itse taudista ei ole kyetty esittämään. Diabeteksen hoito on järkyttävin esimerkki medikalisaatiosta, jonka ympärille on rakentunut laajoja piirejä hyödyttävä keinotodellisuus. Se imee yhteiskunnan voimavaroja ja näännyttää potilaat ennenaikaisesti. Oikeastaan nykykäsitys taudin syistä on alkeellisempi kuin Rollon aikaan. Rollon väitteet sokerista perustuivat todellisuudessa tehtyihin havaintoihin, kun taas nykyinen rasvateoria ei perustu mihinkään todelliseen tutkittuun tietoon. Virallisesti väitetään diabeteksen syyksi liiallisen rasvan käytön, mistä ei ole mitään tieteellistä näyttöä olemassa. Koko väite perustuu uskomukseen. Rollon aikaan tiedettiin, että sokeri aiheuttaa sokeritaudin, mikä voitiin osoittaa todeksi jo tuolloin senaikaisin menetelmin. Mihin tämäkin tieto on unohtunut?

Havainto diabeteshoidon tilasta järkytti aikoinaan minua ja innostuin kirjoittamaan kirjan nimeltä Diabeteksen hoito ruokavaliolla (Rasalas 2008). Kirja on ollut huomattava menestys ja palautteiden perusteella useampi tuhat ihmistä on päässyt lääkkeistä pelkästään ruokavalion avulla. Mutta kirja on myös aiheuttanut raivoa diabetesmafian piirissä, ja olen edelleenkin jatkuvan systemaattisen parjauksen kohteena. Helsingin kaupungin diabeteshoitajien piirissä kiertää parjausteksti, jonka väitteet ovat täysin valheellisia. Olen käsitellyt aihetta aikaisemmassa blogissani mutta asiasta vielä sen verran, että reklamoin kirjeestä kaupunginjohtaja Pajusta, jonka vastuulla Helsinki pyörii. Mutta, mies ei kerta kaikkiaan kykene hallitsemaan henkilöstöään. Silti mies on ruinaamassa lisää liksaa.

On syntynyt uusi lääketieteen erikoisala: diabeteslääkärit. Samalla logiikalla voitaisiin perustaa flunssalääkärin spesialiteetti, sillä flunssahan on todellinen kansantauti. Flunssan kätevin puoli on siinä, ettei kustannuksia lisääviä spesialiteetteja tarvita, sillä voitot kerätään pakkorokottamisella ilman raskasta välikäsien verkostoa. Ei tarvita kuin muutaman virkamiehen suostumus, niin laajat markkinat avautuvat itsestään. Kuten diabeteksessa, niin flunssassakin yhä useampi puolueeton tutkimus on osoittanut, ettei rokotuksista ole hyötyä, vaan enemmänkin haittaa.

Diabetesbisnes on muotoutunut todellisuudesta irrallaan itseään toistavaksi kokonaisuudeksi, jonka tarkoituksena on myydä pelkästään lääkkeitä ja kaikki muu on suljettu tämän piirin todellisuuden ulkopuolelle. Samainen piiri pitää huolen siitä, että mikään ulkopuolinen ei häiritse sen toimintaa. Vain he tietävät totuuden. Markkinoinnin tueksi on koulutettu laaja diabeteshoitajien verkosto, joiden ainoana tehtävänä on pelotella potilaat pysymään ruodussa, vaikka nämä voivat kuinka huonosti tahansa. Alalla häärivien intoa ruokitaan korruptiolla ja kaikella, mikä tuo hyvän mielen ja korostaa tekijöiden omanarvontuntoa.

Uutta tietoa syntyy jatkuvasti, mutta raha ja valta määräävät, mitä koodia milloinkin luetaan. Uusi tutkimus kertoo sen saman karun totuuden, minkä olen itsekin kliinisessä työssäni havainnut: diabeetikon hoito lääkkein on hengenvaarallista ja lisää kuolleisuutta yli kaksinkertaisesti. Lääkkeet eivät myöskään estä taudin komplikaatioita. Juuri diabeteksen komplikaatioiden ehkäisyllä on perusteltu tiukkaa lääkityshoitoa. Tämäkin on osoittautunut valheeksi. Päinvastoin, lääkitys lisää huomattavasti komplikaatioita.

Jos toimisimme oikein, niin tämän tiedon pitäisi mullistaa kaiken, mikä koskee diabetesta tällä hetkellä. Aidossa tieteessä yhdenkin vastakkaisen tiedon ilmaantuminen muuttaa aina käsitystä entiseen. Mutta, tämä ei koske lääketiedettä, joka ei ole aikoihin ollut mikään tiede, vaan tapa markkinoida.

Olen mietiskellyt, että mitähän Suomen laki sanoo hoidosta, joka oleellisesti lyhentää potilaan elinaikaa ja myös lisää huomattavasti potilaan kärsimyksiä. Onko kyseessä pahoinpitely, kuolemantuottamus, tappo vai suoranaisesti murha? Jos minulla olisi omainen, jota hoidettaisiin noin, tekisin asiasta välittömästi rikosilmoituksen, jonka liitteenä olisi tämä tutkimus.

Minulle tuotiin kirja nimeltä Raxun remppa, jonka on kustantanut Sanomamagazines. Tuli murheellinen olo, sillä kirja kertoo, kuinka Raakel Lignellin laihduttaminen on täydellistä valetta. Raakel Lignell noudatti Pellinkidieettiä, mistä hän kirjoitti artikkelinkin Terveysklubiini www.anttiheikkila.com/terveysklubi/menestystarinat/raaakelin-uusi-elamantapa/

Kirjan tieteelliseksi neuvonantajaksi oli valittu professori Pertti Mustajoki, joka on vanhan kaartin margariinimiehiä, mutta siitä huolimatta kokenut sydäninfarktin. Siitä hän on kertonut avoimesti lehtihaastattelussaan.

Kirjassa VHH on muutettu kasvirasva-, soija-, täysjyvä- ynnä muuksi tavanomaiseksi hömpäksi, jota Sanomamagazines on ottanut elämäntehtäväkseen saarnata meille. Kirja on vähärasvaisuuden ja hiilihydraattien ylistysvirsi. Temppu on loistava esimerkki siitä, millä tavoin ihmisten mieliä manipuloidaan Suomessa ja on tyypillistä Sanoma Oy:tä. Muuttuikohan Hesarikin sähköiseen muotoon, jotta jälkikäteen voidaan kätevästi korjata epäsopivat jutut?

Kauhistuttavinta kirjassa on tarinat liikunnasta. Raakel Lignellin liikuntaohjelma on täydellisen ylimitoitettu, eikä johda muuhun kuin katastrofiin ajan kanssa hänen ikäisellään ihmisellä. Liika liikkuminen nopeuttaa myös vanhenemisprosesseja.

Jos haluaa laihtua, niin ainoa tie on ruokavalio, minkä asian margariinityypitkin alkavat myöntää. Kirjan esittelemä ruokavalio johtaa asteettaiseen painonnousuun, mitä hurjinkaan liikunnan lisäys ei kykene enää tuossa iässä kompensoimaan.

Kaiken edellä kerrotun takia olen perustanut Antti Heikkilän terveysklubin. Siellä - suljetulla sivustolla - on viimeisin diabetesta ja muita ruokavaliolla hoidettavia sairauksia koskeva tieto. Terveysklubissa jokainen voi päästä lääkkeistään.

Edellinen Seuraava