Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2017 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 23.10.2014

PRINTTIKIRJASSA ON TULEVAISUUS

Netin syntyaikoihin virisi optimismi ja into välineestä, joka loisi vapautta ja vaurautta kaikille. Tuo alkuinto ylitti jopa fysiikan ja talouden lait, mutta siitäkin huolimatta kiihko kasvatti mahdottomia ideoita ja houkutteli hunajan lailla mukaansa monenlaisia ihmisiä, joilla ei ollut harmainta aavistusta edes siitä, mistä oli kysymys. Julistettiin, että kaikki tieto olisi kaikkien saatavilla internetissä. Ei tarvittaisi enää printtimediaa eikä perinteisiä kirjoja vaan kaikista voisi tulla sisällöntuottajia netissä. Kustantajiakaan ei tarvittaisi vaan kaikki voisivat luoda omaa sisältöään, jota sitten voisi jakaa kaikille. Kaikista saattoi tulla sisällöntuottajia, vaikka eivät olisi kirjoittaneet edes runoja pöytälaatikkoon.

Mihin sitten olemme tulleet? Kukaan ei puhu enää sisällöntuottajista. Samat kirjailijat ja toimittajat kirjottavat juttujaan, vaikka kybermaailma on ollut avoin kaikille. Valitettavasti kone ei anna ideoita, jos niitä ei omassa päässä ole. Tietoakin hakiessa täytyy tietää, mitä hakee. Viisautta ei kumpua siitä, jos linkittää jonkun viisaamman ajatuksia netissä.

On puhuttu printtimedian ja kirjan häviämisestä. Tietysti elektroniikka-aika on luonut vaikeuksia kaikelle, mitä painetaan. Toisaalta se on samalla tehnyt vallankumouksen myös siinä, miten kirja tai lehti painetaan. Itse uskon printtikirjoihin ja -mediaan yleensä. Niiden arvo kasvaa sitä mukaa, kun alamme tietää netin todellisesta luonteesta. Ilmainen some on kuin seireenien laulu, houkuttelee mukaan. Kavereiden kanssa läppäily on ansa. Kaiken tarkoituksena on kerätä tietoa meistä kaikista, jota tietoa myydään muille. Ilmaisuus on vain harhaa. Me kaikki hakukoneiden ja somen käyttäjät olemme kauppatavaraa suuryhtiöille, jotka myyvät tiedot eteenpäin. Meitä vakoillaan täysin häikäilemättömästi.

Edward Snowden räjäytti pommin. Tämä nuori Yhdysvaltojen turvallisuuspalvelun (NSA) virkailija kertoi, että hänen virastonsa vakoilee kaikkia ja koko maailmaa. Virasto kykenee hankkimaan minkä tahansa tiedon kenestä tahansa ja nuo tiedot ovat tallessa. Niitä käytetään tarvittaessa. Tiedon keruuta puolustellaan sillä, että niin ehkäistään terrorismia. Ehkä asia on näin, mutta itse en usko noihin väitteisiin. En usko myöskään siihen, mitä puhutaan Facebookista ja Googlesta. Ne kaikki kuuluvat samaan järjestelmään. Facebook profiloi ja saa rahansa myymällä tietoa suuryhtiöille, mutta myös jakamalla tietoa kummisedälleen. Samoin toimii myös Google. Se myy hakukoneiden antamaa tietoa suuryhtiöille ja myös antaa tiedot ilmaiseksi kummisedälle. En usko kauniiseen historiaan yhdestä sankarillisesta opiskelijapojasta, joka yksin loi Facebookin. En usko samaa myöskään niistä kahdesta kaverista, joiden kerrotaan kehittäneen Googlen kaksistaan. Ilman kummisedän tukea eivät moiset yritykset olisi levinneet niin laajalle ja niin nopeasti. On myös erikoista, että vakavasti otettavaa kilpailua ei alalle ole syntynyt. Siitä kummisetä on pitänyt huolen. Tuon kummisedän nimi on NSA. Voi vain kysyä, mitä jättiläismäinen Googlen laitos tekee Kotkassa, missä kulkee Venäjän ehkä tärkein nettiyhteys länteen. Ja miksi muuten Suomen valtio käyttää serveriä, jolla on suora yhteys NSA:han eikä omaa, joka sijaitsee Kajaanissa?

Tämä oli taustaa tämänkertaisen blogini aiheelle kirjasta ja mediasta. Kerron oman kokemuksen siitä, miten nämä netin jättiläiset kohtelevat pienyrittäjäasiakastaan, kirjaa ja todellisuutta.

Tarina alkaa siitä, kun 2008 kirjoitin kirjan nimeltä Diabeteksen hoito ruokavaliolla. Olen käsitellyt aihetta laajasti aikaisemmin, mutta sen verran vielä tässä, että Suomen Diabetesliitto lähetti kirjakauppojen sisäänostajille kirjeen, jossa kerrottiin kirjani olevan vaarallinen. Voin sanoa kirjakaupan eduksi, että kirja möi kuin häkä. Erikoisinta oli, ettei muu printti- tai elektroninen media hiiskunut mitään tästä tapahtumasta. Sen sijaan ne itkevät verikyyneleitä, kun jonkun onnettoman oikeuksia poljetaan jossakin herrantuutissa. Suomessahan ei tällaista voi tapahtua: jos siitä ei kirjoiteta, niin sitä ei ole olemassa. Tämä on ollut suomalainen tapa sitten tsaarin. Tämän kokemuksen mukaan voin hyvällä syyllä sanoa, että maan ainoa sananvapauden suojelija oli kirjakauppa - ja on sitä edelleen. Kirjakaupan pelastaminen on siten äärimmäisen tärkeä kulttuuriteko.

Tämän vuoden keväällä julkaisin jatkoa tuolle kirjalle. Tämänkertaisen kirjan nimi oli hieman mukailtu Diabeteksen ruokavaliohoito, mutta se on paljon laajempi kuin edellinen. Siinä kiteytyy se kokemus, joka on kertynyt kuluneiden vuosien aikana. Kirja ei koske ainoastaan diabetesta vaan syöpää, autoimmuunisairauksia ja myös sydäntauteja. Tein kirjasta myös englanninkielisen Nutrition Therapy for Diabetes -version Amazonin verkkokirjakauppaan.

Meillä on ollut kaksi Facebook -sivustoa aiheen ympärillä, ja hakukoneena Google. Olen käyttänyt paljon myös Gmailia. Halusimme kokeilla, ovatko nettijättiläisten lupaukset tosia. Kun kerroimme kirjasta Facebookin Ravinto & Terveys -sivullani, hyvin lyhyessä ajassa lähes 14 000 ihmistä reagoi. Sitten alkoi tapahtua. Sivustoa alettiin sensuroida Facebookin toimesta. Olivat kuulemma saaneet valituksen Suomen diabetespiireistä. Ensiksi estettiin sivustolle kirjoittaminen, sitten poistettiin kirjaa koskevat positiiviset kommentit ja myös kuvia ja linkkejä poistettiin. Tavallaan sivusto jäi elämään, mutta zombina ilman liikettä. Facebook oli luonut ideologiansa mukaisen sivun, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa: näyttää mukavalta, mutta on tyhjää täynnä. Kun valitimme asiasta, oli Facebookin vastaus ilman kommentteja: "The case is closed".

Toisella Facebook -sivustolla pyrimme markkinoimaan kirjan englanninkielistä versiota tavalla, jota Facebook suosittelee asiakkailleen: maksoimme viestiemme levityksestä. Tämäkin toimi vain hetken. Saimme alkuun suuren määrän kontakteja ympäri maailman. Pian viestit eivät kuitenkaan enää menneet eteenpäin, maailmalaajuinen levitys ei käynyt päinsä, ja koko ajan Yhdysvallat oli täysin suljettu meiltä. Tällä hetkellä Facebook sallii vain äärimmäisen kapean levityksen - vain näyttääkseen, että sivusto toimii. Tämä paljon mainostetuista netin mahdollisuuksista. Kaikki tapahtuu serverien ehdoilla.

Tämä ei loppunut vielä tähän. Yllättäen samaan aikaan Google sulki sähköpostini. Kun tiedustelin asiaa. Sain seuraavan vastauksen

google-tilit-blogi-2014-10-23

Tässä vaiheessa en voinut muuta kuin nauraa. Näin sekopäinen maailma on tällä haavaa. Jos lukee tarkkaan tuon palautteen, niin mitä tarkoittaa, että "järjestelmässämme on tiliäsi koskeva odottava valitus.."? Lähetän mummulle kortin perinteisessä postissa. Sitten kun mummun kateellinen naapuri valittaa, ettei hän saa kortteja vaan tuo mummo, niin Googlen todellisuudessa posti ei enää kuljeta korttejani mummulle. Perinteinen posti ei sensuroi, mutta tässä uudessa maailmassa postitoimisto päättää, kenen kirjeet kulkevat ja kenen ei.

Googlen sulkemisesta oli todellista vahinkoa, sillä menetin siten kahden potilaan luottamukselliset potilastiedot ja myös hoito heidän kohdallaan viivästyi. Samalla katosi paljon muita tiedostoja. Kenelle valitat, kun vastaus tulee kasvottomalta koneelta. Lehdissä keikkuva Googlen palveluksessa oleva entinen taitoluistelija on joko täydellinen hölmö tai sitten laskelmoiva häijy, sillä kuka voi uskoa moisia lapsellisia unelmia.

Oma näkemykseni Facebookin ja Googlen roolista on suojella suuryhtiöiden ja Yhdysvaltojen etua. Näitä kaikkia kanavia käytetään laajamittaiseen yksityisten ihmisten vakoiluun. Tietoa suuryritykset käyttävät hyväkseen esimerkiksi palkatessaan väkeä. Niillä, joilla on esimerkiksi taipumusta omatuntoon, ei ole mitään toivoa saada työpaikkaa nykymaailmassa. Profilointi selvittää, kuka kukin on. Jos sinulla ei ole edes sivustoa, olet vähintäänkin epäilyttävä. Toinen rooli on teollisuusvakoilu, kolmas oman teollisuuden suojelu. Itse jouduin tämän viimeksi mainitun syyn takia mustalle listalle. Kirjallani opetan ihmisiä pääsemään lääkkeistä ja olen onnistunut siinä muutaman tuhannen ihmisen kohdalla. Jos tieto leviäisi laajemmalle, olisi se katastrofi lääketeollisuudelle, joka riistää yhteiskuntia rahastamalla diabeteksen lääkehoidoilla.

Kolmas huolenaihe on verkkokauppa-jätti Amazon, joka pyrkii polkemaan kirjan hinnan ja saavuttamaan monopolin kirja-alalla. Ranskalaiset ovat heränneet sen uhkaan, mutta myös amerikkalainen kustannusjätti Harper & Collins on alkanut suositella Amazonin ja Applen lisäksi paria tusinaa muita kirjakauppoja. Maailmalla on herätty puolustamaan printtikirjaa ja niitä myyviä kauppoja. Vastustus monopoleja kohtaan on kasvamassa.

Vaikka elektroninen kirja on lukulaitteiden kehityttyä kätevä asia, se voi toisaalta johtaa katastrofiin. Minulla on koodi omaan kirjaani Amazonilla, mutta varmasti monella muullakin on avain kirjaani. Koodin kautta voin muuttaa itse kirjan sisältöä koska vain haluan, mutta niin voivat myös nuo muut. Sitä vastoin printattua tekstiä ei voi muuttaa. Jos haluaa muokata todellisuutta, kirjan myyminen on estettävä tai koko painos poltettava. Suomen Diabetesliitto yritti tuota ensin mainittua, mutta ei onnistunut, kiitos Suomalaisen kirjakaupan.

Jos printtikirjoja on paljon, polttaminen on työlästä ja aina joku voi tehdä kirjasta käsinkirjoitetun kopion. Elektronisen kirjan voi saada muuttumaan mihin suuntaan tahansa napin painalluksella. Jos miljoona ihmistä ostaa kirjan, niin kaikkien noiden kirjojen sisällön voi muuttaa tai hävittää samanaikaisesti hetkessä. Tämän takia printtikirja elää ja tulee elämään. Mikä on painettu, pysyy.

Google, Facebook ja Amazon ovat todella pelottavan murskaavia voimia, mutta aina voimme tehdä asioita toisin. Kaatui se Berliinin muurikin. Noin kokeeksi pyydän kaikkia linkittämään protestiksi englanninkielisen kirjani esittelyn kaikkialle maailmaan niin laajalle kuin mahdollista sähköpostien, somen jne kautta. Voi olla, että moisesta joutuu tarkkailulistalle, mutta sehän on upea meriitti. Siitä voi olla vain ylpeä. Olen todella etuoikeutettu, kun maailman mahtavin valtio on ottanut minut silmätikukseen.

http://www.nutritiontherapyfordiabetes.com/

Stalinin Neuvostoliitossa retusoitiin puolueen ryhmäkuvista tarvittaessa pois teloitetut tai muuten epäsuosioon jääneet puolueen jäsenet. Kuvien manipulaatio vaati tuohon aikaan taitoa, mutta lopputulos oli hyvä. Ihminen oli hävinnyt. Häntähän ei ollut koskaan ollut edes olemassa, olihan siitä tämä uusi valokuva todisteena. Myös historiaa kuvitettiin ja kirjoitettiin samalla tavalla uudestaan. Facebook toimii aivan kuten Stalinin koneisto muokkaamalla ja hävittämällä ihmisten historiaa ja kokonaisia ihmisiä. Kuten entisessä Neuvostoliitossa, valittaa ei voi tehdä nytkään, sillä "The case is closed". Manipulaatiota eivät harrasta ainoastaan suuryhtiöt, vaan koko Yhdysvaltojen oikeisto, joka vaatii, että historia on kirjoitettava uudestaan. Kirjani saamasta suuresta suosiosta huolimatta ei sitä ole ollut olemassa Facebookin maailmassa. Heikkilä on seonnut, jos puhuu muuta ja somessa surfailijat kuvittelivat vain nähneensä unta. Vain Facebook tietää, mikä on totta.

Google toimii vielä ovelammin. Sen hakukone manipuloi tietoa lukijan suuntaan. Televisiossa haastateltu Googlen johtaja kertoi, että hakukoneen analyysi on tehty käyttäjän tarpeita varten. Kone analysoi, mitä tietoa haet ja sen perusteella syöttää sitten sinulle lisää tietoa. Tämä on todellista paskapuhetta. Yksinkertainen koe osoittaa, että Google valehtelee. Kun haen esimerkiksi tietoa diabeteksesta, niin mielenkiintoni kohdistuu vain niihin uutisiin, jotka kertovat lääkkeettömistä hoidosta. Olen testannut asiaa useamman kerran. Tiedän sopivia osoitteita ja heitän ne Googleen. Näiden osoitteiden kautta menen sitten vastaaville sivuille. Jos Googlen selittely olisi totta, niin seuraavan kerran kun avaan Googlen, näiden osoitteiden tai niitä vastaavien tulisi ponnahtaa ensimmäisenä esille. Näin ei käy, vaan aina ilmaantuu vähintään toistakymmentä sivua lääketeollisuuden sontaa, mikä itse asiassa on usein saman uutisen toistoa. Jos nyt joku tavallinen diabeetikko innostuisi hakemaan tietoa vaihtoehdoista, niin aina nousee tuo mainosvyöry esille. Ei ole ihme, jos alkaa uskoa lääkkeisiin. Juuri tässä on koko Googlen toiminnan ydin. Kone hakee meille vain sitä tietoa, joka hyödyttää myyjää. Tämä on erityisen selvää, jos hakee vaihtoehtoista tietoa, joka koskee ruokaa tai lääkkeitä.

Olen vainottu mielipiteeni takia nyt maailmanlaajuisesti, mutta Suomen printtilehdet eivät ole edelleenkään kiinnostuneita tästä. Lehdistö vaikeni edelliselläkin kerralla. Kirjakauppa sen sijaan puolusti ja puolustaa minua. Siksi uskon printtikirjaan ja kirjakauppaan, mutta en printtilehteen. Esiinnyn kirjakauppaa kunnioittaakseni Helsingin kirjamessuilla Suomalaisen kirjakaupan osastolla 6e99 lauantaina 25.10. klo 15.30.

Printtilehdilläkin on tilaisuutensa kasvaa, mutta ensiksi sen on valittava, ovatko ne ihmisten vai yhtiöiden puolella.


Blogin aihesanat:
Amazon, Apple, autoimmuunisairaus, Berliinin muuri, diabeetikko, Diabeteksen hoito ruokavaliolla, Diabeteksen ruokavaliohoito, diabetes, Edward Snowden, elektroniikka-aika, elektroninen-media, Facebook, Gmail, Google, Harper&Collins, historia, internet, Kajaani, katastrofi,monopoli, kauppatavara, kirja, kirjailija, kirjakauppa, koodi, Kotka, kulttuuriteko, kummisetä, lukulaite, lääketeollisuus, maailmanlaajuinen, manipulaatio, media, netti, Neuvostoliitto, NSA, Nutrition Therapy for Diabetes, posti, printti-media, printtikirja, Ravinto&terveys, sananvapaus, sensurointi, serveri, sisällöntuottaja, sisäänostaja, some, Stalin, Suomalainen kirjakauppa, Suomen Diabetesliitto, suuryhtiö, sydän, sydäntauti, syöpä, teloitus, teollisuusvakoilu, terrorismi, The case is closed, tiedonkeruu, tieto, toimittaja, tsaari, vainottu, vakoilu, valitus, vallankumous, valtio, Venäjä, verkkokirjakauppa, Yhdysvallat, zombie

Edellinen Seuraava