Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2017 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 30.09.2008

SUOMALAINEN ARKIPÄIVÄ ON VÄKIVALLAN ARKIPÄIVÄ

Tässä on saldo yhden viikon aikana kohtaamastani väkivallasta:

Ei tarvitse tapahtua mitään hirveyksiä, kun kohtaa väkivaltaa päivittäin. Taannoisessa blogissani kerroin, kuinka Diabetesliitto yritti tuhota minut lääkärinä lähettämällä tyrmäävällä tavalla vääristelevän kirjeen STT:lle (joka ammattitaitoisena uutistoimistona ei julkaissut sitä) ja kaikille kirjakauppojen sisäänostajille, jotta nämä eivät ostaisi kirjaani. Näin meitä omilla aivoilla ajattelevia lääkäreitä kyykytetään tässä maassa. Tämä on ollut pitkään osa lääketehtaiden sponsoroimaa lääketieteen väkivaltakoneistoa. Olen ollut muutaman vuoden melkoisen pommituksen kohteena, mutta ensimmäistä kertaa hyökkäys on näin karkean avointa. Tavallisesti lääkäreitä nujerretaan huhukampanjoilla, mustamaalaamalla heitä ja vaikeuttamalla heidän virkauraansa. Siksi lääkärit ovat hiljaa mutta puivat nyrkkiä salaa taskussaan.

Eräs professori sanoi minulle aikoinaan, että kun on erilainen, niin ei kuulu porukkaan, ja on elettävä sen mukaan. Eipä silti, että haluaisin kuulua mihinkään kyyryssä kulkevaan laumaan, olenhan taistellut vapauteni vuosien varrella osaamistani kehittämällä. Kyseinen professori muuten hyllytettiin sittemmin sotkettuaan omat ja vieraat rahat keskenään. Hänellä oli tapana lennellä ensimmäisessä luokassa rakastajansa kanssa kertomassa kulloisenkin sponsorinsa ihmepillereistä ympäri maailmaa. Hyvien yhteiskunnallisten suhteiden ansiosta professorin asioita ei käsitelty julkisuudessa, vaikka lehdissäkin asiaa vaadittiin selvitettäväksi. Tämä, jos mikään aiheuttaa raivoa tavallisissa lääkäreissä. Meitä kohdellaan eriarvoisesti lain edessä niin sairaalassa kuin siviilissä. Yhteiskunta suojelee näitä selkään ampujia.

Diabetesliiton harrastama väkivalta on systemaattista ja rakenteellista sekä muistuttaa natsiaikoja, jolloin lääkäreiden oli toimittava yhtenäisten sääntöjen mukaan oman virkansa ja jopa henkensä uhalla. Nykyäänkin pyritään samaan ylhäältä annettuun totuuteen, rotuhygieniausko tosin on muuttunut rahan palvonnaksi. Lääkäreiltä pyritään viemään oma ajattelu vaikka väkisin.

www.diabetes.fi/sivu.php?artikkeli_id=356

Katson että kyseinen jengi on vastuussa minuun kohdistuneesta väkivallasta. Lukijoille tiedoksi että mm. professori Uusitupa on sokeritehdas Dansicon palkkalistoilla. Vaikka kuvittelisi olevansa hyvän puolella tulee auttamatta tukeneeksi korruptiota ja väkivaltaa, jos on mukana moisessa. Turha siis kauhistella, mitä maailmassa tapahtuu. Valintojen kautta voimme vaikuttaa paljonkin. Ei tarvitse kuin lopettaa maksamasta liiton jäsenmaksua. Voi myös kysyä, miksi yhteiskunta tukee järjestelmää, joka pyrkii tuhoamaan yksittäisiä lääkäreitä. Kaiken lisäksi Diabetesliiton ohjeet sairastuttavat ihmisiä. Onko se yhteiskunnan tarkoitus? Tapaus no. 1 on klassinen esimerkki yhteiskunnassamme olevasta rakenteellisesta väkivallasta.

Toinen kokemus koskee televisiota. Vanha hajosi ja menin ostamaan uutta Veikon koneesta Aleksanterinkadulla. Maksoin laitteen. Sitten alkoi ongelmat. Konetta ei kuulunut. Soitin laitteen perään. Ei tapahtunut mitään. Kukaan ei tuntunut ottavan vastuuta mistään. Menin kauppaan ja jonottamisen jälkeen sain kiinni myyjä no. 1:n. Muutaman lauseen jälkeen hän juoksi liikkeen alakertaan kuin paeten spitaalista kadoten jonnekin. Sama tapahtui myyjä no. 2:n kohdalla ja kolmaskin hävisi kuin paniikissa. Sitten oli pomoa ja pikkupomoa, eikä mitään tapahtunut. Kului viikkoja kunnes kärsivällisyyteni loppui. Soitin toimitusjohtajalle, joka tietystikään ei olut paikalla, ja onneton sihteeri joutui ottamaan vastaan purkaukseni. Mitään ei tapahtunut ennen kuin vihani paisui yli äyräiden. Välinpitämättömyys, vastuuttomuus ja johtajuuden puute on toinen väkivallan muoto.

Kolmas tapahtuma liittyy vaimoni kalliiseen silkkiseen Armanin juhlapukuun. Vaimoni vei puvun SOL-pesulaan, joka mainostaa itseään äiti aurinkoisena. Takki pilattiin ja pitkän räyhäämisen jälkeen vaimoni sai korvaukseksi 300 €! SOL väitti vaimoni pilanneen itse oman takkinsa! Uhrin syyttäminen on yksi perinteisempiä väkivallan muotoja. Sitä kirkko on harrastanut vuosisatoja.

Neljäs kokemus on Turusta, missä olin puhumassa uudesta kirjastani. Pistäydyimme vaimoni kanssa paikallisessa R-kioskissa Turun keskustassa. Oven suussa julman näköinen kaljuun päälakeen asti tatuoitu mies pelasi hedelmäpeliä hakaten isolla kääntöveitsellä koneen nappuloita hurja ilme kasvoillaan. Poistuimme liukkaasti. Kadulla soitin hälytyskeskukseen, jossa näsäviisas tyttö kyseli kaikkea typerää. Aikaa kului ja kaveri olisi ehtinyt teurastaa monta tuona aikana. Seurasimme etäältä parisenkymmentä minuuttia, mutta apua ei kuulunut. Avuttomina koimme, että hoitakoot turkulaiset omansa. Laiskuus ja vastuun pakoilu on neljäs väkivallan muoto

Runoilijanaapurini kouluavustajavaimo on sairaslomalla, kun 13-vuotias kromosomikakara tokaisi hänelle kylmästi koulussa ” Olisi kiva nähdä aivosi valuvan tuonne seinälle”. Sellaisia äidin mussukoita kouluista löytyy. Luokan opettaja ei uskalla olla yksin luokassa, vaan tarvitsee todistajan joka tunnille. Hän on pyytänyt, ettei kouluavustaja poistu hetkeksikään. Järjestyksen puute on viides ja pahin väkivallan muoto.

Uskoisin, että moni kokee päivittäin väkivaltaa eri muodoissa. Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa? Pitääkö asioita hoitaa raivoten, että jotain liikahtaisi ja sinunkin ääntäsi kuultaisiin? Jos sinut hakataan, syy on sinun. Riehujarassukan ympärillä sitten pyörivät kaiken maailman psykologit. Jollakin tavalla asioista vastaavat eivät ole enää asioiden tasalla. Presidentinkin suurin huoli on, ettei venäläinen vain satu astumaan suomalaiseen miinan. Johtajuus on kadonnut. En kannata fasismia, mutta kykyä vetää rajat tarvitaan nyt. Valitettavasti joukossamme on ihmisiä, jotka ovat kykenemättömiä elämään kanssaihmistensä kanssa. Turha aseita on syyttää sillä tuhoa saa aikaan helpommin monella muulla tavalla. Tietysti on selvää, ettei pyssyjä pidä sekopäille antaa mutta keinoja on monenlaisia. Ei tarvitse kuin muistella Myyrmäkeä.


Blogin aihesanat:
ase, asiakaspalvelu, Danisco, Diabetesliitto, huhukampanja, hälytyskeskus, johtajuus, järjestys, jäsenmaksu, korruptio, laiskuus, Matti Uusitupa, natsi, paniikki, pesula, pomo, psykologi, R.kioski, sihteeri, sokeri, SOL, spitaalinen, sponsori, STT, syyttäminen, toimitusjohtaja, uhri, vastuu, vastuuttomuus, veitsi, väkivalta, välinpitämättömyys

Edellinen Seuraava