Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2017 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 05.10.2008

SUOMALAISTA TERVEYSJOURNALISMIA

Suomessa maakuntalehdet ovat yleensä erinomaisia. Valitettavasti samaa en voi sanoa kotipaikkakuntani Porvoon Uusimaa-lehdestä. Sitä lukiessa aika tuntuu pysähtyneen jonnekin 1930-luvulle. Tiedän tyylin sillä isoäitini ylisillä maalla oli kasapäin lehtiä aina 1920-luvulta asti. Luimme niitä penskana sadepäivinä, kun muutakaan tekemistä ei ollut.

Uusimaa-lehti on saanut kylkiäisen, joka ei oleellisesti eroa isosta- veljestään. Ilta-Uusimaan päätoimittaja tällä hetkellä on Ulla Mether, joka tietääkseni on ennen toiminut terveystoimittajana. Se on valitettavasti ammattikunta, josta en käyttäisi sanaa toimittaja sillä pääsääntöisesti terveystoimittajien tehtävänä on myydä margariinia, statiineja, kosmetiikkaa ja kauneusleikkauksia, millä mainoksilla heidän lehtensä elävät. Pohjois-Karjala –projekti ja nollarasvatuotteet ovat heidän uskontonsa. En ole kuuna päivänä nähnyt yhtään kriittistä terveystoimittajan juttua, paitsi heidän pilkatessaan puoskareita ja muita parantajahämyjä.

Ulla Mehter haastatteli Suomen Diabetesliiton puheenjohtajaa, toimittajaa, luokanopettajaa, vihreänliiton jäsentä ja Porvoon kaupunginhallituksen varajäsentä Kirsi Talsi-Sirkkaa allekirjoittaneen kirjan johdosta 10.9.2008. Otsikko oli ”Diabetesliitto älähti Heikkilän diabetes-opeille” ja ingressi oli seuraava ”1-tyypin diabeteksessä insuliinin pois jättäminen johtaa kuolemaan”!! Siis kaksi ”toimittajaa” joilta puuttuu sisälukutaito tai sitten teko on tahallinen. Uskon jälkimmäiseen, varsinkin sen jälkeen kun sain postia Ruotsista.

Mimmeille voin sanoa sen (pikkulinnut laulavat), ettei isot kansainväliset yhtiöt pidä tämän tyyppisestä hässäkästä. Voi sponsorointi loppua, ja muutenkin asiaan palataan vielä. Muuten sanan diabeteksessa viimeinen kirjain on a eikä ä kuten lehdessä, joten ei tuo kirjoituskaan mimmeiltä oikein suju.

Kirsi Talsi-Sirkan ja Ulla Metherin tapaiset toimittajat saavat toimia, koska he toteuttavat isojen poikien toiveita, kun sen sijaan todelliset ammattilaiset kuten Johanna Korhonen, saavat kenkää.

Alkaa tuntua siltä, että Suomi on palannut henkisesti takaisin 1930-luvulle.

Edellinen Seuraava