Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2017 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 01.07.2014

SUURI HARHAUTUS

On erikoista, että kun yksi Yhdysvaltojen päämedioista julkaisee kriittisen uutisen vähärasvaisuuden ruokadogmista, siitä että se on ollut täysin väärä alusta alkaen eikä ole perustunut mihinkään todelliseen tutkittuun tietoon, niin Suomen media vaikenee asiasta tyystin. Voi siis aiheellisesti kysyä, onko Suomi oikeassa vai elämmekö todellisen sensuroidun todellisuuden maassa? Muualla tämä on vuosisadan tärkein terveysuutinen, mutta Suomen rauhaa uutinen ei häiritse. Eikä anneta häiritä, sillä koko hallitseva klaani on uponnut syvälle pehmeiden rasvojen ja medikalisaation myyttiin. Käytännössä uutinen tarkoittaa, että koko perusterveydenhoito, alan tutkimus ja ravintosuositukset ovat perustuneet täydelliselle valeelle. Jos olisimme Japanissa, tämä olisi monelle harakirin paikka, mutta Suomessa ei osata edes hävetä.

Uutinen, jos mikään, kertoo myös maan mediasta. Ei ole ihme, että median uskottavuus on romahtanut aikoja sitten. Tavallaan on huvittavaa seurata Hesarin uutisointia. Lehti tekee aukeaman juttuja jonkun cityneurootikon pieruista ja sen kaverista, joka räppää kitaraa ja josta kukaan ei ole kiinnostunut. Aika ajoin parjataan nettiä, ja lehden kolumnistien jutut ovat alakoulun ainekirjoittajien tasoa. Yleislinjaa leimaa kaiken muuttumattomuus ja megalomaaninen besserwisseryys. Ylen uutiset eivät poikkea linjasta, mikä ottaa todella päähän, kun siitä on pakko maksaa. Hesaria sen sijaan ei tarvitse ostaa.

On median uskottavuus toisaalta romahtanut muuallakin. Yhdysvalloissa 21-64 -vuotiailla tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 80 % vastaajista ei usko valtamediaan. Kiertäessäni Suomea kertomassa uudesta kirjastani on moni kysellyt, miksi lopetin esiintymisen Studio55 -ohjelmassa. Ehkä parhaimman selityksen antaa seuraava uutinen. On naiivia uskoa muuttavansa jotain esiintymällä mediassa, jonka koko olemassaolo perustuu aivan johonkin muuhun, mihin itse uskoo.

Häpeän lisäksi tässä maassa ei osata myöskään katua, eikä arvioida kriittisesti tehtyjä virheitä. Hyvänä esimerkkinä on Kekkosen aika, joka on edelleenkin tabu, koska sen ajan kyykyttäjät ovat vielä vallassa. Hyvinä esimerkkeinä Väyrynen ja Kanerva. Vastaavia henkilöitä löytyy pilvin pimein edelleen valtion hallinnosta. He ovat kaiken hyväksyvinä mitään kyseenalaistavina jees-ihmisinä saaneet pysyvän elannon muiden kustannuksella.

Kirjoitan Kekkosesta sillä samaa Moskovan korttitaktiikkaa ovat lääketieteen pilipalimiehet käyttäneet päästäkseen valtaan liittoutumalla lääke- ja ruokateollisuuden kanssa perustaen kaiken "tutkittuun" tietoon. Aikoinaan Pohjois-Karjala -projekti ja sen myötä eläinrasvojen demonisointi herätti hilpeyttä alan kliinikoiden parissa. Kukaan ei ottanut asiaa vakavasti. Toisaalta asiassa P-K -projektin taustalla oli Kekkosen varjo ja kuten kaikessa, niin politiikka muovaa todellisuutta. Kun Kekkosen aikana sotaveteraanit olivat sodanlietsojia ja käpykaartilaiset saivat parhaat virat, niin sama tapahtui P-K projektin myötä. Osaavista kliinikoista tehtiin tieteestä mitään ymmärtämätöntä rupusakkia. Vain asiaan vihkiytynyt pieni piiri tiesi, mikä on totuus terveydestä. Keskustelua ei sallittu ja kaikki rahat ohjattiin tukemaan uutta ilosanomaa.

P-K -klaanin jehut ovat edelleenkin vallassa ja määräävät, kuka saa tutkia ja mitä tutkitaan. He ovat luoneet myös käypähoitojärjestelmän, joka ohjeineen noudattaa lääkkeiden ja lääketieteellisten laitteiden valmistajien toivomuksia. Käypähoitosuositusten varjolla lakia rikotaan surutta. Lain mukaan lääkettä saa käyttää vain siihen tarkoitukseen, mihin kyseinen aine on rekisteröity. Kolesterolilääkkeet on rekisteröity pelkästään alentamaan kolesterolia, eikä mihinkään muuhun. Kuitenkin statiineja määrätään pilvin pimein potilaille, joilla on normaali kolesterolitaso.

Suomessa akateemisessa maailmassa vain julkaisuiden määrällä on merkitystä, ei niiden sisällöllä. Jos rahahanat (lääke- ja ruokateollisuus) ovat auk,i niin A-nelossaastetta syntyy automaattisesti, ja pino kasvaa tuoden arvonantoa niitä suoltaneille. Ei tarvita varsinaisia ruskeita kirjekuoria (joita tietysti jaetaan edelleenkin eri muodoissa) sillä julkaisuautomaatti luo näennäisen pätevyyden ja sitä kautta vihreän oksan, missä voi sitten köllötellä loppuun asti ja laulaa virallista pyhää virttä. Suomalaiselle korruptiolle on tyypillistä palkintovirka eläkeikään asti.

On hyvin erikoista, että kaksi henkilöä, Mikael Fogelholm ja Ursula Schwab saavat mediassa pääroolin ikään kuin mitään muuta viisautta ei olisi olemassa. Medialla on siten ollut keskeinen rooli kaikessa manipulaatiossa, mikä koskee ravintoa, lääkkeitä ja yleensä lääketiedettä. Kun on kysymys terveydestä, niin media ei kysele eikä kyseenalaista, vaan kaikki otetaan vastaan kuin Jumalan ilmoituksena. Viimeistään nyt pitäisi idiootinkin ymmärtää, että koko nykyiseltä ravintoterapialta on romahtanut lopullisesti pohja tämän Time -lehden uutisen myötä. Perusteet alkoivat rakoilla, kun Yhdysvaltojen hallinto myönsi vihdoin sokerin vaarallisuuden tänä vuonna. Asia ei ole mikään uusi, sillä brittiprofessori John Yudkin osoitti 1970-luvun alussa, että sokeri aiheuttaa sydäntautiepidemiat. Rasvalla siinä ei ole mitään osuutta. Suurteollisuus tarvitsi sokeria, jotta vähärasvaiset tuotteet maistuisivat joltakin. Siksi Yudkin tuhottiin. Nyt ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ydkin osoitti, että 120 grammaa päivässä sokeria lisää sydänkuoleman riskiä 10-kertaisesti verrattuna niihin, jotka eivät käytä sokeria. Huima luku, sillä tupakointi lisää riskiä noin vajaa nelinkertaisesti. Tuo 120 grammaa on yksi Fazerin sininen. Piilosokeria on kaikkialla. Terveellisiksi mainostetut jugurtti ja hedelmämehu sisältävät huimasti sokeria. Marjajugurtti ja lasi hedelmämehua aamulla antaa noin 50 grammaa sokeria. Jos sitten syö päivällä pähkinöillä ja kuivahedelmillä maustetun välipalapatukan, niin saa 60 grammaa lisää. Tässä vaiheessa on tullut nauttineeksi 110 grammaa sokeria ilman, että on nähnyt yhtään valkoista sokeripalaa. Mainosmaailma on luonut illuusion terveydestä, vaikka kyseessä on kuoleman kierre.

Mutta vie vuosia ennen kuin Suomessa herätään. Kaikki, mitä virallinen sektori on kertonut, on ollut valetta. Tämä on Ylen ja Hesarin tapaisille mielten muokkaajille ylipääsemätön asia. Näiltä journalismin kukkasiltahan menee tässä rytäkässä kasvot. Mutta median onneksi valtaväestö ei ymmärrä kieliä ja nettiähän voi aina haukkua. Ehkä tulemme näkemään ajan, kun nämä samaiset henkilöt selittävät pokkana, että hehän ovat olleetkin aina tätä mieltä, mistä maailma nyt puhuu.

Peter Gøtzschen kirja on erittäin hyvä analyysi siitä, miten koko vedätys on rakennettu. Lääke- ja ruokateollisuuden tutkimuksella on vain yksi tarkoitus: lisätä alan tuotteiden myyntiä. Terveys on prostituoitu myyntiargumentti, ei muuta. Mielestäni Peter Gøtzschen työ olisi vähintäänkin Nobelin rauhanpalkinnon arvoinen. Mutta tuskin hän sitä saa, sillä koko Nobel-instituutio on ison rahan tapa hallita maailmaa. Dynamiitti on lähellä lääketeollisuutta, joten veneenkeikuttajia ei siedetä.

Tässä yhteydessä voin nostaa omaa häntääni: olen aina kirjoittanut samasta asiasta kuin mistä Time kirjoittaa nyt. Minun ei ole tarvinnut muuttaa mitään siitä, mitä olen kirjoittanut. Tietysti en ole maailman mittasuhteessa ainoa, sillä on monia, joiden kanssa jaamme saman näkemyksen. Se ei ole perustunut mihinkään mututietoon vaan taloudellisesta intresseistä vapaana olevaan tukittuun tietoon ja vankkaan kliiniseen kokemukseen. Viestini on ollut ja on edelleen yksinkertainen: nykyinen ruokasuositus aiheuttaa sairauksia, joita sitten hoidetaan lääkkein. Muuttamalla ruokavaliota tervehtyy, eikä tarvitse lääkityksiä.

Helppoa ei ole ollut uida vastavirtaan ja olen joutunut jatkuvan ajojahdin ja systemaattisen parjauskampanjan kohteeksi. Tässäkin suhteessa en ole ainoa, sillä kollegat eri puolilla maailmaa ovat samassa tilanteessa. On surkuhupaisaa seurata Sote-sekoilua. Poliitikot yrittävät organisoida uudelleen järjestelmää, jonka sisältö on höttöä. Poliitikkojen pitäisi keskittyä olennaiseen ja radikaalisti puuttua hoitokäytäntöihin ja koko järjestelmän ideologiseen sisältöön. Puheet julkisesta ja yksityisestä sektorista ovat vailla mieltä, kun molempien sisältö on saman saasteen kyllästämä. On aivan sama, määrääkö terveyskeskuslääkäri tai yksityislääkäri saman pillerin tai lähettääkö potilaan leikkaukseen. Sen sijaan pitäisi miettiä, ovatko nuo toimenpiteet edes tarpeellisia. Todellisuudessa suurin osa siitä, mitä tehdään, on täysin tarpeetonta.

Kun terveydenhoidon neuvonantajat tulevat kansainvälisistä konsulttitoimistoista ja lääketeollisuuden piiristä, niin mikään ei muutu. Miten voidaan tehdä todellisia muutoksia, jos valtaosa "tieteellisestä" tiedosta on myyjän manipuloimaa. Parhaiten nykyistä tilannetta kuvaa tapaus Mehiläinen. Firman johtava psykologi arvosteli masennuslääkkeitä sillä seurauksella, että hänet erotettiin välittömästi. Lääkkeet ovat kansainvälisen rahan omistaman Mehiläisen toiminnan peruste. Jokainen voi tässä asiassa vaikuttaa: lopettakaa kaikki yhteistyö, potilaskäynnit ja työterveydenhuolto Mehiläisessä ja siirtykää muualle. Toisaalta ymmärrän Mehiläisen johtoa. Psykologi Aku Kopakkala paljasti kiusallisen liikesalaisuuden. Mehiläisen lääkehoito on humpuukia.

Nykyisen terveydenhoidon hulluutta kuvannee hyvin kohtaaminen tutun kollegan kanssa kirjakaupassa kiertäessäni maata puhumassa uudesta kirjastani. Hän oli saanut määräaikaisen professorin viran yliopistosta. Kollega sanoi saaneensa loistavia tuloksia hoitaessaan potilaita ruokavaliollani. Tämä oli keskustelun mielistelyvaihe. Sitten sävy muuttui. Hän moitti minua kollegojen aliarvostamisesta. Ainoa, mitä olin sanonut tilaisuudessa oli, etteivät lääkärit tiedä ravinnosta mitään yleisön ihmetellessä, miksi muut lääkärit eivät puhu ravinnon mahdollisuuksista lääkkeiden sijaan. Kollegalle oli tärkeää ainoastaan säilyttää valkotakkien arvostus ohi potilaiden kärsimyksen. Kollegiaalisuus, oli se sitten väärää, on salaisuus, joka avaa tien päästä vähintäänkin tilapäiseksi professoriksi.

Pekka Puska oli juoksupoika verrattuna tämän maan todellisiin kummisetiin, joille on tyypillistä kasvottomuus. Jussi Huttunen on yksi esimerkki näistä taustavaikuttajista. Hän pääsi demaripapereilla THL:n edeltäjän Kansanterveyslaitoksen johtajaksi ja on ollut hyvin tiukka rasvattomuuden puolustaja. Aikoinani osittain typeryyttäni suostuin Ylen keskusteluohjelmaan, missä vastassa oli Huttunen ja tukenaan taustakuorona muutama dosentti. Koko tilaisuuden tarkoituksena oli lytätä minut. Kerroin, että uusimmat tutkimukset olivat osoittaneet, että maitorasvoilla oli terveyttä edistäviä vaikutuksia, sillä ne estivät muun muassa syöpää, sydäntautia ja diabetesta. Huttunen lyttäsi ylimielisesti koko tiedon selittäen, että kyse on muutamasta tutkimuksesta, kun taas rasvojen vaaroista todistavia oli olemassa tuhansia tutkimuksia, joten noilla muutamalla tutkimuksella ei ollut merkitystä. Juuri tässä kulminoituu selkeästi Jussi Huttusen tieteellinen pätevyys tai pikemminkin pätemättömyys. Tiedehän lähtee siitä, että jos löytyy yksikin havainto, joka on ristiriidassa entisen teorian kanssa, niin tuo entinen teoria menettää merkityksensä. Kaiken lisäksi on käynyt ilmi, ettei Huttunen tai kukaan muukaan tuon mafian edustajista ole kyennyt esittämään yhtäkään kunnollista tutkimusta, joka todistaisi rasvojen vaarallisuuden. Kaikki siis perustuu karkeaan valehteluun. Tämän tapaiset henkilöt saavat määrätä, mikä on terveellistä ja mikä ei tässä maassa. Jussi Huttunen vetelee edelleen lankoja. Hän määrää, mikä on suomalaisen lääkäriseura Duodecimin linja. Duodecimin uutistoimisto syöttää medialle valikoitua tietoa, minkä tarkoituksena on manipuloida suuren yleisön käsityksiä terveydestä sekä ohjata kuluttamaan lääkkeitä ja keinoruokia. Kuin pisteenä i:n päälle Jussi Huttunen julistaa Fimean SIC! -lehdessä numero 2/2014, että lääkkeet säästävät rahaa! Fimea on lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus ja toimii kansainvälisten lääkejättien kumileimasimena tässä maassa. Fimealta ei ole julkaistu mitään, mikä olisi ristiriidassa lääkejättien esitysten kanssa. Vaikea ollakin eri mieltä, kun lääkejäteiltä saa vain niiden valitsemaa tietoa, muu tieto kun on salaista. Kyse ei ole tieteellisestä tiedosta vaan tiedosta, jolla myydään lääkkeitä. Huttunen esiintyy häpeämättä omahyväinen ilme naamallaan suurfirmojen puolesta veronmaksajien kustantaman lehden kannessa.

Kaikki, mikä koskee terveyttä tässä maassa, noudattaa tiukasti kansainvälisiä suosituksia, joiden taustalla on lääke- ja ruokateollisuus. Kyse ei ole siis mistään itsenäisen maan itsenäisestä päätöksenteosta. Suomi on vain yksi etäpääte järjestelmässä, jossa lankoja vetelee globaali teollisuus. Mihin tämä sitten johtaa, kertonee esimerkki diabeteksen maailmasta.

Suomessa on eniten maailmassa 1-tyypin diabetesta. Tällä hetkellä näitä potilaita on runsas 50 000. Aiheesta on tehty Suomessa Elina Hyppösen erinomainen tutkimus. Siinä vauvoille annettu D3-vitamiini esti 1-tyypin diabeteksen puhkeamisen 80 %:lla lapsista. Annos oli 50 mcg, joka on viisi kertaa suurempi kuin tämän hetken virallinen suositus. Hyppösen tutkimuksen mukaan vitamiinista ei ollut mitään haittoja. Tutkimuksesta on noin 10 vuotta, mutta mitään aivotoiminnan aktivoitumista ei viranomaisten päässä ole tapahtunut tähän päivään mennessä. Voi siis kysyä, miksi Suomessa viranomaiset eivät laadi suosituksia, jotka perustuvat todelliseen tutkittuun tietoon vaan noudattavat kansainvälisiä suosituksia. Nuo suositukset tulevat kaiken lisäksi lääketeollisuudesta. Voi siis täysin aiheellisesti väittää, että virallinen taho on sairastuttanut 40 000 ihmistä loppuiäksi. Ehkä tarkoitus onkin edistää lääkekauppaa.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että mediakentässä on poikkeuksia: Suomen Kuvalehti kirjoitti 3.6.2014 D-vitamiinista erittäin asiallisesti, kun taas Ursula Schwab (agronomi) lyttäsi koko asian tuttuun tapaansa iltapäivälehdessä.


Blogin aihesanat:
palkintovirka, 1-tyypin diabetes, ajojahti, Aku Kopakkala, D-vitamiini, D3-vitamiini, diabetes, dosentti, Duodecim, Elina Hyppönen, eläinrasva, eläkeikä, epidemia, Fimea SIC, harhautus, Helsingin sanomat, häpeä, Ilkka Kanerva, jogurtti, julkaisut, Jussi Huttunen, Kansanterveyslaitos, Kekkosen aika, kolesterolilääke, kolumnisti, konsulttitoimisto, korruptio, kuivahedelmä, käpykaartilainen, käypä hoito, liittoutuminen, lääke, lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus, lääketeollisuus, manipulaatio, masennuslääke, media, medikalisaatio, Mehiläinen, Mikael Fogelholm, Nobel, Paavo Väyrynen, parjauskampanja, patukka, Pekka Puska, Peter Götzschen, piilosokeri, Pohjois-Karjala –projekti, professori, psykologi, pähkinä, rasva, rasvattomuus, ravintosuositus, ruokateollisuus, ruokavalio, sensuroitu, sokeri, sotaveteraani, Sote, statiini, Studio 55, Suomen Kuvalehti, sydänkuolema, sydäntauti, syöpä, terveys, THL, tiede, Time, tupakointi, tutkimus, tutkittu tieto, työterveydenhuolto, Ursula Schwab, vale, vähärasvainen, YLE, Yodkin

Edellinen Seuraava