Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2017 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 26.01.2012

TÄNÄ POHJOIS-KARJALA -PROJEKTIN JUHLAVUONNA 2012

Yhä spesialisoituvassa maailmassa ainoastaan alalle erikoistunut saa sanoa mielipiteensä ko. aiheesta. Kuvitellaan, että näin totuus tulee ilmi, ja meidän tavallisten tahvojen on vain uskottava, mitä spesialisti sanoo. Mitä korkeampi akateeminen arvo, sitä mullistavampaa tietoa noilta armoitetuilta sulohuulilta soljuu meidän korviemme iloksi. Vaikka elämme demokratiassa, ei siitä huolimatta muilla ole mitään oikeutta ilmaista mielipidettään. Suu kiinni ja usko. Todellisuudessa elämme spesialistien diktatuurissa, jossa eri pienryhmät vedättävät yhteiskuntaa omien etujensa takia. Tämä koskee yhteiskunnan kaikkia osa-alueita. Se, että aikoinani jätin leikkaukset, johtuu suurelta osin siitä, että jo -70–80 -luvun taitteessa ymmärsin, että ns. elektiivinen kirurgia oli ja on pääasiassa tarpeetonta. Kipua leikattiin ja leikataan edelleen ilman, että edes on selkeää käsitystä kivun syistä. Nykyisin tämä leikkausinto on karannut täysin käsistä. Helsingin Sanomissa oli 17. tammikuuta mielenkiintoinen uutinen: Polven tekonivel-leikkaukset 120-kertaistuvat! Pienempi otsikko kertoi: Pääsyy eli polven nivelrikko ei ole yleistynyt. Voi hyvällä syyllä kysyä, mitä leikataan, jos ei nivelrikkoa. Järkyttävä osoitus siitä, miten asiantuntijat ajavat omaa etuaan ohi potilaan hyvinvoinnin. Teksasissa tehtiin 2000 -luvun alussa mielenkiintoinen tutkimus. Polvikipua hoidettiin joko avoleikkauksella, niveltähystyksellä tai sitten vain potilaalle tehtiin pieni ihoviilto eli lumeleikkaus. Tutkimuksen lopussa todettiin, että lumeleikatut voivat parhaiten. Tutkimus oli tavallaan vahinko, sillä sehän oli romuttaa koko bisneksen. Uusia vastaavia ei ole tehty.

Minua on kritisoitu siitä, että kirjoitan ravinnosta kun olen ortopedi. Todellisuudessa ortopediksi ei tulla hetkessä. En tunne nykykäytäntöä, mutta ennen se oli pitkä tie. Aloitin lääkärin työt jo 60–luvun lopussa kandina. Työuraan kuuluu yleislääketiedettä, sisätauteja, työterveyslääketiedettä, yleiskirurgiaa, työtä ambulanssilääkärinä, anestesiologiaa, tehohoitoa, akuutti-lääketiedettä, ortopediaa ja traumatologiaa. 70-luvulla Yhdysvalloissa tutustuin sellaisiin herroihin kuin Linus Pauling, psykiatri Abram Hoffer sekä muihin, jotka loivat perustan ravinnon käytöstä sairauksien hoidossa, mikä on aivan jotain muuta kuin viralliset ravintosuositukset. Läheisin näistä oli new yorkilainen psykiatri Richard Ribner, joka hoiti ihmisten mielenterveysongelmia pelkän ravinnon avulla erittäin hyvin tuloksin. Pellinkidieetti on oikeastaan suomalainen versio hänen ruokavaliostaan. En ole keksinyt ruutia uudestaan. Vaikka joukkoon kuului yksi kaksinkertainen nobelisti, olivat he kaikki virallisen hypen ulkopuolella. Jatkan vain tuota perinnettä. Ohjenuoranani ovat kliiniset tulokset, eivätkä vaihtelevat viralliset suositukset.Diabetes on kuulunut työni arkipäivään urani alusta lähtien. Diabeteksen perushoitona on ollut aina ruokavalio ja vasta toissijaisesti lääkkeet. Myös I-tyypin diabeetikot noudattivat tiukkaa ruokavaliota insuliinin ohella. Sitten tuli 80-luku ja suuri raha soluttautui tälle alalle. Sen jälkeen virallinen näkemys on ollut, että ensisijaisesti lääkkeet ja runsaat hiilihydraatit, jotta lääkkeet eivät laskisi liikaa verensokeria. Hullun hommaa, sanoo maalaisjärki, mutta raha tekee ihmiset hulluiksi.Tässä vaiheessa voisi Diabetesliitto tai professori Matti Uusitupa kertoa meille kaikille, mihin tieteelliseen tosiasiaan perustuu diabeteksen hoidon nykykäytäntö, siis lääkkeet ja runsashiilihydraattinen ravinto. Voin sanoa, ettei sellaista tutkimusta ole olemassa. Päin vastoin, lisääntyvästi alkaa käydä ilmeiseksi, että tämä suuntaus johtaa katastrofiin. Uusituvan vastaus ruokavaliohoitoihin lienee siitäkin huolimatta selvä: humpuukia.Sitten itse asiaan. Vuonna 1972 eli 40 vuotta sitten alkoi Pohjois-Karjala -projekti (P-K). Nyt on siis juhlavuosi. Pekka Puska on pysynyt THL:n pallilla, jotta voisi juhlia asiaa, vaikka olisi joutanut eläkkeelle ajat sitten. Hieman vielä lisää tuosta maagisesta projektista. Puska valmistui lääkäriksi 1971 ja nuorena lääkärikloppina pääsi heti huseeraamaan Pohjois-Karjala -projektin johtavana tutkijana 1972. Tämä tietysti Kekkosen siunauksella ja Kepun tuella, aluepolitiikka kun oli tärkeä asia äänestäjien kannalta.Yleensä tuon tapaisten tutkimusten johdossa ovat asiansa osaavat kokeneet ja ansioituneet tutkijat, mutta tuohon aikaan Isä Aurinkoisen siunaamana maahan syntyi uusi käytäntö, jolloin sopivuus ohitti pätevyyden, asia, josta ollaan kumman hiljaa nykyaikana. Ehkä siksi, että noita veijareita istuu palleillaan edelleen. Puskan väitöskirjakin valmistui tutkimuksen sivutuotteena 1974. Se oli ihmeellisen nopeasti tehty. Väitöskirja on opinnäyte ja jos sen jälkeen jaksaa väsätä parisenkymmentä julkaisua, niin voi pitää itseään tutkijana, sellaisena, joka olisi pätevä vetämään moista projektia. Mutta Puska johti, vaikka ei ollut pätevä ja suoritti opinnäytteen vasta tutkimusaikana. Olen kirjoittanut P-K -projektista aikaisemmin, mutta kerrattakoon tietyt faktat. Kun kohdistetaan jokin toimenpide tiettyyn ihmisryhmään, niin asiaan kuuluu valita myös kontrolliryhmä, joka on vapaa toimenpiteestä. Jos toimenpideryhmän muutos on suurempi kuin kontrolliryhmän, silloin toimenpide on tehonnut. Jos taas ei, niin se on tehoton.P-K:n kontrolliryhmäksi valittiin Kuopion lääni. Kun sitten tutkimuksen loputtua tutkittiin, mitä oli tapahtunut, todettiin että P-K:ssa sydäntaudit olivat vähentyneet, mikä sinänsä oli hyvä asia, mutta Kuopiossa sydäntaudit olivat vähentyneet enemmän kuin P-K:ssa, vaikka Kuopiossa ei oltu tehty mitään ihmisten eteen. Siis lumehoito oli tehokkaampi kuin itse lääke. Mutta, kun katsottiin sydäntautitilastoja koko maassa, niin sama trendi tapahtui kaikkialla. Tässä ei vielä kaikki. Muutos parempaan sydäntaudeissa alkoi kaikissa länsimaissa Amerikkaa myöten. ije.oxfordjournals.org Puska on markkinoinut itsensä sankarina, ja Suomi uskoi ja moni uskoo vieläkin. Puska haluaa ottaa kaiken kunnian itselleen sillä taannoin Puska antoi ymmärtää, että Suomen muut maakunnat matkivat P-K:n hyviä tuloksia ja siksi sydäntautien lasku koko maassa. Se on vale, sillä sydäntautien lasku alkoi länsimaissa ennen P-K projektia, -60–70 -lukujen taitteessa. Puska on todellinen supermies: vetää margariiniprojektia P-K:ssa niin, että koko maailman sydäntaudit kääntyvät laskuun! Muistuttaa hieman Pohjois-Koreaa. Kim-dynastian edesmennyt päämies oli kaiken muun ihmeellisen lisäksi tunnettu golfmestari, todellinen hole-in-one-mies, joka kentän kierrettyään löi laakista pallon joka reikään. Perinnettä jatkaa pullaposkinen poika, joka julistettiin sotilaalliseksi neroksi, vaikka ei ole käynyt inttiä. Kullakin maalla on myyttinsä, niin Suomella kuin Pohjois-KoreallaP-K -projektin anti on mielestäni siinä, että se jos mikään todistaa, ettei sydäntautien syy ole se mitä meille on uskoteltu, vaan täysin jotain muuta. Sellaista, mitä ei edes haluta tutkia, sillä tuloshan voisi häiritä bisneksiä.Ilmoitan lopuksi, että olen tullut ulos kaapista ja äänestän Niinistöä. Kun puhutaan liberalismista, niin homous sinänsä ei ole liberalismia eikä takaa mitään. Moni kolmannen valtakunnan natsi oli homo. Jos homous on valintaperuste, niin sitten voi valita leikkaavan lääkärin ja lentokapteenin seksuaalisen suutauksen perusteella, taidoilla kun ei tarvitse olla merkitystä. Taidoista sen verran, että jos on vain ylioppilas ja hakee presidentin virkaa, niin se pelkästään on erittäin paha signaali nuorille. Ei tarvitse opiskella mitään. Sen kun vain soittaa suutaan ja miellyttää muita. Och mamma betalar. Todellinen cityneurootikkojen ihannetila.

Tuosta arvoliberalismista (mitä ihmettä se tarkoittaakin) sen verran, että jos on ollut sivarina intissä, niin tuntuu omituiselta, että hakee tietoisesti tehtävään, johon kuuluu armeijan ylipäällikkyys. Minun kaaliini se ei mahdu, vaikka joku amiraali kehuukin miestä. Vaikka on amiraali, ei tarvitse olla viisas. Riittää kun on univormu, hyvä ryhti ja oikeat suhteet. www.iltalehti.fi Jos puhutaan arvoista, niin aseettomuus on todellinen arvo sinänsä, mutta jos se muuttuu ylipäällikkyydeksi, niin se on todella narsistista oman edun tavoittelua. Ainakin teoriassa se tarkoittaa valmiutta tappaa. Miellyttävän käytöksen takaa kurkkiikin hahmo, jolle kaikki on myytävissä ja ostettavissa. Siis todellinen arvoliberaali.

Edellinen Seuraava