Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2017 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 18.04.2011

TERVEISIÄ PARIISISTA

Olen pari viikkoa Ruotsin kuningasta vanhempi. Kustaa ja minä eroamme toisistamme siinä, että hän on syntynyt virkaansa, ja minä taas olen joutunut ponnistelemaan saadakseni töitä. Myös vapaa-ajan harrastuksemme ovat erilaisia. Yleensä nukun yöt enkä jaksa hillua klubeissa. Ainoa, mikä yhdistää meitä, on että ehkä tulemme jättämään duunimme vasta sitten, kun joku kantaa meidät ulos siinä vaiheessa, kun emme itse sitä ymmärrä tehdä. En ole ajatellut lopettaa ainakaan toistaiseksi

Olimme vaimoni kanssa viettämässä syntymäpäivääni Pariisissa. Siellä saa syödä todella hyvin. Lähellä vanhaa oopperaa sijaitsevan Café de la Paix’n terassi on mielenkiintoinen paikka ihmisten tarkkailuun. Vaikka Café de la Paix on todella hulppean näköinen, siellä voi elää herroiksi edullisesti. Vajaalla kymmenellä eurolla saa pari kuppia todella hyvää kahvia.

www.cafedelapaix.fr

Terassilla istuessa näkee hetkessä koko ohikulkevan maailman. Huomio kiinnittyi siihen, että ranskalaiset ovat solakoita. Muutamia todella läskejä näkee, mutta he kaikki ovat turisteja. Ranskalaiset todellakin uhmaavat puskalaisten maailmankuvaa. He syövät hyvin ja runsaasti, käyttävät huomattavasti enemmän eläinrasvoja kuin suomalaiset, ovat kuitenkin huomattavasti laihempia kuin suomalaiset, ja heillä on myös neljä kertaa vähemmän sydäntautia kuin suomalaisilla. Ranskalaiset osoittavat elämällään, että suomalaisten terveysteorioissa olisi paljon korjattavaa.

Terassilla voi myös selailla paikallisia lehtiä. Le Figarossa on kirjoitus lipolyysitä, eräänlaisesta rasvaimun halpisversiosta, joka on kovasti tulossa uudeksi kropanmuovailuhypeksi. Menetelmässä ruiskutetaan erilaisia liuoksia rasvakudokseen, joka sitten hajoaa ja vapautuneen rasvan pitäisi hävitä elimistön prosessien mukana itsestään. Tuntuu hienolta, mutta menetelmä on aiheuttanut lukuisia komplikaatioita, ja Ranskan viranomaiset ovat nyt kieltäneet tämän hoidon.

Ainoa, mikä ihmetyttää on, että miksi tällaista tarvitaan maassa, jossa läski ei ole ongelma. Yleinen neuroottinen suhtautuminen rasvakudokseen niin maallikoiden kuin lääkäreidenkin parissa on käsittämätön. Rasvakudos on elin, joka toimii oman säätelymekanismin mukaisesti. Rasvaimu on amputaatio siinä missä raajan poisto.

fr.news.yahoo.com

videos.tf1.fr

Maan erikoisin ilmiö on tohtori Pierre Dukan ja hänen ruokavalionsa.

www.amazon.fr

Hän saarnaa laihduttamisen puolesta, mutta metodi on arveluttava. Dukan puhuu pelkkien proteiinien puolesta ja kieltää kaikki rasvat, mutta suosii keinomakeutusaineita. Jos asiaa muotoilisi Asterixin tapaan: Hulluja nuo ranskalaiset.

Pariisi on todella siisti. Siellä osataan ilmeisesti siivota etukäteen, eikä niin kuin Helsingissä, jossa lumet häviävät kevään myötä jättäen roskat. Pariisissa jalkakäytävät ovat kävelijöitä varten. Polkupyöräilijät eivät siellä töni jalankulkijoita sillä he eivät aja jalkakäytävillä.

Toisessa lehdessä oli artikkeli tämän hetken ehkä kuuluisimmasta ranskalaisesta psykiatrista Boris Cyrulnikista. Hän joutui lapsena keskitysleirille, mutta selvisi. Kokemustensa kautta hän on kehittänyt oman psykologian, miten selvitä elämässä kovista kokemuksista huolimatta. Lehden otsikko on Non, la France n’ est pas dépressive,(Ei, Ranska ei ole masentunut). Cyrulnik käyttää termiä savoir vivre kuvatakseen ranskalaista elämäntapaa. Termillä hän tarkoittaa kykyä elää ja nauttia älykkäällä tavalla elämästä, eleganssia ja hyviä tapoja, mutta myös kykyä kohdata mikä tahansa tilanne luontevalla itsevarmuudella olematta ylimielinen. Oikeastaan ranskalainen ja ranskalainen kulttuuri on parhaimmillaan juuri jotain tuollaista.

Cyrulnikin yksinkertainen sanoma voisi olla hyödyksi suomalaisille. Ei pidä jäädä menneisyyden kipeiden kokemusten vangiksi, vaan pitää nähdä itsenä enemmänkin selviytyjänä ja jopa sankarina.

Rasalas julkaisee tulevana syksynä Cyrulnikin kirjan suomeksi.

Ollakseni rehellinen olen järkyttynyt vaalituloksesta. Pelko oli äänestämispäätöksen perusmotivaatio. Ei ole siten ihme, että kansa syö niin paljon lääkkeitä. Pelko on lääkkeidenkin käytön perusmotivaatio. Lapset sai jäädä. Kansa valitsi poliiseja eduskuntaan.

Edellinen Seuraava