Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2017 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 29.03.2012

TERVEYDENHOIDON ALAMÄKI

Kun itse on toiminut yli 40 vuotta lääkärinä, on valitettavasti todettava, että kliinisen osaamisen taso on romahtanut tässä maassa. Potilaiden todellisiin ongelmiin perehtymisen sijaan potilaasta (nykyisin asiakas) on tehty pelkkä kvasidiagnostisten toimenpiteiden objekti. Lääkäristä on tehty pelkkä diagnoosi-numeroiden keksijäkone. Kun potilaalle sitten on löydetty oikea numero, niin ei ole enää mitään muuta, vaan kaikki oireet selitetään tuon numeron pohjalta. Hoitona on sitten aina lääke tai leikkaus, tai jos ei leikata, niin sitten lääkitään. Joissakin tapauksissa potilas lähetetään jonnekin metsään ”kuntoutukseen” , missä tätä onnetonta sitten höykytetään joka päivä milloin milläkin muodissa olevalla toimenpiteellä ilman sen kummempaa näkemystä. Kun hosutaan ja huidotaan tyhjään, niin tuloskin on sen mukaista. Se johtaa sitten taas lääkekierteeseen.

On todella turhauttavaa tavata potilaita, jotka ovat kärsineet selkäkivusta vuosia, ja sitten lopulta joutuneet näihin keskitysleirin omaisiin laitoksiin, joiden tulos on alle nollan. Kysymys on pelkästä tulonsiirrosta laitoksille, joiden takana on poliittisia yms. järjestöjä. Niiden hallituksissa istuu samoja tyyppejä, jotka sitten määräävät näitä ”hoitoja”.

Eilen vastaanotolla oli naispotilas, jota oli höykytetty kipujen takia vuosikausia. Hän oli saanut käsittämättömän määrän lääkkeitä, häntä oli leikattu tuloksettomasti pariin otteeseen, ja sitten lopulta hän joutui leirille. Hänellä oli mukanaan laitoksen proopuska, missä selitettiin kaikkea sitä ”hyvää”, minkä kohteeksi potilas oli laitoksessa joutunut. Kolmannen paperin lopussa oli viiden tohtorin nimet. Koko juttu oli täydellistä nonsenseä, kunhan vaan lämpimikseen sössöttivät jotain käsittämätöntä. Tarina oli kasattu tukemaan kirjoittajien omaa käsitystä todellisuudesta ja vakuuttamaan ulkopuolista lukijaa kaiken hallinnasta. Potilaan todellisuutta ei ollut alkuunkaan huomioitu.

Kun sitten kyselin kivusta, niin se oli tyypillinen tukilihaskipu vasemman pakaran alueella ja hoitui yhdellä yksinkertaisella käsittelyllä. Siis tuo vuosien kipu! Käsittämätöntä, mutta totta. Potilas kertoi, että olen ensimmäinen lääkäri, joka on koskenut tuota todellista kipukohtaa, ja yleensä muutenkin. Kuvia on otettu vaikka millä mitalla, rassattu puukolla ja piikeillä, mutta kukaan ei ole koskaan koskenut kipeää paikkaa. Kirurgienkin olisi vähitellen opittava, ettei potilaan vaiva häviä, vaikka haava olisikin parantunut.

Mihin me tarvitsemme noita spesialisteja, jotka eivät viitsi opiskella mitään muuta kuin sen mitä lääketehtaat esittävät tai sitten käypähoito-suosituksia, joita laativat henkilöt, jotka ovat ansainneet asemansa lääketehtaiden tuilla ja joiden neuvot rajoittuvat joko pillereihin tai leikkauksiin tai molempiin yhdessä. Moinen tietämättömyys on käsittämätöntä nykyaikana, kun internetin kautta saa helposti tietoa, tutkittua sellaista. Mutta, jos se onkin ristiriidassa oman ulkoa opitun kaavan kanssa, niin se jää vaille huomiota, sillä aivot eivät kestä ristiriitoja. Sellainen tieto ahdistaa ja siksi se pitää mitätöidä ja torjua. Kognitiivinen dissonanssi on hyvin yleistä lääkäreiden parissa, mikä taas johtuu suuresta halusta miellyttää kollegoja potilaan edun ohi. Potilaissa on se vika, ettei kukaan heistä oikein sovi opittuun kaavaan.

Käypähoito-suosituksia lukiessa ei tiedä, itkeäkö vaiko nauraa. Kirjoitukset ovat kuin suoraan mainosoppaista, vailla mitään kliinistä ymmärrystä. On helppo puhua todistetusta tiedosta, kun itse voi rajata kaikki häiritsevät asiat pois ja pelata vain itse valitsemillaan nappuloilla peliä, jota kutsutaan lääketieteeksi. Elämä on näille tyypeille turhan kompleksinen. Siitä aiheutuu vain ahdistusta. Siksi on parempi sulkea kaikki epämääräinen pois ja uskotella hallitsevansa asioita nimeämällä nämä valitsemansa nappulat. Nimellä on maaginen voima. Se antaa illuusion hallinnasta. Lääkäreiden ryhmäajattelu muistuttaa kanalaa, missä eläjät uhan sattuessa juoksevat joukolla emon siipien alle piiloon, siipien, joissa on Pfizerin logo.

Surkuhupaisin Käypähoito-suositus koskee diabetesta. Koko tarina on viitteineen kyhätty tukemaan vain yhtä ainoaa näkökulmaa. Sokeri on terveellistä, rasva ei, ja ainoa hoito on lääkkeet. Tietysti terveellinen ravinto, jota ei edes määritellä. Kirjoittajien päähän kun ei ole juolahtanut, että diabetekseen sairastuneet ovat noudattaneet tätä heidän suosittelemaansa terveellistä ruokavaliota.

Diabeteksen hype vain jatkuu. Media uutisoi, että laihdutusleikkaukset parantavat diabeteksen. Siitä vain kansa pullaa syömään, ja bisnes sen kun kasvaa. Missään tapauksessa ei saa puhua VHH:sta, joka myös parantaa II-tyypin diabetekesen. Mutta sehän onkin ilmainen hoito ja vailla riskejä. Sellainenhan ei sovi.

www.sciencedaily.com

Se mitä teen, ei ole magiikkaa, vaan tutkittua tietoa ja taitoa. Jatkuvasti ilmestyy tutkimuksia, joiden viesti on selvä. Manipulaatio tehoaa, mutta lääkkeiden ja leikkausten teho ei ylitä plecebokynnystä.

yle.fi

Tästäkin huolimatta potilaita edelleen lääkitään ja leikataan ja siten aiheutetaan mittaamatonta kärsimystä ihmisille. Leikkaus on hyvin voimakas placebo tässä puukkoon ja temppuihin uskovassa maailmassa. Selän jäykistysleikkauksen tulokset ovat surkeat, alle 50 %. Se on surkeampi tulos kuin placebo, sillä jos lääkäri ja potilas uskovat toimenpiteeseen niin teho on 60 %. Ja tätä pidetään eettisenä toimintana.

Einstein aikoinaan painotti, että ongelmien ratkaisu riippuu siitä, mitä kysyy. Eli oikea kysymyksenasettelu oikeaan aikaan on kaiken perusta. Kliinikkona olen oppinut ymmärtämään, että potilas tietää vastauksen ongelmiinsa, mutta vastausta ei saa, ellei esitä sitä oikeaa kysymystä. Valitettavasti näitä kysymyksiä ei löydy Käypähoito-suosituksista. Kliinikon työ on aivan jotain muuta kuin muutaman julkaisun pukertaminen, mutta tieteessäkin oikea kysymys on olennaisen tärkeää. Nykyinen klaani ei esitä niitä, koska silloin voi rahoitus loppua.

Ihailen Erkki Aurejärven sinnikkyyttä taistelussa tupakkateollisuutta vastaan. Kannattaa lukea hänen kirjansa Tupakkateollisuuden kuolemankauppiaat. Kirja on loistava kuvaus, kuinka viestintätoimistot käyttävät valtaa ja vääristelevät totuutta, kuinka raha nostaa professoreita vannomaan vaikka mitä, ja kuinka oikeus on vahvemman puolella. Poliisi ei tutki, ellei satu olemaan seurapiireissä viihtyvä demaripomon vaimo. Kun kertoo Aurejärven havainnot kymmenellä, niin voi saada aavistuksen siitä, mihin ruoka- ja lääketeollisuus kykenee

www.intokustannus.fi

Iloisin puoli asiassa on että media on herännyt lääketieteen pimeään puoleen. Tosin tämä on vain pintaraapaisu siitä todellisesta kärsimyksestä, johon potilaat joutuvat mekanistisen ajattelun seurauksena.

yle.fi

Edellinen Seuraava