Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2017 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 05.03.2008

TULE TAKAISIN MARJATTA

Edellisen hallituksen aikana YLE esitti ehkä parhaimman koskaan näkemäni poliittisen analyysin. Idea oli yksinkertainen. Studiossa oli keskustelemassa toimittajan kanssa kaksi eri aikakauden kulttuuriministeriä, Marjatta Väänänen ja Tanja Saarela. Keskustelu sujui rauhallisesti toimittajan antaessa hyvin tilaa molemmille ministerille .

Useimmalle Marjatta Väänäsen nimi ei sano mitään sillä hänen aikakaudestaan on jo vierähtänyt muutama vuosikymmen. Häntä sanottiin silloisen hallituksen ainoaksi mieheksi, jolla oli oma mieli, näkemys ja periaatteet. Hän oli ainoa poliitikko joka vastusti kaikkea äärivasemmistolaista höyrypäisyyttä ja pani sulun yritykselle aivopestä kansa liittymään osaksi Neuvostoliittoa. Sillä siitähän tuolloin oli kysymys vaikka monet yrittävät nykyään vaivautuneesti selittää jotain muuta. Marjatalla oli nykytermiä käyttääkseni riittävästi munaa panna kampoihin jokaiselle jopa dementoituvalle Kekkoselle, joka oli mieltynyt saunottamaan Tamminiemessä radikaalineitosia.

Ohjelmassa Marjatta oli korkeasta iästään huolimatta edelleen selkeä ja määrätietoinen. Hän ymmärsi jopa niitä jotka olivat häntä eniten parjannet. Sielun ja ruumiin voimiensa puolesta hän voisi hyvin toimia edelleen johtotehtävissä. Hänellä on ja oli ideologiaa, näkemystä ja ymmärrystä edustamaansa yhteisöä kohtaan. Hänelle poliitikkona oleminen merkitsi yhteisön asioiden hoitamista.

Täysin vastakkaista kulttuuria edusti taas ministeri Saarela. Hänen suurin huolensa oli median suhtautuminen häneen, ei muu. Hänellä ei ollut yhteisöä eikä näkemystä. Ymmärrys ja ideologia pyöri oman navan ympärillä. Voi siis kysyä mikä on politiikkaa. Onko se sitä kun edustaa jotain ryhmää ja ajaa ryhmän etuja vai onko politiikka sitä kun ajaa omaa asiaansa samalla kun muut samaistuvat siihen julkisuuskuvaan minkä media on luonut itsestä, joka ei ole totta mutta on alkanut itsekin uskoa siihen?

No, mitäs nuo miehet sitten? Ranskassa ja Suomessa on syntynyt uusi päämieskulttuuri. Vallan myötä syntynyt testosteronihuuma on siirtänyt vallan päästä häntään joka nyt sitten heiluttaa koiraa. Missä on ideat missä on suunta? Mitä tuollaisella porukalla oikein tehdään ja ketä sitten enää äänestäisi? Ehkä itseään näin narsismin kulta-aikana.


Blogin aihesanat:
kulttuuriministeri, Marjatta Väänänen, media, Tanja Saarela, testosteroni, YLE

Edellinen Seuraava