Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2017 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 26.03.2011

VAALIT

Kun seuraa vaalikeskusteluja, tuntuu kuin osallistujat eläisivät jossakin epätodellisessa maailmassa puhuen asioista, joista eivät ole itsekään tietoisia. Hatusta vedetään maailmanluokan teemoja, joihin vaikuttaminen on kuin kaukaisia unelmia, jotka eivät koskaan toteudu tämän maan voimavaroilla. Suuret puheet ovat tarkoituksellisesti valittuja, sillä niillä on helppo hämätä ihmisiä. Saamarin kreikkalaiset, kun eivät hoida asioitaan, markka takaisin jne. Hatusta vetämisen ideaan kuuluu taikatemppu, joka mahdollistaa pelkän kerman litkimisen päältä. Viis yhteisöllisyyden vastuusta, kun itsellä menee hieman paremmin kuin muilla, ja jos menee huonosti, niin vika on muissa. Mutta, yksi on muuttunut. Ilmastojumalasta ei kumma kyllä puhuta enää lainkaan. Japani on noussut kuin tilauksesta, millä moni on alkanut kalastella ääniä.

Itse Kekkosen ajan eläneenä olen todella huojentunut, että olemme osa Eurooppaa. Tuo aika oli todella ahdistava, mutta vieläkin elämme sen savuissa, sillä tuon ajan vasallit ovat edelleen vallassa. Tässä maassa ei ole kyetty koskaan avoimesti käsittelemään noita aikoja. Tiitisen listat ja muut salaisuudet kertovat, ettemme vieläkään ymmärrä, mitä tarkoittaa avoin demokratia. EU on ainoa toivo, että asiat muuttuisivat. Kaikki tämän maan positiiviset yhteiskunnalliset muutokset ovat tulleet EU:n myötä. Sieltä tulevat ne määräykset, jotka muuttavat vääjäämättä tätä tsaarinajan hallintoamme, mikä tietysti ärsyttää monia, kun vanhassa oli niin mukava köllötellä. Näissä vaaleissa tärkein teema käsittääkseni on, pysyykö Suomi ummehtuneena perähikiänä vai olemmeko osa kehittyvää maailmaa.

Suurilla asioilla sekoitetaan ahdistuneiden ja huolestuneiden ihmisten päät ja viedään huomio pois tärkeimmästä eli tavallisen ihmisen arkipäivästä. Mielten manipulaation kuuluu pelon ja kateuden tunteiden herättäminen. Siinä mielessä tilanne alkaa muistuttaa teemoiltaan Aatun aikoja. Paha on aina jossakin muualla kuin omassa itsessä.

Jos eläisimme demokratiassa, keskustelu kulkisi niissä teemoissa, jotka olisivat lähellä tavallisen ihmisen elämää. Pienissä asioissa piilee tavaton voima. Itse Sigmund Freud totesi, että Jumala asuu yksityiskohdissa. Tässä tiivistyykin koko psykoanalyysin voima. Tahaton lause ja mitättömältä tuntuva unen pätkä ovat kuin ovia valtavan suuriin maailmoihin, jotka on työnnetty tietoisuuden tuolle puolelle. Niitä tutkimalla elämä muuttuu ja tervehtyy.

Sama koskee yhteiskunnallisia asioita. "Miksi koululaisille tarjotaan ala-arvoista ruokaa?" kysyy eduskuntavaaliehdokas Petri Sarvamaa. Se on kysymys, jonka takana asuu Jumala ja todellisen muutoksen mahdollisuus. Siksi kannatan häntä.

Kun lähtee analysoimaan Sarvamaan kysymystä, siitä aukeaa hurja visio Suomesta. Kysymys sisältää myös toivon muutoksesta, sillä yksinkertaiset kysymykset avaavat ihmisten silmät. Kysymys on kuin sadun Keisarin uudet vaatteet. Sillä kuka todella käsittää, mitä EU:n tukirahat, ydinvoima tai globaali maailmantalous todella merkitsevät, mutta koululaisten ruoka on asia, jonka jokainen ymmärtää. Se on myös asia, jolle voi tehdä paljon, tässä ja nyt. Tai, onko asia niin, että paetaan suuriin asioihin, ettei tarvitsisi kohdata omaa arkipäivää ja ottaa siitä vastuuta? Odotammeko, että joku virkamies miettii koko elämän puolestamme ja kertoo mitä meidän tulee syödä, harjata hampaamme ja jopa kuinka pyyhkiä takapuolemme. Sillä todellisessa demokratiassa jokaisella on vastuunsa. Läntisen liberalistisen ajattelun mukaan elämän tulisi olla vapaa, mutta samalla jokaisen tulisi ottaa vastuu omasta vapaudesta. Vapaus ja vastuu ovat kuin kolikon eri puolet. Niitä ei voi erottaa toisistaan. Eduskunnan ei pidä tehdä kaikkea, eikä tulekaan tehdä.

Aito journalisti on yhteiskunnan psykoanalyytikko. Asialleen omistautuneen journalistin kysymykset saavat alkunsa arkipäivän pienistä poikkeamista, jotka päällisin puolin näyttävät normaaleilta ja totutuilta asioita. Suuret skandaalit eivät ole aitoa journalismia. Arkipäivä koostuu niitä asioita, jotka on sovittu joskus jossakin ja joita kaikki pitävät itsestäänselvyyksinä. Näistä pienistä asioista muodostuu kokonaisuus, ja ne ovat itse asiassa niitä Freudin pieniä yksityiskohtia, joiden kautta avautuu tie aitoon muutokseen. Jumalan lisäksi yksityiskohdissa piilee todellinen tervehdyttävä vallankumous myös yhteiskunnallisella tasolla.

Suomessa on paljon hyvää. Koululaitos on maailman huippua, mutta se onkin suomalaisten pitkän, oman työn tulos. Koulun avulla meistä tuli me, itsenäinen kansa. Koulu on todellakin erinomainen esimerkki suomalaisesta innovaatiosta. Terveydenhoito sen sijaan on pudonnut 31. sijalle, koska se on pahasti globaalin lääke- ja ruokateollisuuden saastuttama. Suomalainen terveydenhoito ei ole enää suomalainen, vaan kaupallisuuden läpitunkema ja on huolestuttavaa vauhtia rapautumassa. Mutta tuo sama kaupallisuuden paholainen kurkkii jo koulussakin ja luuraa kouluun ruokakupissa. Joten, miksi siis pilata hyvä suomalainen kehitystyö antamalla tuolle vihtahousulle pikkusormi. Ruuankin suhteen tästä maasta löytyy paljon viisautta. Vai annammeko koulukin mennä sama tietä kuin terveydenhoidon? Siinä menee maan tulevaisuus. Ruokakuppi on vain esimakua siitä, mitä on tulossa.

Olen itse vapaan yritteliäisyyden kannattaja, mutta opetus ja terveydenhoito eivät kuulu bisnekseen, sillä siinä prosessissa tavaran laatu huononee ja kallistuu, eikä päinvastoin mitä vapaassa markkinataloudessa pitäisi tapahtua. Terveydenhoito ja opetus ovat asioita, joista me voimme päättää tässä maassa. Ihmetyttää, mikseivät puolueet puhu näistä asioita, politiikka kun on ihmisten asioiden ajamista?

Toivon että mahdollisimman moni äänestäisi. Itse olen valintani tehnyt. Ajatelkaa yksityiskohtia ennen kuin piirrätte valitsemanne numeron äänestyslippuun.

www.petrisarvamaa.fi

Edellinen Seuraava