Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2017 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 20.02.2012

VASTAANOTOLLA KUULTUA

Minulla on erittäin hyvä näkemys siitä, missä tämä maa makaa, sillä potilaani edustavat koko Suomen kansan kirjoa. Näkemykseni on aivan toista kuin mitä media ja etenkin sosiaalinen media yrittää esittää.

Matti, 59-vuotias rakennusliikkeen työnjohtaja, tuli vastaanotolle selkäkipujen takia. Kipu johtui työstressistä. Kun selviteltiin taustoja, niin Matti kertoi, ettei enää saa kunnon työntekijöitä. Kaikki ne työntekijät, joihin voi luottaa ja jotka tekivät laadukasta työtä, olivat päälle 50-vuotiaita. Matin mukaan 30-vuotiaista ei juuri ollut mihinkään. Heihin ei voinut luottaa, ja työn jälki oli alle arvostelun. Vain joka kymmenes nuorista työntekijöistä oli kunnollinen. Matin työmäärä oli kohtuuton hänen joutuessaan paikkaamaan kaiken sen, mitä nuoremmat eivät viitsineet tehdä tai olivat tehneet huolimattomasti.

Pekka, 61-vuotias konepajan vetäjä, kärsi samoin selkäkivuista ja stressistä. Kun kysyin työn luonnetta, kertoi Pekka tekevänsä toimistotöitä ja kaiken sen, mitä muut eivät halua tehdä. Konepajalla oli sama tilanne kuin rakennuksillakin. Nuoret työntekijät eivät osanneet, eivätkä halunneet oppia mitään uutta. Pekka sitten joutui tekemään kaiken näiden puolesta. Moni nuori oli käynyt autonasentajan koulutuksen, mutta he eivät halunneet oppia mitään muista koneista, vaikka koneet eivät periaatteessa paljon eroa toisistaan. Voi myös kysyä tämän maan koulutuksen tasoa etenkin poikien suhteen.

Poliitikot ja ammattiyhdistysliike puhuvat kauniisti työllistämisestä, mutta kuka puhuu niiden ihmisten puolesta, jotka joutuvat kantamaan vastuun ja tekemään nekin työt, jotka eivät heille kuulu. Kaikki tämä, jotta työpaikat pysyisivät edes jollakin tavalla pystyssä. Miksi osa joutuu kohtuuttomasti tekemään töitä, kun taas toiset saavat raapia napaansa ja roikkua tyhjänpanttina työpaikoilla? Kuka toisi todellisen oikeudenmukaisuuden työpaikoille sen tavanomaisen lässytyksen sijaan?

Meillä on aikaa 5, korkeintaan 10 vuotta, kun Pekat ja Matit väsyvät. Sitten seuraa romahdus, sillä mistä sitten saadaan rahat näille, jotka eivät viitsi, eivätkä halua oppia mitään, eivätkä tehdä kunnon työtä vaan odottavat saavansa kaiken heti, tässä ja nyt?

Yksi turhimpia laitoksia ovat Työministeriö ja ammatti-yhdistysliikkeet, sillä niiden vastuulla on työpaikkojen nykytila. Työn todelliset tekijät jäävät suunsoittajien jalkoihin, väsyvät ja kuolevat ennen aikojaan. Sitten työterveyshuolto, tuo pilleriautomaatti, mittailee vain kolesterolia ja kuvittelee kaiken olevan hallinnassa.

Lama on hyvä asia, sillä se tuo realismia elämään. Kuten Pera, eräs rakennusduunari asian ilmaisi ”duunia on helvetisti, mutta ne jotka ovat maanantaisin flunssassa, ovat saanet lähteä”. Pitäisi olla oikeus erottaa lusmuilijat myös hyvänä aikana. Se olisi ensiaskel terveyden suuntaan. Hyvistä työntekijöistä pidetään aina kiinni kynsin ja hampain. Ketään ei eroteta mielivaltaisesti. Poliitikot ja ammattiyhdistysliike taas vuorostaan työntävät lintsarit muiden riesaksi. Se on sitä oikeudenmukaisuutta.

Edellinen Seuraava