Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2017 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 09.06.2009

VHH JA URHEILU

Urheilussa on elänyt pitkään myytti hiilihydraattitankkauksesta. Yleisesti on uskottu hiilihydraattien olevan ainoa energialähde niin penkki- kuin aktiiviurheilussa. Urheilijat ovat syöneet valtavia määriä hiilihydraatteja ennen suoritusta, jopa huomattavasti yli tarpeen. Elimistöllä on hyvin niukat mahdollisuudet varastoida hiilihydraattia glykogeenin muodossa. Glykogeenia on lihaksissa ja maksassa. On arvioitu varastojen olevan maksimissaan noin 2.000 kcal. Kaikki muu hiilihydraatti muutetaan rasvaksi. Hiilihydraattienergia voi toimia lyhytkestoisissa suorituksissa, mutta esimerkiksi maratonilla hiilihydraattivarastot loppuvat kesken, ja jossakin vaiheessa suoritusta elimistö alkaa käyttää rasvaa polttoaineena. Asia kiinnostaa tutkijoita. He yrittävät keksiä kilvan patentoivaa pilleriä millä tuo ilmiö saataisiin aikaan ilman maratonia. Silloin se olisi ihmelääke lihavuuteen. Pilleriä ei kuitenkaan tarvitse keksiä, sillä tuo ihmekikka, joka muuttaa aineenvaihdunnan polttamaan rasvaa, on VHH -dieetti.

Olen saanut paljon kyselyjä VHH:n ja urheilun yhteensopivuudesta. En ole perehtynyt urheiluun, ja alalta on vaikea saada tietoa. Urheilijat ovat kumman salailevaa sakki. Nyt olen saanut aiheesta palautetta. Keskustelin erään ikäiseni (yli 60 v.) henkilön kanssa, joka on juossut lukuisia maratoneja ja elänyt pitkään VHH -dieetillä. Hän kertoi, että lähes täsmälleen 28 km:n kohdalla iski väsymys ja hirveä nälkä, jota kesti kilometrejä, kunnes hän piristyi ja kykeni jopa loppukiriin. Hän oli aika tekijä. Tukholman maratonilla hän oli yli viisikymppisenä kolmen tuhannen parhaan joukossa. Hän oivalsi ilmiön johtuvan siitä, että elimistö muutti tuolloin polttamaan rasvaa. Tästä syystä hän sitten siirtyi VHH -puolelle. Tulokset paranivat, eikä väsymyskohtausta ole enää ilmaantunut.

Olen saanut postia myös Jarkolta. Hän kertoo oman tarinansa. Julkaisen sen hänen luvallaan. Uskon sen kiinnostavan monia:

Tervehdys, Antti! On kulunut 9 kuukautta, kun aloitin VHH -ruokavalion Painoni on pudonnut noin 13 kiloa. Haaveenani oli elämäntapa- muutoksen alussa, että voisin vuoden 2009 syksyllä juosta vartti- maratonin.

Aloin painoin pudottua harjoitella juoksemista! Aluksi jaksoin juosta valo pylväitten välin, mutta siitä se talven mittaan matkakin aina vain piteni. Tällä hetkellä ollaan jo sellaisessa tilanteessa, että lyhtypylväitten väli on jo todistetusti pidentynyt puolimaratonin mittaiseksi, jonka juoksin 23.05.2009 Oulussa aikaan 2.09.47. Ja edelleenkin olen elävien kirjoissa! Moni oli minulle tarjoamassa jopa Paikallisen Hautaus Urakoitsijan Palveluita, koska epäilivät etten pystyisi tekemään haaveistani totta ELÄMÄNTAPAMUUTOKSEN AVULLA! Tuputtivat minulle hiilari- moskaa tankkaukseen, vaan enpä antanut periksi vaan jatkoin samanlaisella ruokavaliolla, kun olin ollutkin.

Viikkoa ennen aloin tankata lihaa (naudan sisäfilettä, makkaroita joissa ei ole hiilareita yhtään) rasvaa unohtamatta ( sitä ihteään eli oikeaa voita), neitsytkookosöljyä ja luomumaitoa 100 %-sen kaakaojauheen kera unohtamatta rakasta kaalisalaattia, minkä makua olen joutunut muuttamaan tässä ajan varrella. Hienoa, että on mausteita käytettävissä. Ei kaali missään nimessä pahanmakuista ole, pannaanhan sitä perunoihinkin mausteita. Mutta asiaan!

3 päivää ennen aloin syödä aamupalaksi smoothieta (kuohukermaa, turkkilaista jogurttia, heraa, marjoja - puolukoita). Päivällä lihaa tai kalaa ja salaattia. Illalla riippuen mitä päivällä olin syönyt, yleensä lihaa ja salaattia.

Päivää ennen juoksua otin magnesium-tabletteja 3 kpl (350 mg), aamupala ja päivällinen sekä illallinen pysyi samana.

Juoksupäivän aamuna: smoothie, sisäfilettä noin 120 g, yksi grillattu makkara, salaattia, vettä, kahvia ja pala 70 %:sta suklaata aamulla klo 06.30.) Lihat ja makkara edellisen illan jäännöksistä kylminä, lisäksi mangnesium, C ja D-vitamiini.

Päiväksi tein mukaan kylmälaukkuun noin litran smoothieta, josta join puolet klo 12.00:n aikaan ja vettä sopivasti. Tuntia ennen lähtöä otin vielä mangnesium-tabletin.

Matkalla yritin kerran ottaa urheilujuomaa, mutta eihän sitä pystynyt juomaan, joten pysyin koko loppureissun pelkässä vedessä ja suolakurkuissa. Viimeisellä huoltopisteellä otin rusinoita, kun ei ollut suolakurkkuja enää jäljellä. Koko puolikasmaraton meni tällä tankkauksella läpi ja vauhtia riitti vielä viimeisellekin kilometrille, jonka juoksin aikaan 04.49 km/min, eikä mennyt maitohapoille lainkaan. Myöskään jalat eivät krampanneet laisinkaan. Lopuksi join jäljelle jääneen smoothien. Tästä on hyvä jatkaa. Kiitokset Antti sinulle ja myös työkaverille, joka minua olkapäähän kädellä heinäkuussa 2008 (tuntuu muuten vieläkin) löi ja samalla tuumasi, että tämä on meidän juttu. Huono puoli on, että kaverini syö edelleenkin hiilarimoskaa. Olen iloinen Jarkon puolesta. Toivoisin lukijoiltani palautetta samasta aiheesta muille jaettavaksi.


Blogin aihesanat:
aineenvaihdunta, elämäntapamuutos, glykogeeni, hiilihydraatti, juokseminen, kramppi, lihavuus, magnesium, maitohappo, maraton, nälkä, ruokavalio, tutkija, urheilu, VHH, väsymys

Edellinen Seuraava