Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2017 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 11.11.2012

VIRALLISET DIABETESSUOSITUKSET OVAT HENGENVAARALLISIA, EIKÄ NIILLÄ PARANE YKSIKÄÄN POTILAS

Virallinen puoli vastustaa kynsin ja hampain VHH-ruokavaliota, vaikka sillä saavutetaan erinomaisia tuloksia diabeteksen hoidossa: Kaikki II-tyypin diabeetikkopotilaani ovat parantuneet VHH-ruokavaliolla ja päässeet lääkkeistään. Myös I-tyypin diabeetikot ovat hyötyneet ruokavaliosta olennaisella tavalla. Heidän insuliinintarpeensa on minimissään ja  heidän on helppo ylläpitää tasaista verensokeria VHH:n avulla. Kuitenkin jatkuvasti eri professorit hyökkäävät ruokavaliohoitoa vastaan hyvin heppoisin perustein. Viimeksi perjantaina 09.11.2012 Ilta-Sanomissa eläkeläisprofessori Antti Aro purputti VHH:sta diabeteksen hoidosta, että rasva estää insuliinin vaikutuksia. Professori ei ehkä  ymmärrä, että hänen kultaiset  vuotensa ovat menneet,  sillä media ei enää paljoa perusta titteleistä, vaan alkaa kysyä väitteiden perään, oli esittäjä sitten kuka tahansa. Professori potee ilmeisesti dementiaa, kun on autuaan muistamaton, miten diabetesta hoidettiin ennen.  Muita syitä muuttaa perinteisen hoidon periaatteita  ei ole kuin raha. Lausumasta näkee, ettei professorilla ole harmainta aavistusta fysiologiasta ja potilaiden hoidosta.

Kun jatkuvasti julkisuuteen ilmaantuu ihmisiä, jotka ovat parantuneet ruokavaliolla, ei media enää usko näitä "asiantuntijoita". Entisen julkilausumatiedottamisen sijaan he ovat nyt aloittaneet mustamaalauskampanjan terveydenhoidon ammattilaisten parissa. Heikkilästä on tehty kirosana terveydenhoidon ammattilaisten parissa.

Jotta ymmärtäisi, miksi VHH on oikeastaan ainoa  hoidon perusta diabeetikolle ja lääkkeitä käytetään vasta toissijaisesti tarpeen mukaan, on mentävä hieman taaksepäin historiassa. Jo ajanlaskumme alussa kreikkalaiset tunsivat tilan, jossa potilas joi jatkuvasti ja virtsasi runsaasti. Potilaat yleensä menehtyivät pian. He antoivat tilalle nimen diabetes, joka lähinnä tarkoittaa läpivirtausta.

1600-luvulla sokeri tuli eurooppalaisten ruokapöytään ja sitä viljeltiin runsaasti. Sokeria pidettiin jopa lääkkeenä. Alkoi lihavuuden aika. Läski oli muotia,  sekä terveyden ja vaurauden merkki. Rubens maalaisi   ihania pulleita neitosia ja kirkkojenkin kerubit olivat kuin pienet vaaleanpunaiset porsaat. Nykyaika on edistynyt siinä suhteessa, että köyhätkin ovat lihavia. Sitten ilmaantui lisääntyvässä määrin vaiva, joka muistutti tuota kreikkalaisen kuvaamaa diabetesta. Potilaat olivat janoisia ja virtsasivat usein, mutta eivät kuolleet kuten aikoinaan. Uusi tauti oli syntynyt, se jota  kutsutaan nykyisin II-tyypin diabetekseksi.

Siihen aikaan lääkärit tekivät diagnooseja pelkästään tutkimalla potilaan virtsaa ja myös maistoivat sitä. Virtsan mausta oli kirjoitettu paksuja opuksia saman tapaan kuin nykyaikana viineistä.

Thomas Willis oli yksi sen ajan kuuluisimpia lääkäreitä. Hän totesi, että näiden runsaasti virtsaavien potilaiden virtsa maistui hunajaiselta. Willisin lisäsi diabetes sanaan "mellitus", joka tarkoitta hunajan makuinen.

Vasta 1700-luvulla asiassa edettiin. Löydökset diabeteksen suhteen ovat esimerkki loistavasta kliinisestä lääketieteestä, mitä ei juuri tapaa, sillä lääkärit uskovat nykyisin pelkästään sitä mitä markkinamiehet haluavat heidän uskovan. Liverpoolilainen lääkäri Matthew Dobson julkaisi 1776 tutkielman,  jossa hän kertoi todenneensa, että tuo virtsan hunaja oli sokeria, ja että hän oli kehittänyt menetelmän, jolla voi todeta onko virtsassa sokeria.

Kun testi kerran oli käytettävissä, niin kuninkaallisen tykistörykmentin lääkäri John Rollo  alkoi kokeilla eri hoitoja mässäilevää elämää viettäviin ylipainoisiin upseereihin, joiden virtsassa oli sokeria. Rollo löysi tehokkaan hoidon. Se oli VHH -ruokavalio, jolla verensokeri hävisi virtsasta. Samalla upseereiden olemuskin muuttui säädyllisemmäksi. Rollo julkaisi tutkielman hoidostaan 1797.  Siitä lähtien VHH-ruokavalio on ollut diabeetikkojen perushoito. Nykytutkimus osoittaa VHH:n olevan erittäin hyödyllinen myös I-tyypin diabeetikoille.

Olen tehnyt kliinistä lääkärin työtä jo yli 40 vuotta. Aloitin työt jo opiskeluaikana 60-luvun lopussa. Olen tehnyt töitä yleislääketieteessä, sisätaudeissa, anestesiassa, ensihoidossa, tehohoidossa ja yleiskirurgiassa. Lopuksi erikoistuin ortopediksi. 

Olen hoitanut alusta lähtien paljon diabeetikkoja - ja myös amputoinut paljon diabeetikkojen raajoja. Diabeetikot ovat olleet hyvin keskeisiä kaikilla niillä alueilla, joissa olen toiminut. Diabeteslääkäri-spesialiteetti on hyvin nuori erikoisala, joka valitettavasti on rakentunut nykyisen polyfarmasian pohjalle.

60-luvulta aina 80-luvulle asti diabeetikkojen perushoito oli se, mitä John Rollo oli kehittänyt. Sitten raha astui  kuivioihin. 1985 ADA (American Diabetes Association) omaksui politiikkojen määräämän terveellisen ruokavalion eli tämän runsashiilihydraattisen ruokavalion. Suomalaiset apinoivat tuon näkökannan pääasiassa siksi, että tutkimusraha tuli lännestä. Se taas tiesi meritoitumista. Suomen diabetesguru  professori Matti Uusitupa julisti "että nyt diabeetikkojen ei tarvitse noudattaa hankalaa ruokavaliota, vaan voi syödä mitä vaan, kunhan ottaa lääkkeensä". Loogisesti asiaa voisi verrata siihen, että jos olet allerginen jollekin, niin syöt vapaasti kunhan otat kortisonia riittävästi. Ainakin lääkefirmat hyötyvät,  ja lääkäritkin, kun reseptejä pitää käydä uusimassa jatkuvasti.

Koko virallinen linja on väärässä. Uskotaan, että korkea verensokeri olisi sairauden syy ja kaikki hoito kohdistuu vain sokerin keinotekoiseen laskemiseen. Ei ymmärretä, että sokeritaudin syy ei ole kohonnut verensokeri, vaan kohonnut verensokeri on seurausta hormonisäätelyn häiriöstä (insuliini, leptiini). Tähän häiriöön auttaa vain ruokavalio. Lääkkeet eivät muuta perusasetelmaa, vaan sairaus jatkuu piilevänä. Verensokeri voi laskea, mutta hormonihäiriö jatkuu. Kun kuluu aikaa tässä sosiaalisessa kokeilussa, niin huomataan, että ihmiset kuolivat ennenaikaisesti kun asioita hoidettiin vain kosmeettisesti.

Omalla vastaanotolla olen  todennut aikoja sitten, miten huonosti diabetespotilaat voivat. Nykyinen hoito ei toimi.  Se aiheuttaa sairautta ja pahoinvointia. Trendinä on, että II-tyypin diabeetikoille määrätään jopa insuliinia, mikä on suorastaan rikollista. Insuliini lihottaa ja pahentaa siten metabolista syndroomaa. Käytännössä on mahdotonta ylläpitää sokeritasapainoa monipistoshoidolla. Sokeritasapainon heittelyt ovat suunnaton rasitus elimistölle. Nopeat verensokerin laskut altistavat sydäninfarktille.

Bisnes tuottaa markkinoille jatkuvasti entistä kalliimpia, mutta tehottomampia ja vaarallisia lääkkeitä, joita sitten vedetään markkinoita. Suuri yleisö on käytännössä koekaniineina, kun lääkkeitä ei ole tutkittu riittävästi ennen niiden markkinoille tuloa. On luotu järjestelmä, johon kuuluu lääketehtaat, lääkärit ja diabeteshoitajat jotka saarnaavat samaa sanomaa "että syökää hiilihydraattia (sokeria) ja ottakaa lääkkeenne". Todellista valtaa pitää Diabetesliitto, joka on ADA:n Suomen etäpääte ja jonka kursseilla sitten käydään säännöllisin väliajoin uudistamassa uskoa ADA:n sakramentteihin. Surullisinta näyttää olevan se, etteivät lääkärit ymmärrä lääkkeiden todellisia sivuvaikutuksia. Oheisena hyvä video aiheesta. Lääkkeitä koskevat tutkimukset ovat pääsääntöisesti huonoa tiedettä, jos edes tieteestä voi puhua niiden yhteydessä.

Sokeritautilääke Actos aiheuttaa syöpää ja sydäntautia. Samoin Avandia aiheuttaa sydäntautia. Januvia on placeboluokkaa ja aiheuttaa haimatulehdusta sekä haima- ja kilpirauhasen syöpää. Ainoa järkevä lääke on vanha metformiini, mutta sitä eivät lääkärit juuri määrää, kun kukaan ei tee sillä voittoa enää.

Kun kirjoitin 2008 kirjani Diabeteksen hoito ruokavaliolla, niin sain tuon koko klaanin kimppuuni. Diabetesliitto lähetti kirjakauppojen sisäänostajille kirjeen, jossa varoitettiin kirjani olevan hengenvaarallinen. Valitin asiasta poliisille, joka ei tehnyt mitään, vaikka syyttäjäkin sitä kyseli. Poliisi ja oikeuslaitos olivat kuitenkin juuri silloin erään naisrassukan kimpussa, hän kun kirjoitti kirjan pääministeristä.  Se kertoo järjestelmän tasosta ja oikeuden valikoivasta luonteesta. Poliisin ja oikeuslaitoksen korruptio perustuu hyväveli-järjestelmään. Kun jokin asia koskee jotakin, jolla on merkitystä, niin se  tutkitaan. Toisten asioita ei tutkita.

Kirja on kuitenkin mennyt kaupaksi ja olen saanut palautetta muutamalta tuhannelta ihmiseltä, jotka ovat parantuneet tyystin ja päässeet lääkkeistään pelkän ruokavalion avulla.  

Diabetesliitto ei ole jättänyt minua edelleenkään rauhaan. Diabeteshoitajilla on tapana pelotella ruokavaliostani potilaita. Kesällä eräs potilas kertoi Espoon Tapiolan diabeteshoitajan  kertoneen hänelle, että se Heikkilän dieetti tappaa. Mutta ei  malttanut olla kertomatta, että pääsi Lontoon olympialaisiin lääketehtaan palkintomatkalle.  Korruptio puree hyvin vähemmän koulutettuihin. Pienikin huomionosoitus lisää itsetuntoa ja saa hoitajan tuntemaan itsensä tärkeäksi.

Mutta on hoitajien parissa poikkeuksiakin. Sain parilta Helsingissä toimivalta diabeteshoitajalta  virallisen kirjeen, jota ylihoitajat ovat jakaneet alaisilleen - ilman allekirjoitusta - koskien minun ruokavaliohoitoani. Kirje jutun lopussa.

Tämä hulluus, joka diabeteksen hoidossa on vallalla, on ilmeisesti tulossa tiensä päähän. Kerroin jo taannoin, että Yhdysvalloissa lopetettiin 11 vuotta kestänyt diabetestutkimus,  jossa yritettiin selvittää vähäkalorisen, runsashiilihydraattisen ruokavalion ja liikunnan yhteisvaikutusta diabeetikkojen sydänkuolemiin. Tutkimus lopetettiin siksi, ettei suuresta vaivannäöstä ollut mitään hyötyä. Siitä huolimatta suomalainen diabeteshoitaja toistaa papukaijan tavoin: liiku, laihdu ja syö rehuja, ja syyllistää potilaan. Diabetesliiton ohjeet perustuvat valheeseen, ovat vaarallisia ja luovat väärää toivoa potilaille. Niillä he eivät tule koskaanparantumaan diabeteksesta.

Statiinit, joita määrätään diabeetikoille rutiinisti, aiheuttavat sydäntautia lisäämällä huomattavasti sydämen verisuonten kalkkeutumista. Tavallaan ironista on, että statiinit aiheuttavat vastavuoroisesti diabetesta. Viralliset hoitosuositukset lisäävät siten sairautta ja ennenaikaista kuolemaa.

Systemaattinen kiusaamiseni siis jatkuu. Sain alla olevan kirjelmän  kahdelta   Helsingin kaupungin palveluksessa olevalta diabetes-hoitajalta, joille oli  lähetetty oheinen allekirjoittamaton kirje ylihoitajan postittamana. Vain Suomessa on tällainen mahdollista. Poliisi suojelee järjestelmää kansalaisilta. Ei päinvastoin. 

 

HELSINGIN TERVEYSKESKUS/Ravitsemusterapeutit 2012

VÄHÄHIILIHYDRAATTINEN RUOKAVALIO

Vähähiilihydraattisia ruokavalioita kutsutaan eri nimillä kuten Atkinsin dieetti, karppaus, tohtori Pakarisen dieetti ja Heikkilän dieetti, josta käytetään myös nimeä Pellinki-dieetti. Hiilihydraattien määrä voi näissä ruokavalioissa vaihdella välillä 30 - 130 g/vrk. Suomalaisten aikuisten hiilihydraattien saanti on 170 - 250 g/vrk sukupuolesta ja iästä riippuen (Finravinto 2007) . Ruokavaliota voidaan toteuttaa eri tavoin, joten se voi olla ravitsemusmielessä hyvin puutteellinen tai täysipainoinen. Asiakkaalta kannattaa kysyä, miten hän ruokavaliota toteuttaa? Osa vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavista jättää ruokavaliosta pois vain makeiset ja pullat eli ns. "höttöhiilarit" osa myös perunan, leivän, hedelmät, marjat ja nestemäiset maito- tuotteet.

Miksi vähähiilihydraattista ruokavaliota kokeillaan?

Laihduttaminen karsimalla hiilihydraatteja on ollut viimeaikojen muoti-ilmiö. Myös normaalipainoiset ja diabeetikot ovat asiasta innostuneet. Tietyin väliajoin kyseisen kaltaiset ruokavaliot nousevat pinnalle hieman eri muodossa ja eri perustein.

Tutkimustietoa asiasta

Vähähiilihydraattinen ruokavalio alentaa painoa aluksi (3-6 kk) nopeammin kuin tavanomainen laihdutusruokavalio, mutta vuoden jälkeen tuloksissa ei ole eroa. Painonlaskun seurauksena verensokeri ja rasva-arvot yleensä laskevat. Vaikutuksista terveydentilaan pitkällä aikavälillä ei ole tutkimustietoa. Ruokavalion kokonaisuus kuten rasvan, hiilihydraattien ja proteiinien määrä ja laatu vaikuttavat ravintoaineiden saantiin ja ruokavalion riittävyyteen. Kriittisiä ravintoaineita ovat erityisesti ravintokuitu, välttämättömät rasvahapot, vitamiinit (B-ryhmän vitamiinit, D- vitamiini) sekä kivennäis- ja hivenaineet (mm. kalsium ja magnesium).

Ruokavalion riskit

Jos ruokavaliossa on runsaasti tyydyttynyttä rasvaa (voi, kerma, rasvaiset maitotuotteet, rasvaiset lihavalmisteet) ja kolesterolia (kananmuna, rasvaiset maito- ja lihavalmisteet), lisääntyy sydän- ja verisuonisairauksien sekä tyypin 2 diabeteksen riski.

Suuri proteiinimäärä on epäedullista munuaisten toimintaa ajatellen sekä terveille että erityisesti niille, joilla on jo todettu munuaissairaus tai riski sen suhteen (esim. diabeetikot). Myös kihdin mahdollisuus lisääntyy. Punaisen lihan runsasta käyttöä ei suositella, koska se lisää tutkimus- ten mukaan suolistosyöpien ja eturauhassyövän riskiä (syöpäjärjestöjen ravitsemussuositus).

Aivot, munuaisydin ja punasolut käyttävät vain glukoosia (hiilihydraatti) energianlähteenä. Elimistö pyrkii kaikin keinoin turvaamaan em. elinten energiansaannin. Paastotilassa ja silloin, kun hiilihydraatteja saadaan hyvin niukasti, elimistö muodostaa glukoosia mm. proteiineista. Proteiiniaineenvaihdunnan lopputuotteina syntyy erilaisia typpiyhdisteitä, jotka poistetaan munuaisten kautta.

Miten suhtautua? Mitä asioita on hyvä tarkistaa?

Jos vain ns "höttöhiilarit" ovat poissa ja ruokavalio sisältää hiilihydraattien lähteinä täysjyvä- viljavalmisteita, marjoja, hedelmiä, juureksia ja vähärasvaisia nestemäisiä maitotuotteita, on ruokavalio kunnossa. Hiilihydraattien minimäärä tulisi olla vähintään 130 g (diabeetikot), mielellään 150-200 g/vrk. Hiilihydraattikäsikirja ja D-liiton lehtiset auttavat hiilihydraattien arvioinnissa.

Rasvan laatu on syytä tarkistaa. Suositellaan kasviöljyjä, kasvimargariineja, kalaa ja pähkinöitä tyydyttyneen rasvan tilalle, punaisen lihan tilalle kalaa, broileria, kalkkunaa ja palkokasveja.

Vähähiilihydraattiset ruokavaliot ovat erityisen haitallisia lapsille, raskaana oleville, imettäville ja tyypin 1 diabeetikoille, joille voi kehittyä vakavia, vaikeasti hoidettavia hypoglykemioita.

Edellinen Seuraava