Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2017 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 13.01.2012

VUODEN VAIHDUTTUA

Kirjoitan tätä Yhdysvalloissa, missä olen kierrellyt eri paikoissa ravintoasioiden takia. Kun katselee asioita täältä päin, niin todellisuus ravintoasioissa noudattelee Suomen käytäntöä tietyin osin, mutta eroaa ratkaisevasti yhdessä olennaisessa kohdassa.

Yhdysvaltojen virallinen ruokatotuus tulee hallituksen virastojen taholta, joiden todellisuutta ruoka- ja lääketeollisuuden lobbaajat muokkaavat. Lobbaus on amerikkalainen tapa eikä sinänsä mikään uusi asia. Virallisia totuuksia kritisoidaan avoimesti ja näille totuuksille annetaan oma sijansa eikä niihin uskota kuten Suomessa, missä viranomaisen viivaus tulee Jumalalta.

Sitten on yliopistojen todellisuus, joka on aivan toinen maailma. Kun Yhdysvalloissa yliopistot joutuvat kilpailemaan keskenään, on ainoa kilpailuvaltti yliopistojen kesken opetuksen taso, mistä seuraa, ettei ole olemassa mitään virallisia totuuksia, vaan kaikki on uudelleen jaossa tarpeen mukaan. Tässä on vain yksi mutta. Etenkin lääketieteeseen ja ravintoon liittyvä tutkimus on paljolti riippuvainen rahoituksesta, joka taas tulee samasta lähteestä kuin poliitikkojen lobbaus. Tästä seuraa sitten tietynlainen tutkimuksellinen harha. Rahoituksen takia tehdään tutkimuksia, jotka tukevat virallista linjaa. Mutta samalla syntyy tietoa, joka on virallisen dogmin vastaista. Yleensä nämä tutkimukset jäävät taka-alalle, jopa niin, ettei Suomessa niitä ole edes olemassa.

Kaikesta huolimatta paine muutokseen kasvaa. Yliopistojen huippuväki alkaa olla frustroitunutta. On vain ajan kysymys, kun kaikki tulee muuttumaan.

Suomessa ei ole eroa hallinnon ja yliopistojen välillä. Varsinkin näissä asioissa hääräävät ovat paljolti samoja henkilöitä, jotka uskovat Yhdysvaltojen viralliseen linjaan, eivätkä edes lue sitä toista tietoa, vaan takertuvat 50 vuotta vanhoihin dogmeihin. Nythän on sitä paitsi Pohjois-Karjala -tutkimuksen 40. ”juhla”vuosi, jonka takia ilmeisesti Pekka Puska keikkuu pallillaan, vaikka kuuluisi eläkkeelle.

Puska se jälleen latelee viisauksiaan leivän puolesta ja odottaa kokojyväbuumia kuin kuuta taivaalta:

www.tohtori.fi

Hänen maailmaansa ei mahdu muuta kuin kokojyvävilja, vaikka kasvikset ovat monin kerroin terveellisempiä ja ilman viljojen haittoja. Kasviksissa on kahdeksan kertaa enemmän kuituja (siis x 8) energiasisältöön nähden kuin viljoissa. Kasviksista saa aivan riittävästi kuituja ilman leivän lihottavaa vaikutusta.

Puska puhuu jostakin kokojyväviljabuumista Yhdysvalloissa, mikä on kaukana totuudesta. Jenkkien sandwichit, purilaspullat sekä paahtoleipä ovat kaikki sitä samaa valkaistua viljaa. Muussa muodossa jenkit eivät leipää syö. Sitä paitsi koko viljakoneisto on rakennettu puhdistusprosessien varaan. Tavara on halpaa ja säilyy pitkään. Money talks. Puhdistamaton vilja 350 miljoonan ihmisen näkökulmasta on näpertelyä.

Mutta Puskalla voi olla oma lehmä ojassa tässäkin asiassa. Pari vuotta sitten hän sai 100.000 € puhtaana käteen säätiöltä, jonka omistaa lordi Rank, äärikristitty viljaparoni, joka on luonut omaisuutensa siunatulla leivällä.

www.anttiheikkila.com

Taannoin vastaanotolla kävi viljatilallinen, jolla itsellä oli viljaherkkyys ja joka oli parantunut vaivoistaan jättämällä viljat. (Kas kun konsulit eivät puhu viljojen haitoista.) Hän kysyi minulta, tiedänkö paljonko hän saa viljatonnista. Ei ollut harmainta aavistustakaan. Potilaan mukaan 100 € tonnilta. Sitten hän kysyi: entäs leipä? Tässä vaiheessa olin jo pihalla, kun äimistelin vaatimatonta palkkiota tuottajalle. Potilaan mukaan leipätonni maksaa 6.000 €. Tuon jälkeen aloin tarkastella hintoja, ja löytyi kaupan hyllyltä leipätuotteita, joiden tonnihinta jopa ylitti 10.000 €. Mitä vetävämpi brändi, sitä korkeampi hinta. Voi sitten kysyä, mihin tuo kaupan ja tuottajan välinen ero oikein menee. Siten ei ole ihme että lordi Rankilla on varaa olla höveli ja jakaa ropojaan Puskallekin.

Jouluna Mikael Fogelholm jakoi tavanomaisia viisauksiaan:

www.iltalehti.fi

Fogelholm arvioi, että aikuisilla naisilla on halutessaan varaa pudottaa päivittäinen hiilihydraattimäärä 150 grammaan ja miehillä noin 200 grammaan.

Voi herran pieksut! Professori on alkanut osoittaa opportunismin oireita. Vai että vähentää hiilihydraatteja. Ongelma on siinä, ettei tuosta ole mitään hyötyä. Fogelholmin temppua voisi verrata siihen, että ennen leikkausta kirurgi pesee vain toisen kätensä ja käyttää vain yhtä hanskaa.

Mutta sitten hän sortuu vastenmieliseen pelotteluun:

Liian tiukka karppaaminen aiheuttaa pitkällä aikavälillä todennäköisesti enemmän haittaa kuin hyötyä, Fogelholm sanoo.Tyypin 2 diabeteksen riski kasvaa, sydäntautien riski voi kasvaa, ja todennäköisesti myös suolistosyöpien riski kasvaa, Fogelholm luettelee tutkimusnäyttöä.

Kun ei ole kliinistä työtä tekevä lääkäri, niin ei ymmärrä todellisuudesta mitään. Fogelholm ei ilmeisesti tiedä, että VHH on yli 200 vuotta vanha diabeteksen perushoito, jonka sitten lääketehtaat 80-luvulla tuhosivat. Ruotsin Socialsyrelsenin mukaan VHH on ihan ok diabeteksen hoidossa. Sekä sydäntautien että syöpien suhteen Fogelholm suorastaan valehtelee. Että sellaisia jouluterveisiä Suomen kansalle.

Nyt sitten KELAkin on ottanut kantaa karppaukseen. Yhtä asiantuntematonta kuin Fogelholmin pelottelut. Kelan sakki käy saunassa niiden kanssa, jotka ovat pelotelleet kansaa pitkin syksyä.

www.kela.fi

Kela on muuten laitos, joka pitäisi hajottaa. Se on liian kallis ja tukee täysin vääriä hoitoja. Esimerkiksi koko kuntoutus on tehotonta, ellei suorastaan humpuukia. Kela maksaa mieluummin lääketehtaille kuin miettii vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi ravintoa diabeteksen hoidossa. Kelan toiminta on mitä on, sillä samat tyypit toimivat laitoksen asiantuntijoina, joiden harrastuksena on ihmisten pelottelu.

Erikoinen ja oikeastaan melko surullinen asia koskee kollega Kirsi Pietiläistä, joka on ravintotutkija HUS:ssa. Hän on tutkinut hiilihydraattien vähentämisen vaikutuksia potilaisiin ja saanut hyviä tuloksia:

manninen-nutraceuticals.blogspot.com

Mutta siten tuli täyskäännös. Hän kirjoittaa Keventäjät -sivustolla (Fogelholmin leikkikenttä) aivan päinvastaista. Pietiläisen mukaan karppauksesta tuli rasvausta. On erikoista, ettei tohtoritason ihminen ole tiennyt sitä alun alkaen. Samalla hän nuorempana kollegana voisi esittää, mihin perustuu väite rasvojen vaarallisuudesta. Että saa jatkaa, niin on kiellettävä kaikki se, mitä on oikeaksi todennut. Elämme todella totalitarismissa.

Lähdin itse aikoinani samasta talosta omille teilleni, kun käsitykseni kivun hoidosta oli jyrkässä ristiriidassa talon käsityksen kanssa. Kerta kaikkiaan en kyennyt kuohitsemaan itseäni henkisesti. Pietiläinen sitä vastoin toimi toisin kieltämällä itsensä ja omat kokemuksensa.

Kun jokin totuus löydetään, se vanhenee pian uuden, mutkikkaamman kysymyksen noustessa esiin. Epäilyksen kanssa eläminen, suostuminen omien hypoteesien hylkäämiseen ja avoimuus ristiriidoille on tieteen ydin. Todellinen elämä on kykyä sietää epävarmuutta ja ahdistusta rankentavalla tavalla.

Ihminen on outo laumasielu. Yksin oleminen on pelottavaa. Moni kieltää itsensä vain siksi, että saisi kuulua ryhmään. Ryhmä tarjoaa emotionaalista ja myös taloudellista turvaa vaikeassa maailmassa sen sijaan, että ihminen todella henkilökohtaisesti etsisi ja löytäisi totuuden ja tarkoituksen. Kun valitsee ryhmän, menettää sen jonkin, jota kutsutaan omaksi elämäksi.

Yhdysvalloista käsin tämä kaikki näyttää todella niin pienisieluiselta, että en halua olla enää tekemisissä moisen kanssa. Tiedän, että pinnan alla kytee aivan jotain muuta mikä tulee muuttamaan kaiken. Saan pian valmiiksi uuden sivustoni. Siitä tulee eräänlainen klubi, johon on sisäänpääsymaksu. Sivustosta tulee uusi, jatkuvasti päivittyvä, vuorovaikutteinen ravinto- ja elämäntapakirjani. Jaan siellä sekä maailmalta hankkimani tiedon että kliinisen kokemukseni eli kaiken sen mitä tiedän ja minkä tulen tietämään. Se on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat vakavasti tehdä muutoksia itsensä suhteen. Sinne tulee paljon sellaista, mitä en ole näissä blogeissani edes maininnut, sillä jo pelkkien hiilihydraattien mainitseminen saa monet käsittämättömän raivon valtaan, kun pelkäävät palliensa puolesta. On olemassa valtavasti muuta, mikä liittyy ravintoon ja elämään yleensä.

Todennäköisesti tämä on viimeinen narina, jossa käsittelen suomalaisen ravintokeskustelun typeryyttä.

Jotain hyvääkin: yrittäjänä en ole yritysmaailman vastainen, päinvastoin. Vastustan vain sitä, että myydään kaikkea roskaa muka terveysruokana. On maassa yksi esimerkki. Se on kuopiolainen yritys www.puljonki.fi joka tekee lihaliemiä vanhaan hyvään malliin luista keitettynä ilman mitään lisäaineita. Nuo liemet ovat todellista terveysruokaa, sillä ne sisältävät kaiken, mitä tarvitaan esimerkiksi nivelten terveyden ylläpitämiseksi. Teollisuus tulee tässä suhteessa avuksi, sillä luita ei oikein tahdo enää löytyä joka kaupasta. Ja luiden keitto ei oikein kuulu city-ihmisen imagoon.

Edellinen Seuraava