Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2019 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 03.03.2019

YLE – KANSANRADIOSTA ELIITIN ÄÄNITORVEKSI

Moni on kysynyt, kuinka olen kestänyt median hyökkäykset. On myönnettävä, että olin hämmentynyt aluksi, kun joka päivä oli naama jossakin mediassa ja jutuissa luotiin kuvaa, että olisin jonkin sortin suurrikollinen. Professorit Juhani Knuuti etunenässä saivat hysteerisiä kohtauksia kirjastani ja naama punaisena pyhässä vihassa toistivat samaa mantraa: vaarallinen, huuhaa, piipaa, piipaa.... Professorit hyppivät seinille ja lainatakseni erään somekirjoittajan murjaisua, hyppivät niin, että jalanjälkiä löytyi katostakin. Hyökkäys minua kohtaan on jatkunut jo runsaat seitsemän kuukautta, mikä liene ennätys lajissaan.

Tahtomattani olen luonut tilanteen, mistä jokainen vallankumouksellinen voi vain haaveilla. Yhdellä kirjalla olen saanut valtakunnan median täysin sekaisin, lähes psykoottiseen tilaan, jossa kaikki alkeellisetkin käyttäytymissäännöt ovat menettäneet merkityksensä. Olen paljastanut median todellisen luonteen ja samalla myös sen, miten maa makaa tällä hetkellä. Tuo räikeä uutisointi on herättänyt ihmiset näkemään, ettei tuossa viestinnässä ole ollut mitään tolkkua. Luotto mediaa kohtaan on romahtanut. Näillä ihmisillä ei tarvitse olla minkäänlaista yhteyttä minuun. He ovat aidosti kauhistuneet, miten tuollainen ylipäänsä voi olla mahdollista. On käynyt ilmeisen selväksi, ettei Suomessa ole vapaata mediaa. Omahyväisyydessään media nauraa moiselle, mutta jos asiaa katsotaan italialaisen matemaatikko Pareton 20/80- kaavan mukaan, missä tuo 20% kuvaa ajattelevien ja itsestään huolta pitävien määrää ja 80 % purilaisia syövää, kokista juovaa ja tv:n edessä löhöävää poppoota, asia muuttuu. Markkinatalous on keskittynyt vain tuohon 80%:n massaan, mutta median kannalta 20% on elintärkeä. He ovat niitä, jotka tekevät muutoksen, ja Suomessa heitä on miljoona. Nyt tämä 20% alkaa herätä median rappioon ja se tulee radikaalisti muuttamaan mediaa. Tulevaisuuden media on pienien toimijoiden yhteistyöstä rakentuva riippumaton media, joka toimii ilman mainosrahoitusta. Hesari jatkaa kuivumistaan, vaikka suuri raha yrittää pitää sitä hengissä - vaikka väkisin. Moni tekee kuin kertomuksen Ossi Tiihonen.

Median tehtävänä olisi vahtia valtaapitäviä. Nyt se on vallan sylikoira. Media kyttää kansalaisia, trollaa ja estää oikean tiedon julkitulon. Periaatteessa Suomessa on vain yksi media. Nimet vain vaihtuvat. Se voi olla S-kaupan lehti, Yle tai Hesari: uutiset ovat samoja. Mitään kritiikkiä ei esitetä. Ennen oli porvari- ja vasemmistolehtiä, ja jos se ei riittänyt, sai lisätietoa Ruotsin lehdistä. Nyt kaikki ovat samaa bulkkia Ruotsia myöten. Kaikki tarjoavat vain yhtä maailmankatsomusta.

Toimittajat Heljä Salonen (Iltalehti), Annvi Gardberg (Yle), Satu Vasantola (HS), Maarit Tastula (Yle) ovat pyörittäneet juttuja minusta. Teema on ollut sama: vaarallinen, huuhaa, piipaa, piipaa... Heistä jo kolme on palkittu journalistisista teoista, viimeksi Gardberg, joka sai Topelius palkinnon tämän vuoden alussa. En tiedä palkinnon painoarvoa ruotsinkielisellä puolella, mutta suomalaisille Topelius on ja on aina ollut satusetä, niin että palkinto meni oikealle henkilölle. Puuttuu vain Vasantolan palkinto, jonka johdosta Hesari voisi järjestää riemukulkueen Esplanadille. Näitä toimittajia yhdistää se, että he ovat rikkoneet journalismille annettuja ohjeita:

21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

22. Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.

23. Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä.

Pienenä yksityiskohtana esimerkki Hesarin tavasta toimia: lehden törkeän kirjoittelun johdosta minut erotettiin Eirasta. Tämänkin Hesari oli muuttanut itselleen edulliseksi ja kehittänyt valheen. Olin nimittäin tehdyt uuden vuokrasopimuksen Eiran kanssa juuri muutama päivä ennen Hesarin juttua, mutta juttu aiheutti erottamiseni. Minulla on aiheesta mustaa valkoisella. Helsingin sanomat on syyllinen erottamiseeni. Minulle kävi näin, mutta Eirasta on kyllä lähtenyt saman tien monta huipputason osaajaa muualle.

Se, että toimittajat voivat toimia noin törkeällä tavalla, on mahdollista vain, että heidän esimiehensä ovat asian takana. Ylen ylin päättävä elin on poliitikoista muodostuva hallintoneuvosto. Listasta löytyy noiden poliitikkojen nimet ja puoluekanta. Vaalit ovat tulossa, joten muutosta haluavat voivat tsekata ketä äänestää ja ketä ei.

Kiitos toimittaja Matti Pitkon sosiaalisen rohkeuden, tiedämme nyt, millä tavoin Peter Fazer sai tuhottua ruokakirjan, joka olisi voinut olla käänteentekevä positiivisessa mielessä koko Suomen kansalle. Fazeria ei enää ole, mutta hänen kaltaisensa pitävät mediaa rautaisessa otteessa ja määräävät, mitä saa julkaista ja mitä ei. Helsingin Sanomien todellinen pomo on Antti Herlin. Olisi aika ihmeellistä, jos hän ei olisi ollut tietoinen siitä ajojahdista, minkä lehti kohdisti minuun.

Yhdysvalloista on peräisin termi "deep state", millä tarkoitetaan laitonta, itsenäisesti ohi virallisen hallituksen toimivaa järjestelmää, joka muodostuu eri organisaatioiden keskeisistä henkilöistä. Deep state toimii ja voi hyvin Suomessa, missä aina pieni piiri on määrännyt kaikesta. Eduskunta sitten hyväksyy automaattisesti kaiken, mitä pöydälle on tuotu. On vaikea kuvitella, että ilman ylätason käskyä ei media olisi yksimielisesti kirkunut: vaarallinen, huuhaa, piipaa, piipaa... Jokaisesta tuutista tuli sama viesti ikään kuin asialla olisi ollut yksi ja sama toimitus. Sana "vaarallinen", ilman täsmällistä määritelmää, on termi, joka on keskeinen totalitaarisen valtion sanastossa. Systeemiä kritisoineet luokitellaan vaarallisiksi. Sanaa ei tarvitse määritellä, että miksi ja kenelle, sillä selittely voisi paljastaa sanan sanojan heikkoudet. Suomella on perinne näiden termien käytössä. "Neuvostovastainen" oli termi, millä ennen ihmisiä leimattiin, nyt se on vaarallinen tai sitten vaietaan tyystin. Korporaatio Suomi on hitaasti valumassa fasismiin. Se elää myyteistä, mutta myytit ovat erilaisia kuin Aatun aikaan.

Media tarttui aivan mitättömiin pikkuseikkoihin tuomitessaan kirjani. Jos minulle olisi annettu tilaa, olisi selvinnyt kirjani todellinen sanoma eli että nykyiset ruoka- ja hoitosuositukset ovat totaalisen väärin ja vievät maan kohti sekä terveydellistä että taloudellista katastrofia. Tietysti kirja on vaarallinen niille, jotka ovat luoneet systeemin, mutta ihmisille tiedosta on todellista apua. Taloudesta sen verran, että kansainvälisten tilastojen perustella diabeteksen kokonaiskustannukset ovat noin 2-3 miljardia ja dementian peräti 3 miljardia. Pelkästään nämä kaksi sairautta muodostavat neljänneksen maan koko terveysbudjetista. On arvioitu, että 2035 mennessä Suomessa on miljoona diabeetikkoa. Se on sitten nykyisen terveydenhoitojärjestelmän loppu, sillä dementia kasvaa samassa suhteessa. Molemmille sairauksille yhteistä on insuliiniresistenssi, joka on hallittavissa pelkästään elämäntapa-muutoksin. Insuliiniresistenssi on ilmeisesti asia, josta valtaapitävät professorit eivät näytä tietävän tuon taivaallista. Tätä tietoa media ei halua päästää julkisuuteen. Britanniassa asiaan on herätty. Parlamentissa keskustellaan alati lisääntyvän diabeteksen uhasta ja ratkaisumalleista. Oheisena aiheesta video kiinnostuneille.

Järjestelmän perusajatuksen voisi tiivistää: "Ruoka, joka aiheuttaa sairauksia, lisää lääkkeiden kulutusta ja aktivoi talouselämää." "Terveys pitää ostaa, kaikki ilmaiset ratkaisut ovat huuhaata."

Todellinen ongelma ei ole Helsingin Sanomat vaan YLE, jonka talous perustuu pakkoveroon. Olen Herlinin kanssa samaa mieltä, että tilanne vääristää kilpailua. Pelkästään tämän takia YLE pitää yksityistää saman periaatteen mukaan kuin vanhusraukkojen hoito. Herlin ajattelee kilpailua, mitä todellisuudessa ei ole Suomen mediamaailmassa, mutta Hesaria ei tarvitse osaa. YLE:stä on pakkoa maksaa, vaikka ei olisi sen kanssa missään tekemisissä. Terveessä kilpailussa laadun pitäisi parantua ja hintojen halventua. Kun Yle elää varman tulolähteen varassa, ei kilpailua ole, eikä ole tarvetta edes kehittää toimintoja. YLE on hyvä esimerkki korruptiosta, jonka syy on juuri tuo sille luotu erikoisasema. Valta, etenkin absoluuttinen valta, korruptoi aina. Ohjelmien taso on romahtanut. Kävin helmikuun alussa Helsingissä. Uteliaisuudesta katsoin kerran TV1:n pääuutislähetyksen. En muista siitä juuri mitään, paitsi yhden uutisen. Toimittajilla oli väsähtäneen vetelä, mutta ylimielinen ote, että siellähän tuijotatte, mutta mepä kerrotaan, miten maailma makaa. Viimeisenä oli pakollinen ilmastouutinen Kööpenhaminasta. Mielenosoittajista oli otettu lähikuvaa, oltiin kovasti huolissaan ja vaadittiin sitä sun tätä. Sitten ohjelman leikkaajalle oli sattunut kömmähdys. Kamera näyttikin yllättäen laajempaa kuvakulmaa, josta kävi ilmi, että mielenosoittajia oli vain kymmenkunta. Muut ihmiset kävelivät rauhallisesti ohi, kuka kotiin ja kuka töihin. Siinä oli YLE:n tiimi saanut mukavan Köbiksen matkan veronmaksajien rahoilla. Informaatiolähteenä YLE jää alle nollan. Toinen YLE:n tehtävä olisi vaalia oikeakielisyyttä. Jos avaa tuutin, tulee sieltä kikattavaa räkäsuomea, jota voisi luonnehtia finnengelskaksi. Ei ihme, että Suomen kieli on vaarassa. Kun rahaa kerran tulee, who cares.

Samuel Beckettin näytelmä "Huomenna hän tulee" vuodelta 1949 kertoo kahdesta miehestä odottamassa herra Godotin saapumista, joka ei kuitenkaan koskaan saavu. Suomalaisen median näytelmän pääteema on kertoa, että herra Trump lähtee pian, mutta joka ei kuitenkaan lähde. Suomalainen näytelmä poikkeaa Beckettin klassikosta siinä, että tässä näytelmässä on toinenkin henkilö, nimeltään Vladimir Putin, jonka odotetaan saapuvan kalustonsa kanssa ryminällä Suomeen, mutta Putin ei koskaan saavu. Beckettin näytelmää luonnehditaan tragikomediaksi. Samanlaista näytelmää esittää myös Suomen media pääroolissa YLE.

Pirkko Turpeinen-Saari on psykiatri ja pitkän linjan vasemmistopoliitikko. Hän on nyt pyrkimässä eduskuntaan Paavo Väyrysen listoilta. Turpeinen-Saaren blogi YLE:stä, NATO:sta ja hybridikeskuksesta on briljantti analyysi siitä, minkälaiset voimat todellisuudessa liikuttavat Suomea ja Suomen mediaa. Sekä Hesari että YLE pesevät suomalaisten mieliä NATO-myönteiseksi. Hybridikeskus ei ole Venäjää varten, vaan suomalaisia varten. Hybridikeskuksen toimesta toimittajatkin opetetaan kirjoittamaan oikein. Sensuurivaatimukset kasvavat kaikkea sitä kohtaan, mikä poikkea siitä, mitä on sovittu. Suomi on vahdilla menossa kohti totalitarismia.

Journalistien ohjesäännön mukaisesti valitin Yle:n toimittaja Annvi Garbergin ohjelmateosta hänen esimiehilleen. Vastaus oli ylimielinen, eikä vastannut lainkaan sitä, mitä nuo säännöt sanovat. Kirjoitin aiheesta sitten blogin, jonka seurauksena sain uhkauskirjeen YLE:ltä marraskuussa 2018:

Arvoisa Antti Heikkilä

Palaan tällä henkilökohtaisella viestillä vielä lokakuussa Yleisradion tekemään kokonaisuuteen syöpähoidoista sekä sen jälkeen teidän meille lähettämäänne palautteeseen sekä julkisuudessa käymiinne keskusteluihin.

Esitän niistä nyt muutaman havainnon.

Vastaamme ohjelmistamme. Siihen kuuluu vastata myös niitä koskevaan palautteeseen, kuten teillekin tehtiin.

Niin kuin teille annetusta vastauksesta ilmenee, Yleisradio ja sen toimittajat noudattavat toiminnassaan demokraattisesti säädettyä lakeja sekä alan eettistä ohjeistusta.

Ymmärrän hyvin sen, että Yleisradion vastaavien toimittajien järjestelmä on ulkopuoliselle vieras. Siihen pääsette tutustumaan mm. tämän linkin kautta (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/01/11/vastaavat-toimittajat).

Mielenkiintoista teidän jatkovastauksessanne oli kuitenkin se, ettette uskoneet vastauksessa olleita oikeita tietoja, esimerkiksi sitä, että olitte osoittanut palautteenne väärällä henkilölle.

Kuten teille annetusta vastauksesta ilmeni, teille vastannut henkilö oli oikea, koska MOT-ohjelma kuuluu Ville Vilénin, ei Jouko Jokisen alaisuuteen. Teille vastasi MOT:n vastaava tuottaja, jonka vastuulle Vilén oli vastaamisen delegoinut. Viittaus vastaajan sukupuoleen oli alatyylinen.

Teillä on tietenkin oikeus puolustaa liiketoimintaanne kaikin soveliain tavoin, esimerkiksi antamalla siitä palautetta tai keskustelemalla siitä julkisesti. Teillä on täysi oikeus arvostella Yleisradiota ja sen toimittajaa.

Yleisesti tällaisella arvostelulla on kuitenkin myös rajansa. Tätä rajanvetoa teki muun muassa Helsingin käräjäoikeus 18.10.2018 antamallaan tuomiolla, jolla se tuomitsi toimittajaa arvostelleet henkilöt muun muassa kunnianloukkauksesta. Käräjäoikeus perusteli tuomiotaan muun muassa yli normaalin rajan menneellä arvostelulla. Tuomio on mielenkiintoista luettavaa kaikille aihepiiristä kiinnostuneille.

Jätän nyt tässä viestissä tarkemmin arvioimatta teidän keskustelutapaanne, käyttämienne ilmaisujen oikeellisuutta sekä niistä tulevaa kokonaisvaikutelmaa, mutta tuon esille yhden perusteettoman väitteenne.

Kirjoitatte 31.10.2018 julkisessa blogikirjoituksessanne, että "Gardberg tietysti tekee, mitä on käsketty, mutta se ei mitätöi hänen vastuutaan teossa, joka on rikollinen".

Olisiko nimetyn toimittajan ja sitä kautta Yleisradion teon väittäminen perusteetta rikolliseksi normaalin arvostelun rajan yli menemistä? Kannattaisiko tällaiselle perusteettomalle, erittäin kovalle väitteelle tehdä jotain? Väitteelle joka on julkisesti ollut esillä blogissanne jo lähes kuukauden.

Kunnioittavasti

Timo Huovinen

Journalististen standardien ja etiikan päällikkö Yleisradio

Lähetin tämän kirjeen ja muutakin materiaalia YLE:n uudelle pääjohtajalle Merja Ylä-Anttilalle.

Hei

Kiitos palautteesta. Siirrän asian vastaamisen ja kommentoinnin vastaaville tuottajille Ville Vilenille ja Marit af Björkestenille.

Merja Ylä-Anttila

Tuon jälkeen en ole saanut mitään viestiä YLE:ltä

Tuo Huovinen on erikoinen etiikan asiantuntija. Eikö ole rikollista pilata jonkun maine koko maan kattavassa mediassa ilman, että hänelle annetaan mitään mahdollisuutta oikaista esitettyjä väitteitä. Tästäkin näkee YLE:n moraalin tason. Toinen mielenkiintoinen asia oli viittaus oikeudenkäyntiin. En ole seurannut Suomen asioita, mutta ilmeisesti tässä viitataan Ilja Janitskiniin ja Johan Bäckmaniin. Molemmat ovat kritisoineet tahoillaan maassa systemaattisesti harjoitettua Venäjän mustamaalausta, NATO:a ja USA:n vaikutusta Suomen politiikkaan. Janitskin on antanut tilaa nettilehdessään kertomuksille maahanmuuttajien aiheuttamista ongelmista, etenkin heidän aiheuttamista raiskauksista. Nämä ajatukset on sitten eliitin taholta määritelty rasismiksi. Mainittu YLE:n toimittaja osallistunut ilmeisesti tähän hybriditoimintaan. Jos asiaa miettii syvemmin, on kyseessä ilmiselvästi poliittinen tuomio. Eliitti on määritellyt termin "rasismi" itselleen sopivaksi, joten sen varjolla voidaan tuomita lähes jokainen. Huomasin myös jutun, jossa paljastui Oulussa laaja maahanmuuttajien pyörittämä alaikäisiin kohdistunut seksuaalisen hyväksikäytön rinki. Kun luki todellisuuteen heränneiden poliitikkojen mielipiteitä, ylittivät ne rasistisuudessaan sen, mihin Janitskinin kanava pystyi.

Todellisuudessa Suomen valtio on rasistinen ja sortaa vähemmistökansaa saamelaisia. Suomen valtio on saanut monta huomautusta ihmisoikeusrikkomuksista, viimeksi YK:lta. Kun asialle ei ole tehty mitään, on todettava, että Suomi on rakenteellisesti rasistinen valtio. Miksi asioista päättäviä ei panna vastuuseen? Myös The Guardian kirjoitti saamelaisten asemasta ja siitä, kun mahdollinen jäämerien rata tuhoaa kaiken: "Ensiksi ne veivät uskontomme ja nyt he rakentavat rautatien". Rasismi ja ihmisoikeudet ovat suhteellisia ja yksi vallankäytön väline.

Edellinen Seuraava