Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2017 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 02.09.2009

YLIOPISTOJEN SALAISET VERKOSTOT

Yliopistonlehtori Marko Nenonen on osoittanut kiitettävää kansalaisrohkeutta kirjoittaessaan Helsingin Sanomien sunnuntaidebatissa 30. elokuuta 2009 tämän maan professorimafiasta, mikä on erittäin arka asia. Monen lupaavan tutkijan työ on pysähtynyt kuin seinään, jos on sattunut sohaisemaan näitä salaisia verkostoja.

www.hs.fi

Yleensä nuo verkostot muodostuvat lahjattomista pingoista, jotka ovat yleensä kopioineet tutkimukset lahjakkailta alaisiltaan.

Moni on kysynyt minulta, että miksi tässä maassa asiantuntijaprofessorien käsitykset poikkeavat radikaalisti omasta kokemuksesta. Marko Nenosen kirjoitus kertoo, miksi.

Asia on äärimmäisen tärkeä monestakin syystä. Mafian olemassaolo heittää jo itsessään epäilyksen varjon koko ravintoasian päälle. Professoreiden esittämät tutkimukset voivat olla todellista huijausta, jotta oma teollisuuden maksama hyvä jatkuisi, kuten lentoliput ensimmäisessä luokassa, asuminen loistohotelleissa ja niin edespäin. Toinen kysymys on raha. Kuka jakaa ja mistä lähteestä raha tulee? Eikö valtakunnansyytäjä voisi puuttua asiaan. Ehkä hänen kiireensä johtunee sosiaalisesti rajoittuneen pääministerin naisystävän kirjan tutkimisessa. Kolmas ongelma on todella vakava: järjestelmä estää tämän maan kehityksen ja lahjakkaiden ihmisten panoksen uusien asioiden luomisessa. Sitä tarvittaisiin epätoivoisesti tässä maassa maailman muuttuessa. Professorimafia muodostuu tyypeistä, jotka tarjoavat jatkuvasti sitä samaa: kolesterolilääkettä, margariinia, metsien parturointia ja sellunkeittoa. He ovat takertuneet vanhaan, koska heidän hyvänsä tulee sieltä, eikä oma aivokapasiteetti kykene luomaan mitään uutta. Tärkeintä on säilyttää omat saavutetut edut.

Aalto -yliopisto on näiden aivottomien epätoivoinen yritys luoda jotain, joka tulee johtaman katastrofiin ja aivokatoon tästä maassa. Allto -tyypit uskovat, että jos kaikki tavarat pannaan yhteen laatikkoon ja sekoitetaan, niin sitten syntyy jotain uutta.

Menkää ihmeessä katsomaan, mitä tapahtuu kun elinkeinoelämä ja yliopisto yhdistetään. Lääketieteelliset tiedekunnat ja lääketeollisuus ovat olleet naimisissa keskenään niin pitkään, että koko terveydenhoito on vinoutunut, kallis ja rempallaan. Hoidot alkavat tuottaa enemmän sairautta kuin terveyttä. Yliopisto opettaa diagnoosinteon ja lääketeollisuus hoidon. Hoito päntätään oppilaiden päähän viinaillallisilla, joita jokainen tehdas järjestää kukin vuorollaan. Ei ole siis ihme, jos saat aina pillerin käteen, kun menet valittamaan vaivojasi. Muita hoitoja ei tutkita, koska niistä ei kukaan tee voittoa. Suomessa, kuten ei muuallakaan ole tehty vuosikymmeniin mitään oleellisia keksintöjä lääketieteen alalla. Ainoastaan entisen lääkkeen molekyylirakennetta muutetaan hieman patentin rauettua ja uudella molekyylillä on yleensä vähintään nelinkertainen hinta entiseen verrattuna. Kostean koulutusillallisen jälkeen lääkärit sitten uskovat uuden lääkkeen olevan entistä parempi ja määräävät niitä sitten potilaille voidakseen esittää seuraavansa aikaansa. Lystin maksaa tietysti yhteiskunta. Mitä sitten tapahtuu kun sama paholainen luikertelee koko yliopiston alueelle. Miettikää lääketieteellistä ja nykyisiä hoitoja. Mitään uutta ei synny vaan keksitään entistä tehokkaampi margariini, joka poistaa jopa hilseen ja kaikkea sellaista saastaa, jota voisi puhua älylliseksi taantumaksi. Teollisuusraha estää kehityksen. Yliopistojen pitäisi olla ehdottoman vapaita ja niiden talouden tulisi yhteiskunnan turvata. Uudet ideat eivät synny professorimafian vaan jonkun pöljän päässä, joka uskaltaa nuoleskelun sijaan alkaa ajatella toisin.


Blogin aihesanat:
Aalto yliopisto, asiantuntija, HS, kolesteroli, margariini, Marko Nenonen, metsä, tutkimus, verkosto

Edellinen Seuraava