Kirjoitettu 10.12.2008

KATEUS JA KIIMA

Jo varttuneeseen ikään ehtinyt ystäväni tokaisi kerran, että kateus ja kiima ovat ainoat maailmaa pyörittävät voimat. Olli Kivisen kolumni 9. joulukuuta Helsingin Sanomissa oli harvinaisen terävä analyysi Suomen henkisestä tilasta.

www.hs.fi

On järkyttävää todeta maan ylimmän johdon syyllistyvän samaan kiusaamiseen, mistä koululaisia ja heidän vanhempiaan syytetään. Ei ihme, että ilmapiiri tässä maassa on se mikä on. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Lääkärinä kuulen surullisia kertomuksia ihmisten elämästä työpaikoilla ja ihmisyhteisöissä. Kiusaamisesta on tullut maan tapa. Voin sanoa, että Kivisen kolumni on valitettavasti totta. Miksi potilaat valehtelisivat. Pahimpia ovat sellaiset työpaikat, missä johto on valittu poliittisin perustein. Yleensä tällaiset johtajat ovat enemmän tai vähemmän luonnehäiriöisiä. Heidän käytöksensä sairastuttaa monet. Demokratiaksi kutsutussa maassa on ihmeellistä, ettei asioihin voida puuttua. Puoluekaveria ei jätetä pulaan. Edustaahan hän kansaa, vaikka olisi kuinka häiriöksi.

Sairaita yhteisöjä on muitakin. Suomalainen taide on kateuden kyllästämä. Monen lahjakkaan tie on noussut pystyyn, kun etenemisen tiellä on aina joku todellinen homekorva, joka suojelee omia suojattejaan. Tässä yhteydessä haluan vain mainita Arto Paasilinnan. Se, että kansa ostaa hänen kirjojaan merkitsee täällä, että hän on huono kirjailija. Todella raivostuttavaa on hänen menestymisensä Ranskassa, jossa häntä kunnioitetaan todellisena filosofina. Sitähän ei voi kukaan sietää. Jokainen kun antaisi oikean kätensä ja nokittaisi vielä omalla äitimuorillaan, jotta oma rupinen runoteos käännettäisiin ranskaksi, tuolle todellisten filosofien kielelle.

Paasilinna elää samanlaisen syrjinnän ja kiusaamisen keskellä kuin Ahtisaari aikoinaan. Tuon tuostakin lehdet ilkkuvat hänen örvellykselleen. Mutta täytyy olla todella poikkeuksellinen, jos kestää kohtelua ilman, että ottaa välillä kunnon perskännit.

Tuulipukukansa ei kerta kaikkiaan voi sulattaa luovuutta ja itsenäistä ajattelua. Se ei kerta kaikkiaan ole tasa-arvoista. Ryhmäajattelu on maan poliittinen perusdogmi. Siten lahjattomallakin on mahdollisuus.

Blogin aihesanat:
Arto Paasilinna, filosofia, HS, kateus, kiima, kiusaaminen, luonnehäiriö. demokratia, Olli Kivinen