Kirjoitettu 16.05.2008

SODAN PITKÄT VARJOT

Virallisen tilaston mukaan tähän mennessä Yhdysvallat on menettänyt Irakin ja Afganistanin sodissa yhteensä 4.569 sotilasta kaatuneina, 31.984 haavoittuneina, 10.180 loukkaantuneina.

Todellisuus on paljon tylympi mutta sitä ei haluta ihmisten tietävän. Yhdysvaltojen hallitus esittää Irakin sodan sotana vailla omia tappioita. Rand-tutkimuslaitoksen mukaan sotiin osallistuneista 1.6 miljoonasta sotilasta noin 20% eli runsas 300.000 kärsii postraumaattisesta stressistä, masennuksesta, tai molemmista yhdessä.

lue lisää (www.rand.org)

Kahdeksantoista veteraania tekee joka päivä itsemurhan. Mikä ylittää vuositasolla koko sodassa kaatuneiden määrän. Joka kuukausi noin tuhat veteraania joutuu hoitoon itsemurhayrityksen takia. Yli 70% psyykkisistä oireista kärsivistä jää vaille hoitoa.

lue lisää (afp.google.com)

Tiedetään että postraumaattinen syndrooma hoitamattomana johtaa oman elämänhallinnan menettämiseen, alkoholismiin, huumekierteeseen ja kaikkinaiseen epäsosiaalisen ja väkivaltakäyttäytymiseen. Kierre romuttaa yleisen terveyden ja johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Se mitä veteraanit aiheuttavat ympäristölleen jää tilastojen ulkopuolelle.

Suomessa on helppo ylenkatsoa mitä amerikkalaisille on käynyt. Mutta todellisuudessa kaksi suomalaista sukupolvea on kokenut saman. Sodalla on ollut aina pitkä varjo. Pahinta eivät ole ulkoiset vammat vaan mitä kauheudet ovat saaneet aikaan ihmisten mielissä. Ennen ei asioita tutkittu. Mentiin vain eteenpäin hammasta purren. Suomalaiset poliitikot eivät poikkea lainkaan yhdysvaltalaisista kollegoistaan. Hekin haluavat peitellä asioita ja syytellä muita. Viime sotien suomalaiset veteraanit jätettiin yksin ongelmineen pahempaan pulaan kuin amerikkalaiset veteraanit. Sodan jälkeinen maan johto piti veteraaneja sodanlietsojina. Heidät unohdettiin ja heistä ei saanut edes puhu julkisuudessa. Voi vai aavistella kuinka monta itsemurhaa ja turhaa kuolemaa tuo ”rauhan” politiikka sai aikaan. Sotilaita on turha syyttää mistään sodasta sillä aina harjoitettu politiikka luo kaikki sodat. Muistan lapsuudestani kuinka raakaa ja epätoivoista monen veteraanin elämä. Tuo elämäntila siirtyi sitten lapsiin. Sota ei koskaan kuole rauhan tultua ja veteraanien mentyä. Sota jatkuu ihmisten mielissä sukupolvien ajan.

Miten nyt? Edes 1918 veteraaneja ei jätetä rauhaan. Maan ”koko kansan” presidentti kiukuttelee ja vihaa valkoisia mutta liputtaa punaisten puolesta. Nuo veteraanit ovat jo menneet ja tuskin tekevät itsemurhia mutta heidän jälkeläisensä elävät. Tietääkö kukaan miltä heistä tuntuu? Eikö heidän pitäisi saada kriisiapua kun maan ylin johto pitää heitä toisen luokan kansalaisina? Miten voidaan parantaa mitään haavoja ja puhua kansallisesta yhtenäisyydestä jos vanhoja rintamalinjoja ylläpidetään edelleen maan korkeimman johdon toimesta? Ei ole ihme, että tässä maassa on edelleen valheellisen ahdistava tunnelma. Sodan pitkät varjot jatkavat pitenemistään.

Blogin aihesanat:
alkoholismi, elämänhallinta, epäsosiaalinen, huume, itsemurha, masennus, mieli, postraumaattinen stressi, sota, sotilas, Tand, tutkimus, veteraani, väkivalta