Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2019 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 20.12.2018

TEMPPU JA MITEN SE TEHTIIN

Aluksi esittelen tiimin eli tämän tempun keskeiset henkilöt ja osoitteet, mistä heidät netissä löytää:

VLADIMIR HEISKANEN, toisen vuoden hammaslääketieteen opiskelija, Helsinki.

Fb: Valtsun terveysklubi, Fb: Terveystyhyhmät, jota pitää vegaani Jussi Riekki.

blogi-2018-12-20-1


JUHANI KNUUTI, professori, Turku

https://juhaniknuuti.wordpress.com

blogi-2018-12-20-2


JUHA LEINIVAARA, kelloseppä. Akaa

http:/paholaisen-asianajaja.blogspot.com

Skepsis ry, Fb: skepsis ry

blogi-2018-12-20-3


OLLI HAATAJA. IT- asiantuntija, yrittäjä, joka myy netissä omaa kunto-ohjemaa, Oulu

ollihaataja.eu/nettivalmennus/

blogi-2018-12-20-4


ALTTI RANNIKKO, valtiotieteen maisteri, Espoo

http:/altillaonasiaa.blogspot.com, fb: Terveystyhymät.

blogi-2018-12-20-5

Osalla henkilöistä on kaksi persoonaa. Omilla sivulla ollaan asiallisia, mutta Terveystyhymien ja myös Skepsiksen sivuilla päästetään piru irti. Maciavellismiä parhaimmillaan. Päivällä lirkutetaan lapsille ja vanhuksille. Yöllä sitten lyödään tikaria selkään. Jokainen voi käydä noilla sivulla ja todeta itse, mistä on kysymys.

Sitten itse asiaan. Koko juttu sai alkunsa 12 vuotta sitten Diabetesliiton yrittäessä sensuroida diabeteskirjaani, mistä kirjoitin edellisessä blogissani. Positiivinen havainto oli, että ihmiset olivat itse kyenneet muuttamaan elämäntapojaan kirjan antamien ideoiden pohjalta niin, että he olivat tervehtyneet täysin tyypin 2 diabeteksesta ja elivät ilman lääkkeitä. Siitä innostuneena päätimme rakentaa nettiin oman yhteisön, missä ihmiset voisivat jakaa kokemustaan - myös muista ongelmista kuin diabeteksesta. Meitä oli 20 henkilöä ideoimassa sisältöä. Mukana oli ihmisiä tieteen ja taiteen aloilta, oli myös liikkeenjohdon edustaja Sanoma Oy:stä ja päätoimittaja A-lehdistä. Ihmiset olivat innoissaan, ja niin syntyi Dojolaiset-niminen yhteisö, joka rakennettiin Ning-alustalle. Erityisesti Sanoma Oy oli kiinnostunut projektista. Yhteisö oli täysin ilmainen ja avoin kaikille. Sivusto saavutti hetkessä suuren suosion ja pian yhteisössä oli yli 3000 jäsentä. Kaikki meni hyvin kunnes, Vladimir Heiskanen ja Altti Rannikko ilmestyivät kuvioihin. He aiheuttivat hajaannuksen yhteisön sisällä, joka paheni ja meidän oli luovuttava sivustosta. Kiusaajia vastaan oli mahdoton taistella tuolla Ning-pohjalla. Ilmaisuus mahdollisti trollaamisen, sillä trollithan eivät maksa mistään mitään vaan maksattavat muilla kaiken. Siksi päätimme rakentaa uuden sivuston, tällä kertaa maksullisen, mikä herättää jäsenissä vastuullisuutta. Näitä vastaavia samalla idealla rakennettuja terveysklubeja on ilmaantunut eri puolille maailmaa. Klubi on toiminut todella hyvin ja ihmiset ovat innoissaan. Nyt nuo samaiset henkilöt ovat ottaneet tämän uudenkin klubin hampaisiinsa.

Diabeteskirjan ilmaantumisen jälkeen Vladimir Heiskanen otti yhteyttä ja halusi tulla töihin pieneen kustantamoomme. Hän kehui kirjojani vuolaasti. Kun meillä ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta palkata häntä, muuttui hänen ihailunsa vihaksi, joka on jatkunut siitä lähtien. Sivuillaan hän on repostellut kaikkia tekemisiäni ja etsinyt kirjoistani virheitä suurennuslasin avulla. Altti Rannikko aloitti häirinnän ilman mitään syytä. Hänestä kehkeytyi Heiskasen kanssa todellinen stalker, joka on pieteetillä seurannut ja analysoinut kaikkea, mitä vaimoni Maarit ja minä teemme. Hän käytti työnantajansa koneita kiusaamiseen. Saimme hänet kiinni ja sovimme asian työnantajan kanssa. Tiemme siinä virheen. Asia olisi pitänyt antaa heti poliisille, mutta tuohon aikaan emme ymmärtäneet, miten näissä asioissa tulisi toimia. Rannikko raivoaa edelleen, ei omilla sivuillaan vaan fb:n Terveystyhymät -ryhmässä, mistä olen saanut jopa murhauhkauksia. Ihmiset raportoivat meille noista suljetusta sivuista, joten olemme hyvin tietoisia, missä mennään.

Kelloseppä Juha Leinivaara esitti vuosia sitten ihailunsa kirjojani kohtaan. Erityisen innostunut hän oli ensimmäisestä kirjastani Matka omenapuuhun (Tammi). Kun en sitten riittävästi osoittanut kiinnostusta häntä kohtaan, katkeroitui hän ja siitä lähtein sitten kirjoittanut tuota, mikä on luettavissa hänen sivultaan. Uudet ideat ovat pääasiassa Heiskaselta. Heiskanen on primus motor. Hän kiihottaa muut tekemään likaisen työn, jotta itse voi paistatella hyvyydessä.

Olli Haataja on uusi henkilö tässä ryhmässä. En tiedä, miksi hän käyttäytyy kuten käyttäytyy. Ehkä hän kokee minut kilpailijaksi, kun kirjassani esitän tehokkaamman ja yksinkertaisemman treeniohjelman kuin mikä hänellä on. Kaiken lisäksi ohjelmani ei tarvitse mitään ohjaajia, sillä jokainen voi tehdä kaiken itse. Tai sitten hän on valaistunut Heiskasen "totuudesta". En tiedä hänen motivaatioitaan, mutta it-alan ammattilaisena hän on vaarallinen. Yllättäen huomasimme hänen hakkeroineen kavereineen jopa Googlen hakukoneen. Ihmeekseni totesin, että minua koskevia hakuja oli lähes kolme miljoonaa, mikä on Suomen oloissa luonnotonta. Kun tsekkasimme, mistä oli kysymys, ensimmäisenä omalla nimellä googlatessani olin minä, mutta heti jälkeeni Haataja paasauksineen. Haataja jopa kehuskelee sivuillaan urotyötään. Edellä mainitut henkilöt ovat stalkanneet minua ja vaimoani vuosia.

Juhani Knuuti on lähtenyt taistelemaan oikeaoppisen lääketieteen puolesta kaikkia pimeitä voimia vastaan. Hän kirjoittaa blogia, jonka Turun Sanomat armollisesti julkaisee. Knuuti kirjoitti taannoin prosessoidun maidon puolesta blogissaan. Irvin hänen tapaansa käyttää Wikipediaa tietolähteenä. Nämähän ovat asioita, joista ei saa mainita hänen tapaiselleen professorille. En tiedä, tunteeko Knuuti Wikipediaa, mutta kaikki tieto, mikä koskee ruokaa ja lääkkeitä tulee suoraan teollisuudelta. Vaihtoehdoista negatiivisesti kirjoittaminen on eri maiden skeptikkojen pyhä tehtävä.

Tiedostin hyvin, mitä oli tulossa. Kustantajani sai uhkaavia kirjeitä ennen kuin kirja oli edes tullut ulos: kirjaa ei saa julkaista ja jos julkaistaan, niin vähintäänkin kustantaja saa HuuHaa-palkinnon. Tämä kytkee Skepsiksen tähän juttuun, josta lisää tuonnempana. Kirjan julkistamispäivän tilaisuudessa Heljä Salonen Iltalehdestä ei edes esitellyt itseään, mutta teki yhden kysymyksen: Mitä mieltä olet tupakoinnista. Todellinen ruudinkeksijän kysymys. Vastasin, ettei tupakointi ole terveellistä. Muuta hän ei kysynyt. Sitten Iltalehdessä oli aukeaman juttu, missä professori Strandberg Oulusta sai rauhassa lytätä kirjani. Strandberg on avoimesti puhunut julkisuudessa olevansa lääketeollisuuden mies. Tämä oli esimakua, mitä oli tulossa. Salonen oli ensimmäinen toimittaja, joka rikkoi journalismin säätöä 21 ja 22. Kaikki myöhemmätkin toimittajat syyllistyivät samaan:

21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

22. Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.

Netistä löytää helposti samaa ajattelevat. Oli muodostunut piiri, jonka tehtävänä on lytätä minut kaikin tavoin. Pian Knuuti ja Heiskanen löysivät toisensa. Knuuti oli ihastunut, mikä käy ilmi hänen kirjoituksistaan. Heiskanen osaa olla hurmaava ja imarrella. Heiskasella on ollut kova hinku päästä lääketieteelliseen. Tässä asiassa Knuuti on opastanut Heiskasta. Kaikesta tuesta huolimatta Heiskanen ei ole läpäissyt koetta, vaikka on yrittänyt monta kertaa. Heiskanen vastaavasti neuvoo Knuutia minun asiassani. Hän kuiskuttelee epävarman Knuutin korvaan kuin Jago Othellon korvaan Shakespearen näytelmässä. Heiskanen on kuiskutellut lapsellisista, tuulesta temmatuista löytämistään virheistä. Knuuti luottaa Othellon tavoin kaikessa "Jagoon". Uskollista ja luotettavaa ystävää on helppo uskoa. Knuuti haukkuu kirjani blogissaan ja antaa ymmärtää, että vastustan virallisia syöpähoitoja ja uskon vain ketodieettiin. Se ajatus on peräisin Heiskaselta. Ajatus on luettavissa Heiskasen sivuilta. Knuuti ei ilmeisesti ole edes vaivautunut lukemaan kirjaani. Kirjastani nimittäin sellaista väitettä ei löydy. Olen luetuttanut kirjan muutamalla juristilla. He ovat kaikki pitäneet Knuutin ja muidenkin esittämiä väitteitä täysin perusteettomina ja herjaavina. Knuuti meni vanhanaikaiseen ansaan. Ihminen uskoo niitä uutisia, joiden toivoisi olevan totta. Koko Yhdysvaltojen media on sekaisin trollien ja fake newsin takia. Fake news perustuu juuri toiveeseen, että jokin olisi totta. Jos vihaa Hillary Clintonia tai Trumpia, mikä tahansa herja menee läpi ja leviää nopeasti netissä. Meidän trollaukseen kuului myös massiivinen sähköpostien ja someviestien tulva, jossa vaadittiin minua vastaamaan Heiskasen väitteisiin, välillä jotkut uhkailivat jne. Samanlaisen hyökkäyksen kohteeksi joutui myös kustantajani. Tähän pyöritykseen osallistui myös Skepsis.

Media on menettänyt johtajuutensa Yhdysvalloissa ja samaa on sanottava Suomesta. Nämä mainitut veijarit ovat kopioineet sen, mitä oli käytössä Yhdysvalloissa. Ystäväni, joka on It-alan huippu, tokaisi, että tämä on juuri samanlainen viritys kuin oli Yhdysvalloissa vaalien aikaan. Meillä on siis nettirikollisryhmä, joka voi toistaa saman tempun kenen tahansa kohdalla. Vaalit ovat tulossa. Ei siinä Putinia tarvita, omat ovat pahimpia. Eikö oikeusviranomaisten kannattaisi herätä?

Knuuti meni Heiskasen ansaan, ja syyllistyi herjaukseen ja väärän tiedon levittämiseen. Kun professoritason ihminen sanoo jotain näinkin härskiä, median haaskalinnut heräävät. Lääketeollisuuden etäpääte Mediuutiset julisti Kuuntin tutkitun tiedon tienraivaajaksi. Annvi Gardberg Yle:stä syyllistyi samaan kuin Salonen syöpähoitoa koskevassa ohjelmassa. Saman lyttäyksen kohteeksi joutui minun lisäkseni kaksi muuta ohjelmassa ollutta henkilöä. Gardberg rikkoi karkeasti noita kahta edellä mainittua journalismin sääntöä.

Sokerina pohjalla oli sitten Helsingin Sanomat. Toimittaja Satu Vesantola teki jutun rikkoen yhtä lailla noita sääntöjä. Kun kirjoitin asiasta, sekosi Helsingin Sanomat tyystin. Toimittaja Taika Dahlbom uhkaa minua jopa oikeustoimilla. Voi sanoa, että on aikoihin eletty! Kakarat saivat koko median sekaisin, journalistiset periaatteet saivat mennä, ja bersekkinen raivo nousi. Koko media oli joukkopsykoosissa. Odotan Dahlbomin haastetta. Olisi Hesarinkin aika herätä todellisuuteen. Elämää on Bulevardin pohjoispuolellakin. Jos sallitaan toimittaminen, joka rikkoo journalistisia periaatteita, niin silloin ollaan anarkiassa. Sen verran on nostettava Heiskaselle hattua, että hän sai kusetettua myös koko Suomen mediaa. Heiskanen sivuillaan ehtikin jo valitella, miksi ei Hesari haastatellut häntä.

Koko median keittämä soppa on kuivunut kasaan. On vain professorin väite, että ihmiset voivat saada kirjastani väärän käsityksen. Holhousyhteiskunnassa tulee ilmeisesti lukijan vieressä olla tukihenkilö selittämässä, että asia tulee oikealla tavalla ymmärretyksi.

Lopuksi muutama ajatus Skepsis ry:stä joka antoi Otavalle HuuHaa-palkinnon. Olen ihmetellyt, että yhteiskunta sallii sen, että Ihmisiä ja firmoja saa herjata vapaasti. Mutta, jos joku mainitsee sanan "neekeri", niin pamppu heiluu välittömästi.

Katselin Skepsiksen sivuja ja hallitusta. Puheenjohtajana on Otto J Mäkelä tietoturva-alalta, mikäli ymmärsin oikein. Varapuheenjohtaja on Denis Galkin. Hän on Valtionvarainministriön erityisasiantuntija. Muut jäsenet ovat Ville Aarnikko, jonka titteli on Master of Ceremonies, mistä ennen käytettiin termiä seurustelu-upseeri ja kuinkas ollakaan, Juha Leinivaara, kelloseppä, Santtu Puukka, jonka ammatti on kynäruiskumaalari ja käynyt elämän korkeakoulun, Osmo Tammisalo, tietokirjailija, joka sitten polkee kollegojaan ja Mikko Ville Valjento, digitaalisen median asiantuntija ja yrittäjä. Todellinen huipputiederyhmä, jonka tehtävänä on parjata muita. Ihmettelen Denis Galkinia. Eikö hän ole turvallisuusriski Valtionvarainministeriölle ollessaan mukana moisessa?

Skepsis-sana juontuu antiikin ajoista. Alun perin idea oli, ettei ihminen voi olla rajallisuutensa takia täysin varma mistään. Ajatus oli vastapainona uskonnolliselle elämälle, missä usein paetaan varmuuteen. Nykyinen skepsis-liike on paennut varmuuteen, skientinismiin eli tiedeuskontoon, jossa uskotaan vain muiden olevan väärässä. Skientinismi on myytti ja johtaa mustavalkoiseen ajatteluun. On vain me ja sitten he. Siinä mielessä skepsismiä voisi verrata fasismiin, joka elää myyteistä kuten arjalaisuus ja juutalaisuus. Kiusaaminen ja leimaaminen on olennainen osa Skepsiksen toimintaa.

Suomen viimeinen poliittisen elämän humanisti Tarja Halonen on puhunut juuri tästä asiasta vähän samanlaisessa yhteydessä kuin tämä minun asiani. Halosen mukaan fasismi on kasvava suuntaus, mitä mieltä minäkin olen

Heinrich Heine (1797­-1856), yksi suurimmista saksalaisista runoilijoista sanoi: "Se oli vasta alkusoittoa - missä poltetaan kirjoja, poltetaan lopulta myös ihmisiä". Se oli paljon ennen Hitleriä. Alma-media, Yle ja nyt Helsingin Sanomat ovat aloittaneet sen, mistä Heine aikoinaan kirjoitti.

Edellinen Seuraava