Käyttäjätunnus (sähköpostiosoitteesi)
Salasana

BLOGIARKISTO

Aihesanalista

© 2012-2019 Tekstit Antti Heikkilä
Powered by NettiSite


Kirjoitettu 19.03.2019

VALTION RAVITSEMUSNEUVOTTELUKUNTA PITÄÄ LOPETTAA

Kiitos pitkän linjan toimittaja Matti Pitkon siviilirohkeuden, meillä on nyt tietoa siitä, miten ruokateollisuus on manipuloinut 1970-luvulta lähtien ja manipuloi edelleen kaikkea ravitsemukseen liittyvää tietoa. Erikoista tuossa Pitkon kertomuksessa on, että työnantajajärjestö oli kiinnostunut terveellisestä ravinnosta ja satsasi kirjaan. Siitä otettiin yli kolmenkymmenentuhannen painos. Se oli todella hurjan suuri määrä tuohon aikaan. Se kertoo, että aihe katsottiin hyvin tärkeäksi. Tuohon aikaan britti ravitsemustieteilijä John Yudkin osoitti, että sokeri oli epäterveellistä ja että se oli keskeinen syy sydänsairauksiin. Emme tosin tiedä, mitä tuo ravitsemuskirja piti sisällään, mutta sen ilmestyminen sai Peter Fazerin raivoihinsa ja hänen vaatimuksestaan koko painos tuhottiin. On siis syytä olettaa, että kirjan pääteema oli sokeri, muutenhan Fazerilla ei olisi ollut aihetta hepuliin.

Samoihin aikoihin kyseenalainen Pohjois-Karjala tutkimus oli käynnissä. Niin tehtiin rasvasta väkisin syyllinen, ja ruokateollisuus saattoi taas paukutella henkseleitä. Yudkin joutui rajun ajojahdin kohteeksi. Silloin koko media oli Yudkinkin kimpussa ja teki hänestä epähenkilön. Samaa on tapahtunut myös minun tapauksessani. Kaikki tapahtunut vain todistaa, että media ei ole muuta kuin ruoka- yms. teollisuuden etäpääte tässä yhtiöiden hallitsemassa maailmassa. Ei ole olemassa vapaata lehdistöä. Esimerkkinä S-kauppa, joka sensuroi kirjani. 2016 ilmeni, että sokeriteollisuus lahjoi tutkijat 1960-luvulla syyttämään rasvaa sokerin sijaan sydäntaudin syynä. Voikin sanoa, että nykyiset suositukset perustuvat väärennökseen. Samalla luotto suosituksiin on romahtanut kaikkialla - paitsi Suomessa, missä vielä uskotaan auktoriteetteihin.

Motivaatiokin on selvä, sillä vähärasvaisuusteema on moninkertaistanut ruokateollisuuden voitot. Rasvattomuuden ja huonojen raaka-aineiden makuhaittoja paikataan pääasiassa sokerilla ja myös erilaisilla lisäaineilla, joiden lista kasvaa vuosi vuodelta. Lueskelen aina kaupassa käydessäni valmisruokien lisäainelistoja. Ei löydy valmisruokaa, johon ei olisi lisätty sokeria, jolla on kuin rakkaalla lapsella monta nimeä. Lastenruokien tavallisin lisäaine on sokeri, millä muutetaan lasten makutottumuksia seurauksella, etteivät luonnon maut enää maistu miltään, mutta makeutettu keinoruoka maistuu. Näin lapset manipuloidaan sokeririippuvaisiksi loppuelämäkseen. Monet vanhemmat ovat heränneet tähän ja elävät sokeritonta elämää lastensa kanssa. Sillä on ollut huomattavan positiivinen vaikutus koko perheen elämään.

Sokerin haitallisia vaikutusmekanismeja on selvitetty. Todennäköisesti sydänongelmat johtuvat insuliiniresistenssistä, minkä syntyyn sokeri on yksi keskeisimpiä syitä. Kirjani pääteema on juuri insuliiniresistenssi, mikä nostatti ruokateollisuuden ja S-kaupan raivon. Media kiinnitti huomiota pikkuseikkoihin tarkoituksenaan pelottelulla viedä huomio pois keskeisestä teemasta.

JAMA lehdessä 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan niillä, joilla sokerin osuus on 25% kokonaiskalorimäärästä, on kolminkertainen sydänkuolleisuus verrattuna niihin, joiden sokerin osuus oli 10% tai alle. Niillä, joilla sokerin kulutus ylitti 32% oli nelinkertainen kuolleisuus. Rasvojen vaikutusta sydän- kuolleisuuteen on analysoitu viime vuosina. Oheisena neljä perusteellista tutkimusta, jotka kaikki osoittavat, ettei rasvoista ole haittaa sydämelle. Tulos on ollut täysin päinvastainen kuin meille on uskoteltu.

1

A 2009 meta-analysis of 28 cohort studies and 16 randomized controlled trials (RCTs) found no significant association between saturated fat intake and CHD events or CHD mortality.

https://www.karger.com/Article/PDF/229002

2

A 2010 meta-analysis of 21 cohort studies found no association between saturated fat intake on CHD outcomes aside from a slightly lower risk of stroke.

https://academic.oup.com/ajcn/article/91/3/535/4597110

3

A 2015 meta-analysis of 17 observational studies found that saturated fats had no association with heart disease, all-cause mortality, or any other disease.

https://www.bmj.com/content/351/bmj.h3978

4

A 2017 meta-analysis of 7 cohort studies found no significant association between saturated fat intake and CHD death

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27697938

Aikoinaan Pekka Puska julisti julkisuudessa, että on olemassa 10.000 tutkimusta, jotka todistavat hänen sanomansa oikeaksi. Nykyinen ravitsemusneuvottelukunnan puheenjohtaja, eläinlääkäri Sebastian Hjelm puhuu vaatimattomammin. Hän hänen mukaansa tutkimuksia olisikin vain 3.000. Hjelm voisi esittää esimerkiksi vain 4 tutkimusta, jotka kiistattomasti osoittavat, että tyydytetyt rasvat ovat haitallisia. Se ei ole paljon, mutta tuskin löytyy. Koulussa opimme matematiikan tunnilla, että jos nollan kertoo kymmenellä tuhannella tai vain kolmellakin tuhannella, niin tulos on tasan nolla. Noiden tuhansien tutkimusten lisäksi ravitsemuksen eliitti perustelee olemassaoloaan sillä, että maailmanlaajuisesti heikäläiset ovat kaikki yhtä mieltä. Väite varmastikin pitää paikkaansa, jos kyse on uskonnollisesta yhteisöstä (mitä se paljolti muistuttaa), mutta tuollainen herttainen yksimielisyys ei ole tiedettä. Kaiken lisäksi kaikki päätökset tehdään suljettujen ovien takana, ja jokainen allekirjoittaa paperin, missä lupaa olla kertomatta asioista ulkopuolisille. Onko se tiedettä? Enemminkin se muistuttaa kardinaalien paavin valintaa tai mafiaa sen jakaessa etupiirejä keskenään.

On näyttöä, että tyydytetyt rasvat tuottavat terveyttä. American Journal of Clinical Nutrition lehdessä 2016 on julkaistu hollantilaistutkimus, missä todettiin tyydytettyjen rasvojen vähentävän sydänkuolleisuutta. Jos tyydytetty rasva korvattiin proteiineilla, pehmeillä rasvoilla ja hiilihydraateilla, lisäsi se sydänkuolemia. Erityisen terveellisiksi todettiin maitorasvat. Näitä tutkimuksia ilmestyy jatkuvasti ja niiden sanoma on edellisten kaltainen. Näitä maitorasvojen terveysvaikutuksista kertovia tutkimuksia on kertynyt myös melkoinen joukko. Viimeisin tutkimus pitää maitorasvoja terveysruokana.

Kaikki tieto, minkä media julkaisee ravitsemuksesta, ei ole vakavasti otettavaa tiedettä vaan se on näennäistiedettä, jonka ainoa tarkoitus on ohjata kulutustottumuksia ruokateollisuuden suuntaan. Terveyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Syksyllä 2018 Journal of Clinical Epidemiology-lehdessä julkaistu analyysi ravintotutkimuksista toteaa, että "tutkimusmenetelmät ovat kuolettavan puutteellisia, mitättömiä pseudotutkimuksia, pätemättömiä, joita ei voida hyväksyä tieteellisiksi tutkimuksiksi". Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa, että ruokatutkimuksen mittarit ovat yhtä epämääräisiä kuin mittaisi veden kiehumispistettä suorakulmamitalla. 2015 ilmestyi perusteellinen analyysi missä uudelleenarvioitiin materiaali, minkä perusteella nämä nykyiset suositukset syntyivät. Analyysin mukaan ei ole olemassa mitään tutkimuksellista näyttöä, millä nykyisiä ruokavaliosuosituksia voitaisiin perustella. Kyse on pelkästä valtapolitiikasta.

Stanfordin yliopiston professori John Ioannidis analysoi lääketieteellisiä ja ravitsemukseen liittyviä tutkimuksia. Hän tyrmää valtaosan totena väitetyistä tutkimuksista. Pääsääntöisesti niiden lähde on Harvardin yliopisto. Sieltä on lähtöisin median hehkuttamat väitteet, että liha aiheuttaa syöpää, kookosrasva on vaarallista, pähkinät ovat terveellisiä, kokojyväviljat ovat superruokaa jne. Mikään näistä suurten otsikoiden väittämistä ei ole totta. Tutkimuksissa sekoitetaan kausaliteetti ja korrelaatio. Ioannidiksen mukaan periaatteessa näin voidaan osoittaa, että kaikki ruuat aiheuttavat ennenaikaista kuolemaa. Ruokateollisuus manipuloi median kautta ihmisten kulutustottumuksia omaksi edukseen. Milloin mikin ruoka-aine lisää vuosilla elämää ja milloin mikin sitten vuorostaan lyhentää elämää. Tyypillistä on, että kehutaan aineita, joita ruokateollisuus voi käyttää hyväkseen, ja haukutaan lähes kaikki ruoka-aineet, joita ei voi prosessoida. Hyvä esimerkki tästä on viime aikoina kananmuniin liittyvä uutisointi: milloin munat tappavat, milloin ei. Viimeisin uutinen oli, että tappavat. Munien demonisointi on yksi syy nykyiseen terveyskatastrofiin. Munat ovat yksi terveellisimmistä ellei peräti terveellisin ruoka-aine, mitä voi kuvitella. Munien kaikki terveyteen positiivisesti vaikuttavat aineet sijaitsevat keltuaisessa. Esimerkkinä koliini, jota munissa on runsaasti. Koliini on ensiarvoisen tärkeä aine aivojen kehittymisen ja terveyden kannalta. Koliinin puute aiheuttaa kroonista väsymystä, muistihäiriöitä, oppimishäiriöitä, lihaskipuja, hermovaurioita ja mielenterveysongelmia. Eli paljon niitä oireita, joita pian enemmistö väestöstä alkaa potea - ja joita sitten hoidetaan pääasiassa psyykenlääkkein.

Erityisen paljon koliinia on munissa. Sitä on myös maksassa, naudanlihassa, lohessa ja äidinmaidossa. Pienillä lapsilla koliinin tarve vuorokaudessa on noin 150 mg, teini-ikäisillä 350 mg ja aikuisilla 550 mg. Yksi muna sisältää noin 150 mg koliinia. Lasten koliinin tarve tulee hyvin tyydytettyä 1-2 munalla päivässä. Maitotuotteissa on myös koliinia. 100 grammaa maksaa sisältää koliinia 450 mg. Koliinia on paljon mädissä ja lihassa. Niin että ihmiset, menkää ihmeessä munalla töihin ja kouluun.

Ravitsemusneuvottelukunnan päätökset perustuvat vanhaan 1980-luvulla syntyneeseen kaloriteoriaan, joka yksinkertaisuudessaan tarkoittaa, että kaikki ruoka on samanarvoista. Vai kaloreilla on merkitystä. Koko ajatus on idioottimainen ja kehitetty, kuten kaikki muukin, tukemaan ruokateollisuuden intressejä. Teoria tarkoittaa, että sama kalorimäärä hiilihydraattia tai rasvaa olisi sama asia. Ei ole lainkaan huomioitu, miten nuo ruoka-aineet vaikuttavat elimistössä. Hiilihydraatti stimuloi insuliinia, mitä rasva ei tee sitä. Jatkuva insuliinistimulaatio johtaa insuliiniresistenssiin ja sitä kautta moniin sairauksiin, kuten diabetekseen. Siten ei ole ihme, että lihavuus ja diabetes leviävät epidemian lailla. Vähähiilihydraattisen ruokavalion grand old man Robert Atkins kirjoitti jo 1972, että jos runsashiilihydraattien ruokavalio saa virallisen siunauksen, synnyttää se diabetesepidemian. Mutta häntähän virallinen puoli on aina pitänyt huuhaana. Mikään ei voi mitätöidä sitä tosiasiaa, että Atkins oli oikeassa. Kaikki on ollut tiedossa alusta lähtien. Ruokateollisuus kaikkine tutkimusvasalleineen on yksinomaan vastuussa nykytilanteesta. Tietysti se on luonut loistavat mahdollisuudet myös lääketeollisuudelle, kun virallisen dogmin mukaan kaikkia ongelmia pitää hoitaa lääkkein. Tästä syystä kirjani Lääkkeetön elämä aiheutti niin valtavan reaktion. Samalla nähtiin, kenen puolella myös media on.

Kiitos nykyisten ruokasuositusten ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan, joka neljännellä suomalaisella on rasvamaksa, joka vie ennenaikaisesti hautaan. Jos muutosta ei tapahdu, tulee suomalaisten elinajanodote lyhenemään huimasti. Kehitystä ei lääkkeet pysäytä. Ainoa tie on ruokavalioremontti. Keskeinen syy rasvamaksaan on liika sokeri, erityisesti sokerin fruktoosiosa. Muutos pahempaan tapahtui ruokateollisuuden korvattua luonnon sokerin halvemmalla fruktoosisiirapilla. Mutta liika hiilihydraatti aiheuttaa samaa. On todettu, että liikamäärä glukoosia muuttuu maksassa fruktoosiksi. Sokeri on vain yksi selitys. Koliinin puute on fruktoosia olennaisempi syy rasvamaksaan. Koliini putsaa maksaa ja estää maksan rasvoittumisen. Ruokasuositusten takia on arvioitu, että 90%:lla amerikkalaisista on koliinin puute. Todennäköisesti tilanne Suomessa on sama, sillä Yhdysvalloissakin väestön neljänneksellä on rasvamaksa. Metin Basaranoglu julkaisi 2015 Hepatobiliary Surgery and Nutrition-lehdessä paljon puhuvan artikkelin "Carbohydrate intake and nonalcoholic fatty liver disease: Fructose as a weapon of mass destruction". Tämäkään ei ole hetkauttanut Suomen viranomaisia. Tai sitten tarkoitus on tehdä rasvamaksasta koko kansan perusolotila, jotta säästettäisiin eläkemaksuissa.

Prosessoitu ruoka on oma ongelmavyyhti. Ruokateollisuuden käytössä on jopa 10.000 eri kemikaalia. Noin 3.000 kemikaalia on jatkuvasti käytössä. Viranomaiset eivät valvo, pelkkä teollisuuden ilmoitus riittää. Idea sai alkunsa Yhdysvalloissa 1980-luvulla, jolloin ravintoasioita käsiteltiin laajemmin. Ruuan kemikaalit oli iso kysymys. Niitä oli lisääntyvästi käytetty tuohon mennessä. Syntyi päätös GRAS (Generally Reconizied As Safe) eli yleisesti todettu tuvalliseksi. Mitä mummo kertoi, oli totta, ja sama käytäntö jatkui. Viranomaiset eivät ole juuri koskaan testanneet lisäaineiden vaikutuksia, eivätkä niiden yhteisvaikutuksia. Suomessa Marina Heinosella on titteli ruokaturvallisuuden professori. Hän ilmaantuu säännöllisesti kerran tai kaksi vuodessa mediaan kertomaan, että kaikki lisäaineet ovat turvallisia. Mitään todellista faktaa väitteittensä tueksi hän ei kykene esittämään - eikä hänen tarvitse esittää. Kaikki on GRAS, kuin ruoho, joka mätänee glyfosaatin vaikutuksesta, joka myös on todettu terveelliseksi GRAS-periaatteen mukaisesti.

Sain postia äidiltä Espoosta. Hän lähetti esimerkkinä, mitä kaikkea kouluissa tarjottava perunamuusi sisältää:

Peruna, kuorittu, soseperuna, hapettumisenestoaine natriumdisulfiitti E223, rikkidioksidi, kasvirasvasekoite 15% laktoositon, kirnumaito laktoositon, rypsiöljy, palmuöljy, muunnettu tärkkelys, mono- ja diglyseridit E471, E472c, E461, E412, natriumsitraatti, sitruunahappo, laktaasientsyymi, aromi.

Lista on mielenkiintoinen. En itse syö perunamuusia, mutta sen sijaan usein kukkakaalimuusia, jonka ainesosat ovat höyrytetty kukkakaali, voi ja kerma. Sauvasekoittajalla saa aikana tasaisen muusin. Miksi siis teollisuuden muusi vaatii noin paljon kemikaaleja? Huvittaa maininta kirnumaidosta. Aito kirnupiimä on hyvää, mutta en ole koskaan kuullut kirnumaidosta. Rikkiyhdisteet E223 aiheuttavat keuhko-oireita, ärsyttävät limakalvoja ja mahaärsytystä. E471, E472, E412, E461 ovat sakeuttamisaineita. Niin eläin- kuin ihmiskokeissa niiden on todettu sekoittavan suoliston bakteeriflooran ja aiheuttavan suolistotulehduksia (Mb Crohn, Ulseratiininen koliitti), immuunihöiriöitä, insuliiniresisitenssiä, ylipainoa ja masennusta. Näihin ainesiin liittyy myös ahdistusta. Kemikaalikoktailissa on myös muita kyseenalaisia aineita, sellaisia kuin muunneltu tärkkelys, moni- ja diglyseridit ja mitähän tuo sana "aromi" pitää sisällään. Palmuöljyn käyttö tuhoaa sademetsiä. Joten ei ole ihmeellistä, jos penska koulun jälkeen kokee hengenahdistusta, paskoo housuihin ja kiukuttelee. Vähiten paino alkaa nousta, ja masennus iskee.

Kanadan lääkärit julkaisivat vetoomuksen näiden ruokasäännösten muuttamiseksi. Lääkäreiden mielestä ruokatutkimus on täysin korruptoitunutta. Heidät jyrättiin. Uudet suositukset ovat lähes veganismia. Nyt järjestelmä on siirtynyt pelottelusta syyllistämiseen. Vedotaan luontoon ja eläinten kärsimykseen. Osalla Vihreiden puolueesta pääteemana näyttää olevan lihattomuus ja näin vaalien alla demaritkin vaativat lihan verottamista. Eikö nuo tyypit ymmärrä, että he ajavat todellisuudessa ruokateollisuuden etua, ja lopputulos on pahempi kuin Espoon perunamuusi.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) jäsenet edustavat käytännössä pelkästään ruokateollisuutta. Ketään lääkäriä, jolla olisi alkeellinenkin käsitys ruuan ja terveyden välisestä yhteydessä, ei ole VRN:ssa. Oheisena jäsenlista, jonka linkki aukeaa välillä ja välillä ei. Aihetta ovat myös muut miettineet. Yksi blogi VRN:n epätieteellisyydestä ja toinen, jossa käsitellään jäsenien yhteyksiä ruokateollisuuteen.

Kaiken saatavissa olevan tutkimustiedon ja oman kliinisen kokemukseni perusteella voin sanoa, että VRN tuottaa epäterveyttä. VRN pitää lopettaa. Globaalien yritysten kaapattua vallan tilanne on toivoton, sillä keskeiset poliitikot toistavat ruokateollisuuden mantraa ymmärtämättä, mistä kaikesta tässä on kysymys. Maatalousministeri Jari Leppä allekirjoitti asetuksen, missä määrättiin lasten maidon ylimmäksi rasvaprosentiksi 0.5 %. Miksiköhän, sillä Leppä on maitotilallinen ja kaiken lisäksi moderni sellainen automaattinavettoineen? Miksi siis äänestää, jos poliitikot ovat pelkkiä globaalien yritysten etäpäätteitä?

Ainoa tie on herätä ja olla aktiivinen omien valintojensa suhteen. Mahatma Gandhin filosofia passiivisesta kansalaistottelemattomuudesta voisi olla yksi toimimisen tie. Imperialistinen Britannia täytti Intian omilla tekstiileillä. Gandhi kehotti intialaisia tekemään itse kankaansa. Siitä alkoi todellinen kankaan tekemisen buumi, josta on muistona Intian lipussa oleva rukin kehrä. Toinen oli suola. Britit hallitsivat Intian suolakauppaa. Gandhi näytti, miten merestä voi saada suolaa. Ihmiset innostuivat ja hankkivat itse suolansa, ja brittien monopoli murtui. Globaalit yritykset ovat nykyajan versio imperialismista. Muutos ei kerta kaikkiaan tipu taivaasta. On lähdettävä itsestä. Voi kieltäytyä ostamasta mitään brändättyä, prosessoitua ruokaa. Margariini ja kaikki kevytlevitteet ovat imperialismia. Voi on pienten yksiköiden kotimainen tuote. Olkoon voi nousevan vastarinnan ensimmäinen symboli.

Edellinen Seuraava